keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Muuton jälkeen

Oli jo aika kaivaa läppäri naftaliinista ja päättää yli kolmen viikon blogitauko. Ei tässä tosin kulunut kuin vain kaksi viikkoa, etten avannut läppäriä kertaakaan, mutta onhan se aika pitkä aika :)

2,5 viikkoa sitten kävimme rally-tokotreeneissä. Teimme AVO-luokan radan. Radalla oli houkutus ja houkutuksena lateksilelu ja tyhjä ruokakuppi. Ensimmäisellä kerralla houkutus meni hyvin, sillä Mikolla oli kontakti minussa eikä se siksi huomannut lelua. Ruokakupin se näki, mutta onnistuin olemaan kiinnostavampi. Houkutuksesta seuraava liike oli peruuttaminen 1-2-3 askelta. Liike palasi houkutuksen lähelle ja kun liikkeen päätyttyä kutsuin Mikon vierelle, se bongasi lelun ja lähti haistelemaan sitä. Onneksi lelu ei kuitenkaan ollut Mikolle kovinkaan suuri houkutus, kuten osalle muista koirista, jotka eivät enää houkutuksen jälkeen pystyneet keskittymään. Toisella kierroksella lelun tilalla taisi olla namikippo, mutta selvisimme siitä jälleen. Muutenkin rata meni hyvin. Pitäisi yrittää muistaa saada koepaikkaa, mutta viime aikoina ilmoittautumisajat on mennyt ohi... Onneksi on toukokuussa oman seuran kisat.


Saman viikon sunnuntaina eli kaksi viikkoa sitten meillä oli piiiitkästä aikaa hyppytekniikkatreenit. Tai onhan ne treenit ollut, mutta emme ole tehnyt hyppytekniikkaa. Aloitimme alastulosta ja toisena harjoituksena oli etäisyydet. Alastulo taisi mennä ok, ei voi enää muistaa. Etäisyydet, joita taisi olla kaksi, ei mennyt kovin hyvin. Mielestäni Miko hyppäsi kummallisen näköisesti ja Saaran mukaan meno oli laiskan oloista. Kerran Miko liukastui ponnistaessa. Kyse voi olla pitkästä tauosta tai sitten Mikon kunto on päässyt rapistumaan. Tai voi se olla hallin mattokin, vaikka Miko syksyllä meni siinä ihan ok sen pari kertaa, jotka ehdimme uudella matolla treenata.

28.3.2015 Kannelmäen asunnossa on tyhjää

Me siis muutimme reilu viikko sitten. Muuttomatkaa oli vain 2 km, mutta onhan muutto aina melko raskas. Miko selkeästi stressasi muutosta. Vanhassa asunnossa pakkaaminen ahdisti Mikoa, sillä pakkaaminen meinaa, että joku on lähdössä johonkin. Viikkoa ennen muuttoa meiltä lähti sohva ja olohuoneessa alkoi hieman kaikua. Sitten tuli muuttolaatikot. Miko nukkui aika paljon. Stressi näkyi myös korostuneena epävarmuutena, joka näkyi ulkona. Miko pääsi tutustumaan uuteen asuntoon ennen muuttoa, sillä otimme Mikon mukaan, kun kävimme siivoamassa asuntoa. Miko vietti yhden yön äidilläni poissa muuton tieltä. Kun kävimme hakemassa Mikon kotiin, se oli lähes yhtä iloinen kuin meidän palatessa Berliinin reissulta, jolloin Miko oli hoidossa neljä yötä. Vähän tuntuu olevan Mikolle vaikeaa tuo erossa oleminen... mutta oli se kuitenkin ollut nätisti eikä ollut kuin hetken ulissut perääni. Kävimme ensimmäiseksi tyhjässä asunnossa, jonne Miko meni iloisesti häntää heiluttaen, mutta ihmetys oli suuri, kun kaikki tavarat oli poissa. Miko ilahtui, kun tutun hajuiset tavarat löytyivät uudesta asunnosta.

30.3.2015 täällä oli talvi taas (ihan hetken aikaa)

Nykyisessä asunnossa ei ole ollenkaan väliovea, jonka vuoksi rappukäytävästä kuuluu äänet aika hyvin. Varmaan stressin aiheuttamasta korostuneesta epävarmuudesta johtuen Miko reagoi helposti ääniin. Se joko murisee tai haukkuu. Onneksi useammin murisee ja se on helpompi jättää noteeraamatta. Koskaan aikaisemmin Miko ei ole reagoinut rappukäytävän ääniin, joita toki kuuluu, vaikka olisi väliovi. Siksi uskoisin sen johtuvan muutosta. Aikaisemmin meillä oli välioven lisäksi pitkä eteinen, joten ulko-oven lähellä harvemmin oleskeltiin. Toivottavasti ajan kuluessa Miko lakkaa reagoimasta ääniin. Mikollahan on jo yksi aikaisempi muutto takana, mutta ehkä silloin vajaa kaksivuotiaana Miko ei vielä ollut yhtä herkkä kuin nyt.

15.3.2015

Vielä kaksi asiaa, joissa tuo korostunut epävarmuus on näkynyt. Ensimmäinen on ulkoilu. Nyt Miko on jo lenkeillä suht normaali, mutta varsinkin aluksi se oli kovin tarkkaavainen ja sitä tuntui pelottavan ulkona. Meidän lenkkimaisemat eivät ole uudet, mutta silti Miko oli varsinkin aamu- ja iltalenkeillä melko pian kääntymässä takaisin kotiin. Tässä on vieressä todella hyvät lenkkimaastot. Lähellä on paljon hiekkateitä ja aamulenkin voi tehdä pikkumetsässä. Keskuspuistokin on entistäkin lähempänä. Viereisessä pikkumetsässä on kahdesti käynyt niin, että Miko on toisen koiran havaitessa kääntynyt ympäri ja lähtenyt kovaa vauhtia kohti kotia. Ensimmäisellä kerralla metsästä kuului ison koiran haukkumista, mutta näin siitä vain vilauksen. Toisella kerralla näimme pienehkön terrierin (parsonin tms.), jossa ei pitäisi olla mitään pelottavaa.  Toinen juttu oli pitkäperjantaina, jolloin kävimme äidin luona syömässä. Siskonpojat pelasivat lattialla jotakin peliä, jossa oli pyörivä alusta ja pelin moottori piti pientä ääntä. Se oli Mikosta niin pelottava, että se haukkui/vikisi ja oli levoton vaihtaen koko ajan paikkaa ja ryömi välillä jalkojen alle. Onneksi pojat lopettivat pelaamisen pian meidän saavuttua. Miko kuitenkin reagoi muihin koviin ääniin eli jos pojat jotain huusivat, niin Miko haukahti pari kertaa. Onneksi kukaan lapsista ei välittänyt Mikon haukunnoista. Nyt Miko vaikuttaa jo normaalimmalta.  Se on viime päivinä halunnut kovasti leikkiä ja virtaa sillä tuntuu olevan varastossa ihan runsaasti.

Mikon ilme kertoo kuinka kivaa sylissä on

Vielä yhden huomion olen tehnyt. Miko juo tosi vähän. Ei se koskaan ole juonut niin paljon kuin sen pitäisi juoda (olikohan se 0,5 dl/kg eli reilu 7 dl), mutta täällä uudessa asunnossa vesikipon pinta ei tunnu laskevan ollenkaan (paitsi tänään oli selkeästi juotu). Miko kyllä juo sen verran, että pärjää ja ruuastakin tulee nestettä. FB:n raakaruokaryhmässä oli juomisesta keskustelua ja ilmeisesti osa raakaruokituista koirista juo hyvin vähän, sillä lihassa on paljon nestettä. Mielestäni Miko on juonut ihan normaalisti raa'alle siirtymisen jälkeen ennen muuttoa. Pitkäperjantaina äidin luona Miko joi tosi paljon ja illalla olikin sitten pissahätä sen mukainen. Ulkona Miko jonkin verran juo lätäköistä, mutta ei se kuitenkaan kovin janoiselta vaikuta. Samaa Päijänteen vettä kraanasta tulee, mutta voisiko putkista tulla jokin maku/haju, joka haittaa? Mietin, että voisin kokeilla keittää veden ennen kuin pistän sen kippoon ja katsoa kelpaako sitten. Työkaveri ehdotti, että veisin äidiltä pullossa vettä kotiin. Jos Miko sitten juo, vika on vedessä ja jos se ei vaikuta juomiseen, niin vähän juominen ei johdu vedestä vaan ehkä ikävästä vesikupin paikasta. Kummallista joka tapauksessa.

Uusi asunto alkaa jo tuntua ja näyttää kodilta. Varmasti näin on myös Mikon mielestä. Vielä kun ensi viikolla saamme sohvan, niin kaikki alkaa olla kohdillaan. Eiköhän tämä tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti