maanantai 14. lokakuuta 2013

Viime viikon kuulumiset

Tiistaina kävin kuvaamassa ruskaa ja myös Miko eksyi kuviin

Se on lähes lokakuun puoliväli ja tämä on vasta kuun toinen kirjoitus… En ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa niin usein, joten yhteen kirjoitukseen täytyy sitten pistää monta juttua. Tällä hetkellä vuorokaudessa tuntuu olevan liian vähän tunteja, sillä en millään ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi tai mitä haluaisin. Ja välillä haluaisin vain olla tekemättä mitään. Liittyy varmaan osittain syksyyn ja osittain siihen, että tekemistä on liikaa, kun tulee sellaisia fiiliksiä, ettei huvita tehdä yhtään mitään. Ja niitä fiiliksiä on ollut usein. Ja silti suunnittelen tekemistä viikonlopuksi, jolloin ei olisi mitään ohjelmaa…

Torstaina emme menneet rally-tokotreeneihin, kun tällä viikolla oli nyt maanantaina esitelmä ja tentti sekä keskiviikkona on vielä yksi tentti, joiden eteen piti ehtiä tehdä töitä. Perjantaina oli agilitytreenit Sporttikoirahallilla. Taina & Loki eivät tulleet, joten siirsimme viikon ohjausharjoituksen, jaakotuksen, tälle viikolle. Olin varautunut jaakotusharjoitukseen, joten jälleen meidän piti paikan päällä keksiä mitä tehtäisiin. Kentällä olevista esteistä tehtiin jonkinlainen viritelmä, kuvassa vasemmalla. Mikolla oli aluksi hieman ylimääräistä virtaa ja se syöksähti putkesta juoksemaan ympäri kenttää kaksi ensimmäistä yritystä. Aloitimme sitten kepeiltä. Muurille oli tarkoitus tehdä takaakierto, koska sen jälkeinen putki olisi muuten ollut liian lähellä. En edes ajatellut, että muurille oli suora putken kera, joten en tietenkään ehtinyt tehdä mitään takaakierron eteen. Aloitimme uudestaan alusta ja edelleen sama juttu muurilla. Miko hyppäsi sen edestä. Olisi ehkä vähän pitänyt miettiä tuota kohtaa. Mikon jalka ilmeisesti osui muuriin ja se alkoi kovasti huutaa sen jälkeen. Miko tuli luokseni ja painui maahan vikisten. Se säikäytti, koska jos Mikoa sattuu, niin harvoin se päästää mitään pikku inahdusta enempää. Koitin tutkia Mikon takajalkoja, mutta mitään normaalista poikkeavaa ei näkynyt. Pyysin Mikoa nousemaan ylös, jonka jälkeen se meni takaisin maahan. Pyysin sitä jälleen nousemaan ja sitten Miko pysyi pystyssä. Lotan isän mielestä Miko aristi vähän vasenta takajalkaa. Kävelytin Mikoa hetken ja se alkoi kävellä normaalisti. Teimme pari takaakiertoa ja sitten kerran muurin, jonka jälkeen menimme lepäilemään.

Seuraavalle kierrokselle muutimme hieman esteitä, kuvassa oikealla. Lopuksi teimme puomia niin, että Lotta oli palkkaamassa. Puomi oli hitaampi kuin edellisellä kerralla, mutta kontaktit oli hyvät. Miko ei meinannut lähteä kontaktilta, kun se olisi vain halunnut namia Lotalta… Puomitreenien yhteydessä Miko taisi rentoutua, sillä se alkoi juosta enemmän pallon kanssa ja juostessa se örisi. 35 min myöhemmin olimme valmiita, vaikka Mikon ja Terran lisäksi myös Leevi käväisi radalla. Tunti on pitkä aika.

Kävellessämme kohti Sporttikoirahallia meitä vastaan tuli mies ja nainen kahden koiran kanssa. Toinen koirista oli laumanvartija, joten mietin pitäisikö meidän vaihtaa tien toiselle puolelle. Vastaantuleva mies koiransa kanssa ehti vaihtaa puolta ensin ja nainen laumanvartijan kanssa käveli meitä vastaan. Kaivoin nameja esille, mutta hieman hermostutti kun Miko nameista huolimatta saattaa alkaa ärisemään isolle, pelottavalle koiralle. Laumanvartijan lähellä Miko varmuuden vuoksi hiljaisesti murahti. Laumanvartija alkoi pomppia hihnassa. Hermostutti. Ja sitten nainen hihnan päässä kysyi saako tulla tervehtimään. Olin ensin hieman hoo moilasena, mutta sain sitten kysyttyä onko koira tyttö vai poika. Laumanvartija oli 1,5-vuotias, vielä hyvin pentumainen narttu. Koiralla ei ollut kovin paljon kokemuksia muista kuin perheen omista koirista, joten se aristeli vieraita koiria. Miko unohti murinansa ja oli ihan kiinnostunut tyttötuttavuudesta, vaikka hieman Mikoakin jännitti. Oli jotenkin hassua kun niin paljon Mikoa isompi koira pelkäsi Mikoa hypäten taaksepäin jos Miko tuli liian lähelle :) Tyttö kuitenkin uskaltautui pari kertaa Mikon kanssa nenät vastakkain. Hetken tutustumisen jälkeen nainen kiitti, että olivat saaneet tehdä tuttavuutta.

Lauantaina seuramme järjesti koiran fysiikkatreeni-luennon, johon kuului myös käytännönharjoituksia. Vähän harmitti, että en saanut juuri uutta tietoa luennosta ja varsinkaan harjoituksista, joiden vuoksi ensisijaisesti ilmoittauduin mukaan. Olin kuunteluoppilaana, sillä en saanut koirapaikkaa. Toisaalta olen jo ennen tätä käynyt kolmesti eläinfysioterapeutin/osteopaatin luennolla, joten ei ehkä sinänsä ole yllätys, että samat asiat olen jo kuullut. Eniten harmitti, että päivästä kului tähän 5 tuntia matkoineen, kun olisi tosiaan sitä muutakin tekemistä ollut. Sain kuitenkin joitain uusia ideoita ja huonon omatunnon muistutuksesta, että Miko on liian huonossa kunnossa agiltya varten. Lupaan miettiä jossain vaiheessa kunto-ohjelman Mikolle, jotta se keväällä olisi hyvässä kunnossa.

Sunnuntaina kävimme Saaran & Huugon kanssa tekemässä hyppytekniikkaa meidän kentällä. Kivikossa oli suunnistustapahtuma samaan aikaan, joten vilinää riitti. Teimme ensin set pointia ja sitten etäisyyden arviointia. Etäisyyden välit ovat alkuun Mikolla 5-5-8 ja viimeistä estettä siirsin jalan kerrallaan joitakin kertoja. Ja sitten vielä takaisin päin 1-2-1 jalkaa kerrallaan. Eli ilmeisesti 12 jalkaa oli pisin etäisyys. Miko taas joitain kertoja varasti. Huugo istuu niin nätisti paikallaan ja lähtee vasta luvalla, joten mietin, että pitäisi kai tehdä noille varastamisille jotain. Mutta sitten taas toisaalta puuttuminen alentaa motivaatiota ja siten vauhtia. Toiveena on vielä joskus päästä Ullan hyppytekniikka koulutukseen ja varastaminen ei kyllä hänelle sovi… Lopuksi teimme puomia, Saara oli palkkaamassa. Vauhti oli paljon parempi kuin perjantaina. Oikea 2on2off paikka oli hieman hakusessa, mutta ehkä se johtui siitä, että Miko oli kontaktilla vinossa Saaraa kohti. Vinkupallolla palkkaamiset sekä hyppytekniikkaharjoituksista että puomista oli Mikosta parasta. Se jaksoi joka kerta juosta öristen pallo suussa ympäri kenttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti