Rally-toko- ja agilitytreenit, erkkari, seuramestaruuskisat

Loppuviikosta en ole ehtinyt/jaksanut päivittää blogia, joten tapahtumia on kerääntynyt. Tässä kaikista, mutta lyhyesti. Ensin täytyy mainita, että muistaakseni tiistaina lenkillä tapasimme toisen kooikerin. Ja se on mainitsemisen arvoinen asia se. Kooikeita tulee lenkkipoluilla hyvin harvakseltaan vastaan. Uros oli nimeltään Chico (Lucky Nana's Xmas Chic Honey), kuten veikkasinkin. Joskus samoilla seuduilla lenkkeiltyämme joku kysyi onko Miko Chico. Vanhempi herra, joka Chicoa ulkoilutti oli hyvin mukava ja hänestä oli huvittavaa, että nimet rimmasivat, Miko ja Chico :)

Torstaina kävimme rally-tokotreeneissä ja teimme AVO-luokan radan kahdesti. Radalla oli "houkutus"-kyltti ja ensimmäisellä kerralla Miko lankesi houkutukseen :) Houkutuksena oli kaksi namipurkkia.

Perjantaina meillä oli ensimmäiset treenit Sportikoirahallilla Tainan & Lokin sekä Lotan & Terran kanssa. Talvikauden aikana on tarkoitus hioa kontakteja ja keppejä sekä opetella ohjaustekniikoita. Taina on laatinut meille ohjelman, johon kuuluu joka kerralle tekniikka tai kaksi ja seuraavalla kerralla aina pikaisesti kerrataan. Ensimmäisen kerran tekniikat olivat ennestään tutut persjättö ja takaakierto. Videolta näkee miten treenit menivät, mutta tässä kuitenkin pari asiaa. Videolta puuttuu meidän ensimmäinen keinu, joka tehtiin yksinään. Se oli tosi hyvä, mutta seuraavilla kerroilla Miko alkoi himmaamaan. Jälkimmäisessä tekniikkapätkässä alkoi jo tökkiä, mutta kun Mikon sai esteen yli, niin kyllä se siitä lähti. Ensin ajattelin, että se johtui Mikon paineistumisesta, mutta se taisikin vain tympääntyä hinkkaamiseen jota tehtiin putkeen menemisen vuoksi. Me emme osallistu oman seuran treeneihin talvella emmekä käy epiksissä hallissa, sillä Miko paineistuu hallissa kuuluvista äänistä. Tutulla porukalla treenaaminen sujuu varmasti paremmin kun voimme tehdä vain pikkujuttuja. Mutta kyllä Mikosta näki, ettei se ihan hallista nauttinut. Omaa vuoroa odotellessa sillä oli vähän väliä korvat luimussa. Lopuksi teimme A:ta ja puomia niin, että Taina palkkasi. Vire oli ihan erilainen kuin tekniikkaharjoituksissa. Ensimmäisellä kerralla puomilla huomasi, että Miko luuli sitä keinuksi. Muuten toistot olivat vauhdikkaita ja 2on2offit hyviä. Pari kertaa Miko lähti kontaktilta omin luvin.

Miko onnistui ennen treenejä mennä takiaispuskan läpi. En viitsinyt alkaa niitä yksitellen irrottamaan, joten Miko joutui treenata takiaiset turkissa. Onneksi ne lähti helposti kotona harjalla.

Takiaisturkki Sporttikoirahallin pihalla

Treenien jälkeen korvikset oli solmussa

Lauantaina oli vuorossa Spanieliliiton pääerikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu 73 kooikerhondjea, joista 16 pentuja. Miko joutui jäämään kotiin. Oli kiva nähdä tuttuja ja rapsutella koiria, vaikka kuvaamiselta ei kauheasti ennättänyt seurustella. Ainakaan niin paljon kuin olisin halunnut. Minun kun täytyy aina saada kaikista kuvia, niin kuvauspaikalta ei voi pitkälle lähteä. Kuvia löytyy täältä. Näyttelyssä valioitunut Benny (Callitris Jongleur Hubicka) oli erityisesti mieleeni. Siinä uros, joka miellytti kovasti silmääni. Bennyllä on samantapainen pää kuin Mikolla, joten ei kai ihmekään, että miellyttää ;) Komea poika, niin kuin Mikokin.

Callitris Jongleur Hubicka "Benny"

Mun oma komistus

Tuomari käytti kooikereiden arvosteluun 6,5 h, joten päivästä tuli pitkä. Tänään sunnuntaina oli vuorossa seuramestaruuskisat. Osallistuimme maksimölleihin ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna ilmoitin meidät kahteen starttiin. Ajattelin, että menemme toisen kerran, jos jokin ensimmäisellä kerralla jää harmittamaan. Ilmoitin meidät sen verran myöhään, että olimme viimeisenä ja molemmat startit peräkkäin. Onneksi radan alku oli sellainen, että pystyin ottamaan yhteislähdön. Ensimmäisen kierroksen tulos oli 10, sillä kielto tuli muurilla ja viimeisellä hypyllä ja molemmat korjasin. (Miksi, kun oli se toinenkin mahdollisuus?) Maaliin tulon jälkeen menimme takaisin lähtöön ja siitä uusi yritys. Kannatti mennä toisenkin kerran, sillä teimme 0-tuloksen! Miko oli normaalia hitaampi ja jouduin itse hidastelemaan, että Miko pysyi mukana. Myös ensimmäinen 0-tulos tuli vähän tahmean oloiselta suoritukselta. Vaikka olen hirmu tyytyväinen nollasta, niin tuntuisi kuitenkin paremmalta saada se vauhdikkaalta radalta. Miko joutui odottamaan aitaan kytkettynä 2 tuntia ennen meidän vuoroa, joten se varmaan vei mehuja. Mutta nolla mikä nolla. Me tehdään niitä niin harvoin, että kyllä hitaat nollatkin kelpaa :) Suorituksella irtosi 3. sija, joten pääsimme palkintopallille. Miko meni ensin korkeimmalle korokkeelle :) Eroa ykköseen ja kakkoseen ja oli useampi sekunti. Olisimme myös sillä kympillä päässyt kolmospallille. Alla parempi rata ja täällä ensimmäinen, jos jotakuta kiinnostaa.

Seuramestaruuskisoissakin meni useampi tunti, joten eipä viikonloppuna muuta ehtinytkään tehdä. Nyt olen ihan poikki ja valmis seuraavaan viikonloppuun.