Ihan kummaa kuinka blogissa riittää kävijöitä joka päivä, vaikka päivitystahti on ollut hidas. Viime viikon agility- ja hyppytekniikkatreenien tarinointi taitaa jäädä viikonlopulle. Ei kai pitäisi kuvata treeneja, jos ei jaksa käsitellä videoita :)
Tänään pidin vapaapäivän ja matkustin Mikon kanssa Porvooseen. Oli siis pikkumiehen huoltopäivä. Olinkin jo kovasti odottanut tätä fyssarikertaa, sillä Miko on viime aikoina nuollut paljon nivusiaan. Toivoin, että se johtuisi jumeista eikä mistään ruuasta. Käynnin pääasiallinen syy oli saada tietää onko maksikorkeuksilla ollut vaikutusta ja saada Miko kondikseen kesäkauden treenien jälkeen.
Vastaanoton oven ohi Miko meinasi sujahtaa vikkelästi, taisi siis poika tietää missä oltiin. Jäimme ovelle odottelemaan ja Miko alkoi haukkua. Ei se ole noin koskaan aikaisemmin tehnyt, joten se oli hieman hämmentävää. Patricia-fyssari ei normaaliin tapaan tullut pääovesta ulos, jolloin Miko on joka kerta alkanut haukkua hänelle, vaan hän tuli takaovesta. Miko alkoi siltikin haukkua hänelle, mutta ehkä se haukkui vähän vähemmän. Ulkona katsottiin ensin liikkeet ja aina meidän ollessa Patrician lähellä Miko vähän örisi. En ymmärrä miksi Miko suhtautuu häneen niin suurella epäilyksellä. Ei Miko normaalisti noin hauku vieraille tai (puoli)tutuille ihmisille, mutta Patricialle Miko haukkuu aina kun tapaamme (oli se sitten hänen vastaanotolla tai mätsärissä, kuten viime talvena) ja sitä haukkua riittää. Ja silti Miko pystyy rentoutumaan Patrician käsittelyssä. Liikkeissä näkyi jäykkyyttä selässä.
Sisällä samalla kun kuivasin Mikoa kerroin kuulumiset ja miksi olemme tulleet. Sen jälkeen näytin miten saamamme harjoitukset sujuvat. (Harjoituksia tuli taas tehtyä liian harvoin...) Istu-seiso -vaihdoista niin, että Miko istuu jalkojeni välissä, luovuttiin, sillä harjoituksessa Miko ei käytä kunnolla takapäätään ponnistaessaan seisomaan. Seinän edessä seisominen ei auta, sillä Miko liikkuu eteenpäin. Viimeksi saamastamme uudesta harjoituksesta, istu-seiso -vaihdot niin, että Mikon etujalat ovat vadin päällä, oli sen sijaan ollut hyötyä. Miko kuulemma käytti hyvin takapäätään ponnistamiseen. Tähän harjoitukseen saatiin pari uutta kokeiltavaa juttua. Pyöriminen tyynyn päällä sujui niin hyvin, että on aika pienentää alustaa. Kokeilimme paria vatia, jonka jälkeen fyssari oli sitä mieltä, että meidän istu-seiso -harjoituksen vati käy myös pyörimiseen. Hankalin harjoituksista oli peruuttamisen opettelu niin, että Miko pää on alhaalla tai selän kanssa samassa linjassa. Näytin miten se menee. Ihan hyvin se meni, vaikka Miko ei meinaa pysyä suorassa. Jatkossa parin peruuttamisen jälkeen Miko istumaan ja sitten taas peruuttamaan jne. Mikolla on hyvä vartalonhallinta, mutta takaosan kanssa on vielä tehtävä töitä.
Pöydällä Patricia kävi Mikon selkää läpi Mikon seisoessa ja silloin Miko oli vielä hyvin epäileväinen. Sen piti olla koko ajan katsomassa mitä oikein tapahtuu, joten oli hankala saada Mikoa pysymään suorassa. Sain Mikon kyljelleen melko helposti (viimeksi oli kauheaa taistelua) ja hyvin Miko myös pysyi kyljellään. Aluksi se onnistui nousemaan pari kertaa. Mikolta löytyi jumia tutusta paikasta rintarangasta (jostain rinta- ja lannerangan seutuvilta) ja uutena oli jumi selässä takapäässä. Patricia uskoi takapään jumin aiheuttaneen nivusien nuolemisen. Jumi on todennäköisesti tullut jostain kiertoliikkeestä esim. Mikon liukastellessa pallon perässä kotona. Eli maksiesteet eivät ole aiheuttaneet Mikolle jumeja. Se on hyvä juttu se. Patricia kutsui Mikoa luomuksi, kun se ei juuri mene lukkoon :) Meillä ei siis todennäköisesti ole asiaa fyssarille ennen kesätreenien alkua keväällä. Patrician vastaanotto on alkuvuodesta muuttamassa uusiin tiloihin ja häntä vähän mietitytti miten hänen bussilla liikkuvat asiakkaat pääsevät uuteen paikkaan. Jos sinne ei pääse helposti julkisilla, niin sitten vaan täytyy vaihtaa fyssaria, mutta toivottavasti ei tarvitse. Pyyhe, jolla Mikoa aluksi putsasin, unohtui vastaanotolle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti