Erilainen viikko ja Nose Workin alkeet

Maanantaina eläinlääkäri soitti virtsanäytteen tuloksista. Bakteerikasvua oli näkynyt, joten kävin tiistaina hakemassa Mikolle kymmenen päivän Synulox vet -antibioottikuurin. Kyselin puhelimessa eläinlääkäriltä, josko Tardakin vaikutuksia voisi kohta jo näkyä. Ell meinasi, että se vain pienentää eturauhasen kokoa. Mikon testosteronitasot ovat niin korkealla, ettei Tardakilla ole juuri niihin vaikutusta. Vuoden takaisia blogikirjoituksia lukiessa selvisi, ettei viime vuonnakaan Tardakilla juuri ollut muuta vaikutusta kuin että vikinä ja levottomuus loppuivat (eli eturauhasen aiheuttama kipu helpotti). Toinen piikki sai sitten jo aikaan muitakin vaikutuksia eli kiinnostus tyttöihin katosi ja treeneissä oli hyvä vire.

Sunnuntai-iltana ei tuntunut siltä, että olisin halunnut jättää Mikon työpäiväksi kotiin. Yritin saada Mikoa äidille, mutta äiti ei ollut kotona. Otin sitten aamulla Mikon töihin mukaan. Miko on onneksi helppo ja melko huomaamaton, mutta ei sitä oikein napannut olla töissä. Se ei malttanut juurikaan levätä ja olisi mieluummin ollut muualla kuin huoneessani. Vaikka Miko on ollut kerran mukanani töissä, niin työkaverini näkivät nyt Mikon ensimmäistä kertaa. Miko oli vähän erilainen toimistokoira kuin Rio, sillä sitä sai silittää :) Mikoa tykättiin käydä rapsuttamassa ja Miko itsekin hakeutui rapsutettavaksi. Otin myös tiistaina Mikon mukaan töihin. Tällä kertaa se jo malttoi nukkua enemmän, mutta lounastaukoni aikana työkaverini pitivät Mikolle seuraa, kun se oli vikissyt huoneessani.

Mikon vuoro olla toimistokoirana

Keskiviikkoaamuna Miko lähti jälleen mukaani Pasilaan, mutta tällä kertaa se hyppäsikin toiseen junaan äitini kanssa. Äiti olisi voinut pitää Mikon perjantaihin asti, mutta meillä alkoi torstaina Nose Work -kurssi, joten kävin hakemassa Mikon kotiin torstaina töiden jälkeen. Miko oli ollut äidillä nätisti eikä ollut pitänyt meteliä äidin tunnin kauppareissun aikana. Miko oli ylitsevuotavan iloinen kun hain sen kotiin.

Halusin pitää Riolla rutiinit normaalina, joten vaikka se oli yksin työpäivät kotona, niin rajasin sille normaalin alueen keittiöstä ja eteisestä. Keskiviikkoilta ja torstai hieman jännittivät, sillä Rio ei ole aikaisemmin ollut niin pitkään erossa Mikosta. Mutta ihan kuin Rio ei edes olisi huomannut Mikon poissaoloa.

Tänä aamuna vein vielä Mikon aamulla äidille, tai siis Pasilaan, josta äiti jatkoi Mikon kanssa kohti Rekolaa, sillä en vielä uskaltanut jättää Mikoa yksin. Luulisin, ettei Miko ainakaan enää loppuviikosta olisi pitänyt kotona meteliä, mutta halusin ottaa varman päälle. Alkuviikosta mietin enemmän kastraatiota, sillä ei tällaista tilannetta voi enää tulla. Googlailuni jäi kesken, mutta täytyy vielä jatkaa. Ajatukset ovat edelleen ristiriitaiset.

Miko on ollut viime päivinä, erityisesti tänään, äreä Riolle. Se tuntuu ärähtävän helpommin kuin normaalisti. Pojat eivät ole juurikaan leikkinyt sinä aikana, kun tytöt ovat olleet kovasti Mikon mielessä. Varsinkin ulkona Rio yrittää saada Mikoa leikkimään ja Mikosta näkyy jo kauas, ettei se ole yhtään kiinnostunut. Rio oikein härnää Mikoa, joten olen yrittänyt välillä estää Rioa kaivamasta verta nenästään antamalla Mikolle enemmän hihnaa. Rio ei ole vähään aikaan leikkinyt kenenkään kanssa, joten se pursuaa leikkienergiaa.

Torstai-iltana Mikolla alkoi Nose Work alkeet Heiluva Hännässä. Aloitimme kertomalla itsestämme ja koirastamme, jonka jälkeen kouluttaja kertoi lajista. Koirat pääsivät sitten yksitellen tutustumaan hajuun. Metallipurkissa oli eukalyptuksen hajua ja koiraa palkattiin siitä, kun se haisteli purkkia. Mikon kanssa pääsimme aloittamaan. Otin Mikon viereeni perusasentoon ja vapautuksesta Miko meni suoraan haistelemaan purkkia. Miko tajusi jutun heti, joten hetken päästä meillä oli jo riittävästi toistoja yhdelle kerralle. Miko näytti hienosti muille mallia. Kun kierros lähti alusta, kouluttaja oli sitä mieltä, ettei Mikolle tarvitse enää naksutella purkin haistelusta, vaan sille voidaan pistää hajua pahvilaatikkoon. Eukalyptusta pistettiin huopatarraan, joka liimattiin laatikon sisäseinälle. En aluksi naksutellut siitä, kun Miko ylipäätään pisti päätä laatikon yläpuolelle, mutta kouluttajan kehotuksesta ryhdyin ensin palkkaamaan siitä (niin olin ajatellutkin, mutta ymmärsin, että olisi pitänyt suoraan mennä hajusta palkkaamiseen). Kovin montaa toistoa siihen ei mennyt, kun Miko jo pisti kuonoaan lähelle huopatarraa. Saimme kotiin omat eukalyptukset, joten harjoittelut voi jatkua kotona ja voin kokeilla myös Rion kanssa. Kurssi kestää maaliskuulle asti, mutta treenejä on vain joka toinen viikko.

Näyttelytreeneissä, epiksissä ja eläinlääkärillä

Tiistai-iltana matkustin Rion kanssa Keravalle näyttelykoulutukseen. Vaihdoimme Pasilassa junaa. Keravan juna oli sen verran täysi, että jäimme junan eteiseen istumaan. Juna oli toiseksi uusinta lähijunatyyppiä (meidän suuntaan menee vain Flirt-junia), jossa kuuluu enemmän junan ääniä kuin Flirteissä. Rio oli ensin maassa ja säikähti yhtäkkiä tullutta ääntä. Äänen hiljennyttyä Rio meni lähemmäs katsomaan. Hetken päästä tuli uusi, hieman kovempi ääni, jota Rio pelästyi niin, etten saanut houkuteltua sitä luokseni. Otin Rion syliini, jossa se matkusti koko loppumatkan. Ääniä tuli aina välillä ja Rio tärisi sylissäni. Rion pelko kasvoi koko ajan ja se alkoi jossain vaiheessa läähättää. Läähätys ja tärinä vaan kasvoivat ja lopulta Rio oli jo lähes paniikin partaalla. Se yritti välillä rimpuilla sylistäni. Junassa olisi kyllä ollut joitain istumapaikkoja, joten olisin voinut siirtyä pois eteisestä, mutta en tiedä miksi en siirtynyt. En mielelläni istu koiran kanssa muiden viereen. Toisaalta luulen, ettei siirtyminen olisi välttämättä edes auttanut. Kannoin Rion junasta ulos ja laskin sen alas vasta, kun olimme pois aseman hälinästä. Heti laskettuani Rion maahan se oli taas ihan normaali. Vaikka Rio aika helposti pelästyy ja pelkää asioita, niin se onneksi palautuu nopeasti. (Siksi olin yllättänyt, että Rio suhtautui niin välinpitämättömästi raketteihin.)

Näyttelytreenien jälkimmäisessä ryhmässä olisi pitänyt olla toinenkin osallistuja, hieman vanhempi pentu, mutta heillä oli auto hyytynyt moottoritien varteen. Saimme siis yksityisopetusta lämpimässä, melko pienessä sisätilassa. Kouluttaja oli mukava ja osasi asiansa. Harjoittelimme paljon liikkumista, joka onnistuikin pääasiassa ihan hyvin. Toki tuttua pomppimistakin nähtiin. Tehtiin kokonaista kierrosta, kolmiota ja edestakaisin liikkeitä. Kouluttaja tutki Rioa sekä pöydällä että maassa. Tutkimiset menivät yllättävän hyvin, sillä kouluttaja otti hyvin huomioon Rion jännittämisen ja eteni Rion ehdoilla. Rio on nätisti pöydällä, kunhan sillä antaa vähän aikaa. Toki sitä jännittää sekä pöytä että tuomari ja sen kanssa saa olla valppaana, ettei Rio vain pääse hyppäämään alas. Tutkimistreenien jälkeen palkkasin Rion riehakkailla vetoleikeillä. Teimme myös pari kertaa harjoituksen, jossa käytiin koko koiran yksilöarvostelu kehään tulemisesta lähtien läpi. Kannatti matkustaa kovassa pakkasessa vähän pidemmälle näyttelytreenien vuoksi.

Asemalla junaa odottaessa Riolle alkoi tulla kylmä, joten otin sen syliin. Illalla juna oli paljon tyhjempi, joten pääsimme istumaan. Juna oli samaa mallia kuin aikaisempikin. Jäin aluksi istumaan ihan lähelle eteistä, mutta kun huomasin Rion hermostumisen, siirryin kauemmaksi eteisestä. Se ei auttanut. Koko matkan Pasilaan Rio jälleen tärisi ja läähätti. "Meidän" junassa jäin seisomaan Rio sylissäni, sillä tässä junassa oli enemmän porukkaa. Rio hieman tärisi, mutta en pysty sen perusteella sanomaan, saiko myös Flirt-juna pelon esille. Rio on nimittäin aikaisemminkin tärissyt, kun olen pitänyt sitä junassa sylissä ja seisonut. Silloin, kun istun, Rio on ihan normaalisti. Päällimmäisenä mieleen jäi harmistus Riolle aiheutuneesta pelosta, mutta turha sitä on murehtia. Pitää ensin selvittää, pelkääkö Rio myös Flirt-junissa ja lähteä sitten tekemään lyhyitä junamatkoja. Harmi vain, että kaikki hieman vanhemmat lähijunat taitavat kulkea Riihimäen ja Lahden suuntaan.

Keskiviikkoaamuna hieman harmitti, kun herätyskello soi jo klo 6.30. Koiraharrastusten takiahan sitä herää vapaapäivinäkin vapaaehtoisesti hyvin aikaisin... Pakkasta oli taas entistä enemmän ja harmittelin, kun Mikolle ei ole tossuja. Matkustimme Espooseen Sporttikoirahallille rallytokoepiksiin. Ensimmäisen kerran Mikoa alkoi palella, kun odottelimme vaihtobussia. Otin sen hetkeksi syliin, mutta onneksi bussi sitten jo tulikin. En siis nosta Mikoa syliin, jos se alkaa nostella tassuja, vaan sitten jos se menee kovin surkeaksi eikä enää liiku. Jäimme Vihdintien varrella pois, josta meillä oli 1,3 km kävelymatka. Matka tuntui tosi pitkältä, sillä oli hyvin kylmä ja pariin kertaan jouduin nostamaan Mikon syliin. Ei tuota 15-kiloista kovin kauan jaksa kantaa, mutta Mikoa pienetkin tauot kylmästä maasta tuntuivat auttavan.

Epävirallinen rallytokokoe 6.1.2016 AVO

Hallin isolla puolella oli melko ahdasta, sillä alokasluokan ja avoimen luokat kisat käytiin samaan aikaan. Kaikki koiratkin olivat sisällä, sillä ei niitä autoon voinut jättää. Kauhistelin ensin, kun kehät pistettiin ihan vierekkäin ja ympärillä oli muutenkin paljon häiriötä. Onneksi kehien väliin pistettiin näköesteet ja avoimen luokan rata oli toisessa päässä, jossa häiriötä oli vähemmän. Olimme luokan puolivälissä. Rata oli ihan kiva, ei ollut mitään vaikeita juttuja. Miko oli hyvässä vireessä radan ulkopuolella ja kaikki, mitä harjoiteltiin, sujuivat hyvin. Vasen -sana saa jo aikaan peruuttamisen ja vasemmalle kääntyminen on parantunut huimasti esim. vuoden takaisesta. Ei se vielä täydellistä ole, mutta kelvollista. Miko toimi radalla oikein mukavasti. Välillä se vähän hiipui, mutta vire sitten taas nousi. Radasta jäi tosi hyvä fiilis. Ehkä tämä oli fiiliksen puolelta meidän tähän mennessä paras kisasuoritus. Tulokset eivät vastanneet fiilistä, mutta tuomari sanoikin aluksi, että ei sillä tuloksella niin väliä, pääasia, että on kivaa. Meille -34 virhepistettä eli 66 pisteellä ei hyväksyttyä tulosta saanut. (Pyörähdys ei taaskaan toiminut radalla, edes uusimisen jälkeen, -13. Vasemmassa täyskäännössä -1 tvä, ei varmaan ollut riittävän tiivis käännös. Askel oikealle, istu -10 tvä, koska Miko ei liikkunut samaan aikaan kuin minä. 270 käännös oikeaan -10 tvä, sillä Miko oli ilmeisesti istunut lopuksi.)

Paluumatkalla Miko pärjäsi paremmin kylmässä säässä. Ehkä liikuimme niin nopeasti, ettei tullut kylmä. Bussipysäkillä meillä oli vähän pidempi odotus. Kun Mikoa alkoi paleltaa, nostin sen syliin ja menin istumaan penkille, sillä minulla oli paksut toppahousut. Miko istui sylissäni täristen. Kun kylmä alkoi tuntua takapuolessa, laskin Mikon maahan ja yritin pysyä liikkeessä. Mikolla oli edelleen kylmä ja se alkoi katsella penkin suuntaan. Lopulta se hyppäsi penkille ja käveli siinä hetken aikaa edestakaisin. Sitten se meni kerälle siihen kohtaan, jossa olin istunut. Miko näytti siinä viluisena maatessaan niin surkealta (luuli varmaan, että siinä olisi ollut lämmintä), että otin sen jälleen syliin. Kyllä kävi sääliksi raukkaa. Espoossa oli paljon kylmempi kuin meillä. Varmaan koskaan ennen Miko ei ole ollut niin innoissaan menossa bussiin kuin tällä kertaa. Voi pientä.

Rio ei tykännyt tossuista

Mikon viritelmät (sukka + tossu)

 Valmiina torstain päivälenkille

Luulin eilen, että oveemme oli jätetty tyhjä post-it lappu Mikon vinkumisesta, mutta teksti olikin toisella puolella. Sen mukaan Miko oli haukkunut koko päivän. Menin tänään töihin tekemään sen, mitä en pystynyt tekemään kotona etänä ja tulin sitten kahdentoista aikaan kotiin etätöihin. Kuuntelin hieman tallennetta poissaoloni ajalta ja ulvomistahan sieltä kuului... En kuunnellut sen enempää, sillä Rio hermostuu Mikon ääntelystä. Se tieto riitti, että hiljaa Miko ei ole ollut. Sain Mikolle eläinlääkäriajan iltapäivälle. Halusin varmistaa, että eturauhanen on ok. Epäilykseni osuivat oikeaan ja eturauhanen oli turvonnut. Se oli myös pinnaltaan hieman epätasainen. Kivekset olivat ok, mutta lisäkives oli turvonnut, joka kertoo aktiivisesta siittiöiden tuotannosta. Ell tyhjensi Mikon täydet anaalirauhaset, joista tullut neste oli hieman rakeista. Keskustelimme Mikon aikaisemmista eturauhasen suurentumisista ja kastraatiomietteistäni. Ell suositteli kastraatiota, sillä iän myötä

eturauhanen voi alkaa vaivaamaan enemmän ja siihen voi tulla kystia. Minulla ei ollut virtsanäytettä enkä uskonut, että onnistuisin yksin näytettä saamaan eläinlääkärin ulkopuolella, joten sovimme, että toimitan näytteen myöhemmin. Sen vuoksi ell ultrasi eturauhasen. Tulehduksesta kertovia rakkuloita ei löytynyt. Miko sai Tardak-piikin. Sen vaikutuksen pitäisi kestää noin 4 viikkoa. Sinä aikana meidän pitäisi päättää mitä Mikolle tehdään. Vaihtoehtoina on kastraatio ennen kuin Tardakin vaikutus loppuu tai uusi Tardak neljän viikon päästä. Enempää niitä ei suositella pistettävän, sillä se alkaa rasittaa maksaa. Kerroin, että minua huolestuttaa kastraation vaikutus epävarmaan koiraan. Ell vahvisti sen, mitä olen muilta kuullut. Eli epävarmuus voi tosiaan lisääntyä ja pelkotilat pahentua. Oli kiva, että eläinlääkäri ei vaan tuputtanut kastraatiota vaan kehotti huolella harkitsemaan, etten tee jotain mitä joudun myöhemmin katumaan. Hän suositteli kemiallista kastraatiota, jolloin 6-8 kk vaikutuksen aikana näkee, miten kastraatio koiraan vaikuttaa. Haittapuolena on 2 vuoden karenssi virallisiin kilpailuihin. Se kyllä taitaa olla vähän liian iso haitta, sillä jos Miko saisi takaisin sen vireen, joka sillä oli Tardakin vaikutuksessa, niin sen kanssa treenaaminen olisi niin kivaa, että harmittaisi ettei pääsisi kisaamaan. Miko olisi sitten jo lähes 9-vuotias, kun sen kanssa pääsisi taas kisaamaan. Ja jos päätyisin oikeaan kastraatioon, niin se karenssi olisi siltikin. No, tässä nyt mietitään ja punnitaan eri vaihtoehtoja. En kastraatiota haluaisi, mutta parhaassa tapauksessa se voi olla paras päätös, jonka olen tehnyt. Ja huonoimmassa tapauksessa kadun sitä koko loppuelämäni (tai Mikon loppuelämän). Mikon kannalta kastraatio olisi varmasti hyvä ratkaisu, sillä tuskin silläkään on kivaa näinä aikoina.

Tulehdusta, allergiaa ja priima selkä

Tänään Miko kävi Timo Talvion vastaanotolla. Aluksi kävin läpi fyssari/eläinlääkärikäyntejä marraskuun lopusta lähtien. Talvio tutki edellisellä ell-käynnillä tehdyn verikokeen tuloksia ja ihmetteli miksei laajempaa tutkimusta (valkosolujen erittelylaskentaa) oltu tehty. Varmaan siksi, ettei veriarvoja olisi tutkittu ollenkaan, ellen olisi pyytänyt perusveriarvojen tutkimista.

Mikon oireiden ja tutkimusten läpikäynnin jälkeen Talvio alkoi kysellä Mikon ruokinnasta. Häntä pisti heti silmään, että Mikon silmät hieman rähmivät eikä turkki ollut niin kiiltävä kuin voisi olla. Mikon silmät rähmivät hieman päivittäin. Olen siitä joskus joltain eläinlääkäriltä kysynyt, mutta hän ei silloin nähnyt siinä mitään normaalista poikkeavaa. Ei Mikon silmät aina ole rähminyt, mutta useamman vuoden kuitenkin. Talvio myös kokeili Mikon turkkia ja hänestä siitä jäi vähän talia käteen. Ell tutki käsin Mikon takaosaa ja eturauhasta tunnustellessa Miko vinkaisi. Se oli siis taas kipeä. Sitten oli aika rauhoituspiikille ja jäimme odottamaan Mikon simahtamista.

Röntgenissä tutkittiin selkärankaa ja selästä otettiin myös viralliset kuvat. Olin ajatellut, että jos Miko vielä joskus rauhoitetaan röntgeniä varten, niin olkanivelet saa myös kuvata, mutta enpä sitä muistanut ollenkaan. Mikolta löytyi kaikki selkänikamat ja ne olivat kauniita (kuten ell sanoi). Selässä ei siis ollut mitään vikaa. Hieno juttu, ettei muutaman vuoden aikana ole tullut mitään muutoksia. Lonkatkin näytti edelleen hienoilta.

Yksi selkäkuvista

Eturauhasen ell ultrasi ja niin vaan se oli taas suurentunut. Mikon nielu oli verestävä. Ell otti verikokeen ja tutki siitä laajempia arvoja seuraavin tuloksin:
- hematokriitti (hkr) 54 % (viitearvot 37-55)
- leukosyytit 10 000
- diff (leukosyyttien erittelylaskenta), jossa eosinofiilit (eo) 16 % (viitearvot 1-8), lymfosyytit (ly) 12 % (viitearvot 13-31), liuskatumaiset neutrofiilit (lt) 72 % (viitearvot 57-77)

En tiedä menikö tuossa kaikki oikein, sillä verikokeen tulokset olivat muodossa "Hkr 54%; leuk 10.000; diffi: eo 16%; ly 12%; Lt 72%", ja googlaamalla yritin saada niistä jotain selvää (viitearvot ja lyhenteiden selitykset). Kohonneet eosinofiilit kertovat tulehduksesta ja allergisesta reaktiosta. Talvion mukaan siinä viitearvot ovat 0-3 (voi olla, että muisti väärin tai sitten eri paikoissa on vähän eri viitearvot, yllä olevat viitearvot on Vetlabin sivuilta). Mikon arvot menevät reilusti yli viitearvon, kummankin asteikon mukaan, ja olivat kuulemma tämän vuoden ennätyslukemat... Se kertoo siitä, että Mikon kroppa reagoi voimakkaasti tulehdukseen. Ruokavalio tulisi pistää uusiksi, sillä jollekin ruualle Miko on allerginen.

Diagnoosina "Kuumeinen nielurisatulehdus ja eturauhastulehdus, jotka liittyvät toisiinsa. Tulehdusreaktioon liittyy lihaskipuja." Miko sai uuden Tardak-pistoksen ja kasan lääkkeitä kotiin (Kesium vet 400mg antibiootti, Dolagis vet 120mg tulehduskipulääke, Medrol vet 4mg kortisoni, Dexa-Chlora silmätipat). Kontrolliverikoe kuukauden päästä.

Tuntui kyllä tämän jälkeen aika turhalta toissaviikkoinen eläinlääkärikäynti... Fiksuinta olisi ollut viedä Miko saman tien Talviolle. Toivottavasti tässä oli syy Mikon lihaskireyksille ja pian alkaisi helpottaa. Toivon myös, että eturauhasen osalta alkaisi helpottaa tai muuten joutuu taas harkitsemaan jatkotoimenpiteitä. Vuosi on vasta aluillaan ja jo pienen omaisuuden on saanut käyttää Mikon eläinlääkärikäynteihin. Onneksi on vakuutus. Ja Visa.

Ei tän pitänyt mennä näin

Tänään oli Mikolla fyssari. Ajattelin, että tämän päivän jälkeen Mikon jumit on mennyttä ja voimme jatkaa treenejä normaalisti. Valitettavasti niin ei käynyt...

Aistissa ei ollut päivystystä, joten olimme fyssarin kanssa keskenämme. Olipas hiljaista tällä kertaa. Alkuun kerroin mitä kuuluu. Miko on jumpannut melko säännöllisesti, mutta välillä on jäänyt muutama päivä välistä. Namitaivutukset jätin jossain vaiheessa pois, sillä Miko värisytti selkää kun taivutuksia teki kylkeen. Fyssari sanoi, että taivutuksia kannattaa tehdä, sillä ne auttavat. Näytin taivutukset kylkeen ja hännäntyveen ennen kuin pistin Mikon kyljelleen pöydälle. Oikealla puolella Miko jännitti erityisesti toiseksi viimeisen kylkiluun kohdalla. Tätä kohtaa fyssari ihmetteli, koska jännitys palasi joka kerta kun hän sitä käsitteli.

Kun oli puolen vaihdon aika, Miko nousi ylös, kuten normaalistikin. Vaihdoin vähän asentoa, että saisin Mikon paremmin nostettua syliin ja asetettua kyljelleen, mutta kun liikuin, niin Miko hyppäsikin maahan. Pöytä oli melko korkealla eikä Mikon juuri käsitellyt, pehmeät lihakset olisi vielä ollut valmiita vastaanottamaan iskua... Nostin Mikon takaisin pöydälle ja vasemman puolen käsittely alkoi. Vasen puoli on enemmän jumissa kuin oikea. Vasemmalla puolella lihaskireyksiä oli rinta- ja lannerangan alueella. Molemmin puolin Mikon jännitti lanneselän kraniaaliosaa. Jännitys meni kaarena oikealta vasemmalle sillä alueella, johon eturauhanen voi vaikuttaa.

Mikon jumit aiheuttivat paljon ihmetystä, sillä Miko ei ole käynyt treeneissä eikä se ole liukastellut kotona yhtään sen enempää kuin aikaisemmin tai leikit ole muuttunut. Miko ei ollut yhtä jumissa kuin viimeksi, mutta tällä elämisellä sen ei pitäisi olla noin jumissa. Siksi fyssari epäili, että kyseessä voi olla joku vaiva. Mutta mikä, se onkin sitten ihan mysteeri. Hän suositteli, että kävisimme eläinlääkärissä tutkimuksissa. Ainakin sitten, jos jumpan lisääminen, leikkiminen kotona pelkästään matoilla, riittävä nesteytys, B-vitamiini, lämpöhoito lanneselälle ja BoT ei auta, niin vatsan/eturauhasen ultraamista voisi kokeilla. Ehkä Mikolla voi olla jotain vatsassa tai sitten eturauhanen vaivaa. Vaikka Mikon selkä on kuvattu ja hyväksi todettu lokakuussa 2011, niin on mahdollista, että sen jälkeen selkään on tullut muutoksia.

Mysteerivaivan selvittäminen ei kuulosta yhtään kivalle. Pitäisi löytää heti oikeat eläinlääkärit, jotta välttyisi eläinlääkäristä toiseen ramppaamiselta. Kaikilla on kuitenkin eri mielipide tai vaivaa ei löydy. Toivon kovasti, että kyseessä olisi vain ulkona tai kotona liukastumisista johtuvia jumeja...

Miko painoi 15,2 kg heijastinliivi päällä eli pudotusta viimeviikkoiseen 0,1 kg. Tardak ei ole vaikuttanut mitenkään erityisesti. Ehkä sen vaikutukseksi voidaan lukea se, että Miko on nyt normaali. Eli haistelee ulkona paljon, mutta ei vingu kotona lenkkiaikaan. Joitain pissoja se nuolee, mutta ei edes joka lenkillä. Sohvatyynyjen astumisyrityksetkään ei ole mennyttä, mutta vähentynyt.

Rally-tokoa ja Tardak-päivitys

Perjantaina kävimme pitkästä aikaa rally-tokotreeneissä. Tarkoituksena oli mennä treeneihin vasta, kun fyssari antaa luvan, mutta mentiin nyt kuitenkin. Rally-toko ei kuitenkaan ole niin erilaista kuin se mitä kotonakin tehdään. Hyppytekniikka on sitten toinen juttu. Fyssari on ensi viikolla ja toivottavasti sen jälkeen voimme palata normaaliin treenirytmiin. Rally-tokossa teimme AVO-luokan radan. Ensin pidin Mikon hihnassa, koska halusin testata Messarista ostamaani hihnaa ja toinen kerta mentiin hihnatta. Mikolla oli kiva vire molemmilla kerroilla ja liikkeet onnistuivat melko hyvin.

Kohta on viikko Tardak-pistoksesta. Miko on ollut vähemmän levoton ja vinkunut kotona vähemmän, joten ehkäpä eturauhanen on alkanut pienentyä eikä arista enää niin. Mitään muita vaikutuksia ei ole näkynyt. Miko edelleen yrittää välillä astua sohvatyynyjä, se haistelee kovasti lenkillä ja pari kertaa kieli on liponut pissoja. Ulkona Miko on kovasti kiinnostunut tytöistä. Ja pojista. Tällaisina aikoina, kun Miko on tyttöjen perään, se heiluttelee häntää myös pojille. Mikoa ei kuitenkaan pidä päästää näiden poikien lähelle, koska tarpeeksi lähellä Miko sitten tajuaa, että tämä olikin poika. Kun Miko kohtaa kiinnostavia koiria, sitä usein luullaan nuoreksi Mikon käytöksen vuoksi. En osaa sitä sen kummemmin kuvailla, mutta ei se ehkä lähes kuusivuotiaan koiran käytöstä ole :)

Olen vähän pettynyt, ettei sen kummempia vaikutuksia ole ollut, sillä olisin toivonut näkeväni millainen Miko voisi olla, jos sillä ei olisi palleja. Tardakin vaikutusaika on noin kolme viikkoa, joten onhan tässä vielä aikaa nähdä jotain muutoksia. Kastrointi on ollut viime aikoina mielessä, mutta en kuitenkaan Mikoa ole kastroimassa ellei siihen tule jotain terveydellistä syytä. Kirjoittelen joskus myöhemmin enemmän ajatuksia kastraatiosta. Nyt täytyy keskittyä opinnäytetyöhön...

Voihan eturauhanen

Miko on käyttäytynyt niin kuin se käyttäytyy, kun naapurustossa on juoksuisia narttuja, varmaan jo marraskuusta lähtien. Se tarkoittaa kovaa kiirettä ja vetämistä lenkin alussa, pissojen nuolemista, syöksyilyä hajulta toiselle, nenän jatkuvaa maassa olemista, vastaantuleville nartuille vikisemistä, (emännän) ärsyyntymistä lenkillä, sohvatyynyjen astumisyrityksiä, vinkumista erityisesti silloin, kun on aika lähteä iltalenkille (Mikon kello on tarkka!) ja levottomuutta. Loman aikana jouduin lähes joka aamu heräämään klo 9.30 Mikon vinkumiseen, kun se halusi pihalle. Normaalisti Miko ei ole tarkka muusta kuin iltalenkistä, jonka tulee tapahtua klo 21. Löytyi tuosta vikisemisestä hyväkin puoli eli enpä nukkunut liian pitkään. Useina päivinä Miko on vinkunut myös muutenkin kuin lenkkiaikojen lähestyessä.

Sunnuntaina Miko oli normaalia (= normaalia tyttöjenkaipuuaikaa) levottomampi ja se vikisi enemmän. Olen pistänyt kaikki levottomuudet ja vikinät tyttökaipuun piikkiin, mutta kuitenkin olen koko ajan tiedostanut eturauhasvaivojen riskin. Mikolla on ollut eturauhastulehdus kerran vuonna 2011. En muista, että eläinlääkäri olisi silloin maininnut sen olevan koiralle kivuliasta, mutta viime vuonna fyssari sanoi, että koira olisi syytä viedä heti eläinlääkäriin, jos sitä epäilee tulehduksen kivuliaisuuden vuoksi. Se jäi mieleeni kummittelemaan, joten sunnuntaina Mikon käytöksen vuoksi googlailin eturauhastulehduksen oireita. Oireet (mm. virtaamis- ja ulostusvaikeudet, veri virtsassa, sohvalle/sängylle hyppäämishaluttomuus) eivät täsmänneet, mutta varasin kuitenkin maanantaina ajan eläinlääkärille.

Sain Mikolle ajan samalle päivälle. Ja pyynnön ottaa mukaan virtsanäyte. Sellaisesta ei ollutkaan kokemusta... Muuta sopivaa rasiaa ei löytynyt, kuin raejuustopurkki, johon sai kätevästi kannenkin. Tulin kotiin niin, että meillä oli vartti aikaa yrittää saada näytettä. Markus piti Mikon hihnaa lyhyellä ja minä olin purkin kanssa odottamassa tilaisuutta. Tarkoituksena oli saada näyte ensimmäisestä koivennostosta, sillä silloin voisi tulla eniten pissaa ja oli odotettavissa missä koipi nousee. Ensimmäinen yritys onnistuikin ihan täydellisesti. Paitsi, että pissaa tuli hyvin vähän, joten piti yrittää uudestaan. Ja uudestaan ja uudestaan... Pari kertaa Mikon jalka potkaisi kipon kädestäni, mutta onneksi ihan kaikkea näytettä ei menetetty, kun se ehti muuttua jäähileiksi. Onnistuimme saamaan vielä muutaman kerran pari tippaa, mutta ei läheskään niin paljon kuin jossain netistä löytämässäni ohjeessa oli. Ohjeiden mukaan virtsa ei saisi jäätyä, mutta kun ulkona on lähes kymmenen astetta pakkasta ja kipossa pari milliä, niin ei siltä oikein voinut välttyä.

Eläinlääkärin vaaka näytti 15,3 kg, joten Miko on laihtunut 0,5 kg. Onneksi laihis on tuottanut tulosta, mutta se jatkuu edelleen. Pyysin eläinlääkäriä katsomaan myös Mikon oikeaa silmää, joka oli vuotanut työpäivän aikana ja lisäksi Mikon kiveksiä, joita fyssari edellisellä käynnillä kehotti tarkkailemaan. Kivekset olivat ok. Toinen oli suurempi, mutta se ei ole epätavallista. Ell kuitenkin kehotti myös tarkkailemaan. Oikea silmä oli selkeästi ärtynyt ja ell värjäsi molemmat silmät, mutta mitään roskia tai viiltoja ei kaiketi löytynyt. Silmään Miko sai 10 päivän silmätippakuurin. Lopuksi ell tuki eturauhasen, joka oli turvonnut ja myös kipeä. Miko sai Tardak-hormonipistoksen. Tällä kertaa toimenpiteitä tehtiin enemmän kuin normaalisti, joten Miko oli pariin otteeseen tarjoamassa syliinottoasentoa (laskee takapäätä ja nostaa toista etujalkaa ylös), jotta nostaisin sen alas pöydältä. Ei ollut eläinlääkärin tutkimukset yhtään kivoja, Miko-raukka. Odottelimme vielä virtsanäytteen tuloksia. Virtsassa oli ollut hieman verta. Ell lupasi vielä soitella myöhemmin, jos löytyisi bakteereja, joihin tarvitsisi antibioottikuurin. Soittoa ei kuulunut. Tällaista siis tähän vuoden alkuun. Onneksi vein Mikon eläinlääkärille. Toivottavasti parin päivän päästä helpottaa, kun Tardak alkaa vaikuttaa. Mielenkiinnolla odotan, onko Tardakilla vaikutusta Mikon käytökseen. Aikaisemmalla kerralla hoitokeino oli eri (antibiootti ja kipulääke).