 |
| © Kaisa Suominen |
Miko kävi tiistaina vaa'alla ja painoa oli 15,4 kg. Paino on siis edelleen noussut. Torstaina vaaka näytti samoja lukemia. Miko ei ole muutamaan päivään saanut puuro-kasvissosetta, mutta eipä siitä juurikaan kaloreita edes tule. Täytyy viikonloppuna tehdä uudet soseet ja vähentää lihan määrää 150 grammaan. Pitäisi vähän tarkemmin katsoa Mikojen saamien lihojen rasvapitoisuuksia ja laskea vitamiinien määrät, kun tällä ruokavaliolla ainakin toistaiseksi mennään. Fyssari sanoi, että 3 kk pitäisi mennä samalla ruokinnalla, jotta näkee ruokavalion vaikutukset.
Miko kävi siis torstaina fyssarilla. Uskoin nyt kaiken olevan ok, sillä Miko ei ole reagoinut selän kosketukseen ja eturauhanen tuntui olevan syy lihaskireyksiin. Epätoivo meinasi iskeä, sillä Miko edelleen reagoi rintarangan ja lannerangan käsittelyyn. Se piti vikinää ja yritti välillä kierähtää selälleen. Fyssari ihmetteli, mistä kireydet voisi johtua, kun jo kaikenlaista on tutkittu. Hänestä edelleen vaikutti siltä, että vatsassa voisi olla jotain. Fyssari ihmetteli myös sitä, että Mikon rintaranka taipuu niin hyvin. Jumissa olevan koiran rangan ei pitäisi taipua niin. Fyssari sitten mietti, että Miko saattaa vain olla herkkä kosketukselle. Hänestä se kuitenkin kertoo enemmän, että Miko on ihan normaali ja sillä on hyvä vire treeneissä. Fyssarin mielestä voimme palata normaaleihin treeneihin. Vähitellen jumit alkoivat avautua melko hyvin. Kerroin, että isäntä on alkanut lenkkeillä enemmän Mikon kanssa, mm, torstaina ennen fyssaria olivat tehneet 2,5h lenkin. Fyssari sanoi, että kyseessä voi olla ihan normaalit liikunnan jälkeiset lihaskireydet. Hän suositteli nostamaan liikunnan määrää vähitellen.
 |
| © Kaisa Suominen |
 |
| © Kaisa Suominen |
Jotta asiat eivät olisi liian hyvin, niin kotiin palattuamme löin varpaani olohuoneessa olevaan crosstraineriin. Kuntolaite on ollut pitkään kirjahyllyn edessä, olohuoneen oven vieressä. Se ei ollut ihan normaalilla paikallaan, joten se osui reitilleni. Löin varpaan niin kovaa, että kipu oli valtava. Aamulla varvas (pikkuvarpaan vieressä oleva) oli edelleen kipeä (ja sini-punainen) enkä pystynyt astumaan kunnolla sillä jalalla. Kävin näyttämässä jalkaa lääkärissä. Lääkäri sanoi, että varvas saattaa olla murtunut ja että paraneminen kestää noin kaksi viikkoa. Rasitusta pitäisi välttää. Tämä oli ilmeisesti crosstrainerin kosto, kun luovuimme siitä ilmaiseksi (se haettiin eilen) :) Eipä me sittenkään jatketa hyppytekniikkatreenejä ainakaan tänä viikonloppuna...
 |
| Ellalla on asiaa. © Kaisa Suominen |
Torstaina ennen fyssaria esitin opinnäytetyöni meidän opinnäytetyöryhmän tapaamisessa. Työ olisi viimeistelyjä vaille valmis. Kylläpä tuntuu hyvältä! Lisäksi pitäisi kirjoittaa raportti, jolla saan toisen työharjoittelujakson kuitattua. Sitten olisi tutkinto valmis. Tämä maaliskuu on stressikuu, sillä opinnäytetyön lisäksi on ollut kaikkea muuttoon liittyvää, mm. pöytä itsepalvelukirpparilla ja tavaroiden myyntiä huuto.netissä, rotuyhdistyksen jäsenlehti piti saada valmiiksi ja painoon ja onhan vielä kooikereiden tulosjulkaisu. Sitä en tosin ole vielä kauheasti murehtinut. Vuosi 2013 on lähes valmis ja 2014 täytyy aloittaa muuton jälkeen. Onneksi muutto on tasan kahden viikon päästä ja sitten alkaa loma. Ja jospa sitten lähtisi tämä kauhea väsymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti