Rion näyttelytreeni ja Miko lomalla

Viime keskiviikkona kävimme Rion kanssa näyttelytreeneissä Malminkartanossa. Treeneissä oli yhteensä 5 koirakkoa. Kävimme vuodenvaihteessa saman kouluttajan treeneissä Keravalla. Harjoittelimme yhdessä liikkumista, tutkimista, erilaisia näyttelyissä tulevia tilanteita, itse hampaiden näyttämistä, mittaamista ja yksilöliikkeitä. Rion kanssa liikkumisessa oli haasteita sekä yksilö- että ryhmätilanteissa, mutta ei juurikaan toisten koirien vuoksi vaan nurmikossa olleiden ihanien hajujen vuoksi. Liikkui se välillä ihan hyvinkin. Kouluttaja suositteli käyttämään jotain sanaa liikkeelle lähdettäessä. Liikkeelle kannattaa lähteä rauhallisemmin, jos koiralla on taipumusta syöksähtää eteenpäin. Pöydällä tutkiminen meni hyvin. Mitta Rioa jännitti, mutta kouluttaja sai Rion mitattua hieman alle 40 cm korkeaksi. Ihan oli hyvät treenit ja tosi kiva, että tutkiminen alkaa mennä vaan paremmin. 

Rio löysi kovasti mielenkiintoista syötävää nurmikolta. Välillä se repi nurmikkoa (ja söi sen) ja välillä se söi kuivaa, leikattua nurmikkoa... Muutenkin Rio syö lenkkeillessä ties mitä maasta. Useimmiten kai pupun papanoita, mutta joskus kakkaa, ruokaa tms. Jotain pientä se usein löytää enkä ehdi nähdä mitä. Toivottavasti se ei koskaan löydä mitään, mistä voi olla vaaraa. Rio tykkää myös kovasti syödä heinää. Mikolla heinänsyönti ei näy missään, mutta Riolta heinä tulee lähes samassa muodossa ulos kuin se meni sisäänkin. Siinä sitten odotellaan, kun Rio kyykkii ja kyykkii ja pyörii… Välillä pitkällä roikkuva tuotos likaa housukarvoja ja lenkin jälkeen joutuu käydä suihkussa. 

Miko on taas kovasti tyttöjen perään. Lenkkeily on aika kaukana rentouttavasta, kun toinen koira on hulluna tyttöjen (pissojen) perään ja toinen hulluna lintujen perään… Osaa ne onneksi välillä kulkea hyvin nätistikin. Mutta ei tosiaan tarvitse edes harkita Rion päästämistä irti jossain muualla kuin aidatulla alueella. Sen saalisvietti on ihan mahdoton enkä ymmärrä miten se bongaa kaikki maassa pusikossa tai heinikoissa olevat linnut. Ylösajaminen onnistuu Riolta erinomaisesti...

Perjantaina lähdin aamupäivästä Mikon ja äitini kanssa Isojoelle, Etelä-Pohjanmaalle. Rioa en halunnut ottaa mukaan, sillä menimme julkisilla enkä tiedä mitä mieltä se olisi ollut uusista ihmisistä. Miko on niin helppo matkakumppani, joten junamatkat Seinäjoelle ja sieltä takaisin menivät leppoisasti. Meidän ei onneksi tarvinnut mennä bussilla Seinäjoen ja Isojoen välistä matkaa kumpaankaan suuntaan, sillä saimmekin kyydin. Kahden tunnin bussimatka oli se, joka Rion kanssa olisi huolettanut, mutta ihan hyvä vaan, että Rio jäi kotiin, jotta Miko sai vähän lomaa Riosta ja Rio sai olla ilman Mikoa. Maalla lenkkeily Mikon kanssa oli paljon mukavampaa, sillä siellä koiria on vähemmän ja siten myös ihania tyttöpissoja. Tytöt Mikolla kyllä oli edelleen kovasti mielessä ja Miko yritti välillä rasittavuuteen asti astua muita ihmisiä paitsi minua ja äitiä. Tosin viimeisenä iltana Miko yritti, josko minun jalkaan olisi voinut tarttua... Papan lähellä on kyitä, mutta en onneksi ole koskaan nähnyt elävää kyytä. Nyt kuolleita oli tiellä, ihan papan tontin lähellä, kaksi kappaletta. Maanantain aamulenkillä huomasin, että tielle oli ilmestynyt vielä kolmas kyy, joka oli tapettu. Se olikin näistä kolmesta kaikkein eniten kyyn näköinen (koska ei ollut auton renkaiden liiskaama), joten piti sitä hetken ihmetellä. Kyiden vuoksi en viitsinyt päästää Mikoa ojia ja pusikoita tutkimaan. Vaikka olen ihan kaupunkilainen enkä muualla haluaisi asua, niin tykkään kauheasti käydä maalla, etenkin kesällä. Illalla kymmeneltä peltojen ympäröimillä hiekkateillä kävely auringon vielä jossain etäällä paistaessa oli suuri nautinto. Niissä maisemissa sielu lepää.

Ehkä joku päivä tästä tulee perhonen

Tässä kuvassa Miko ei näytä kovin karvattomalta

Kotiin palatessa Rio oli hurjan iloinen nähdessään Mikon. Kyllä se vähän minuakin kävi tervehtimässä, mutta Mikon paluu oli parasta :) Miko taas meni ihan sekaisin ihanista hajuista ja on paluustamme lähtien yrittänyt välillä astua Rioa. Tyynytkin käy. Tänä aamuna Miko aloitti jo ennen seitsemää vikisemisen ja oli tyytyväinen vasta päästyään ulos. Pahasti näyttää siltä, että eturauhasongelmia on taas luvassa. Tarkoituksena oli kastroida Miko kesän aikana, mutta haluan odottaa, että Miko kasvattaa turkin takaisin. Nyt se on ihan karvaton. En tiedä, onko kastroinnin ajankohdalla mitään väliä, mutta varmuuden vuoksi haluan turkin olevan hyvässä kunnossa, ettei kaikki uusi turkki ole pelkkää höttökarvaa ja haluan koiran mielessä olevan jotain muutakin kuin tytöt. Se on kuitenkin ihan varmaa, että Miko kastroidaan. Silloin alkuvuodesta vielä hieman epäröin, mutta en todellakaan halua enää nähdä tätä mitä meillä nyt on. Eikä näin enää pitänyt käydä, joten harmittaa, että kastrointipäätöstä on tullut venytettyä. Toivottavasti Rioon tytöt eivät vaikuta yhtä voimakkaasti, sillä Rio on juuri sellainen koira, jota ei pitäisi kastroida. Pelkoaggressiivisuus ja kastrointi eivät sovi yhteen. Mikon reagointi ei voi olla normaalia, joten olen ihan toiveikas sen suhteen, ettei Riolla tule juoksuajat olemaan näin rankkoja.

Tässä vielä kuva Rion synttärikakusta. Rio oli hassu ja nuoli ensin huolellisesti kaikki jogurtit kakun päältä :)