Mätsärissä

Kävimme viime lauantaina mätsärissä, kun sellainen järjestettiin kävelymatkan päässä. Me ei olla tosi pitkään aikaan oltu missään koiratapahtumassa. Treeneissä Miko ei mitenkään erityisesti jännitä muita koiria (kun ne samat siellä pyörii), mutta muut tilanteet on asia erikseen. Ilmoittautumisjonoon päästyämme Mikon piti pariin kertaan haukkua muille koirille, kun vieressä mm. leikittiin. Kehien alkamista odotellessa kävelimme lähimaastossa ja Miko sai purkaa energiaansa. Ensin sillä oli hurjat keppileikit. Ei varmaan koskaan aikaisemmin Mikon kanssa ole saanut kunnon vetoleikkejä kepin kanssa aikaiseksi ja kova murina tietysti päälle. Kepit onkin kiinnostanut Mikoa kovasti viime aikoina ja kerran se kantoi keppiä useiden minuuttien ajan! Normaalisti Miko kantaa keppiä vain hetken ja tiputtaa sen sitten maahan. Isolla nurmikolla Miko intoutui juoksemaan ympyrää. Harmi, että se oli noin kahden metrin hihnan päässä, mutta aika hyvin Miko on oppinut arvioimaan minkälaisia juoksuspurtteja hihnan päässä voi tehdä. Teki varmasti ihan hyvää pyöriä muualla kuin kentällä ja Miko käyttäytyikin muuten mallikkaasti.

Kehään saimme pariksi labbisnartun. Tuomari oli hyvin nopea eikä käyttänyt kauheasti aikaa koiriin. Hän tutki ensin molemmat koirat ja juoksutti sitten ne yhdessä ympäri. Ja se oli siinä. Mikolle punainen nauha. Miko antoi hienosti tutkia, vaikka edellinen näyttely on ollut kesäkuussa. Liikkeet oli hyvät eli nenä ei juurikaan käynyt maassa eikä Miko ollut perässä vedettävä. Isoja aikuisia oli noin 20, joten homma oli nopeasti ohi. Värikehissä palkittiin kuusi, mutta meille ei kuitenkaan tullut sijoitusta. Hienosti Miko jaksoi seisoa koko sen pitkän ajan kun tuomari mietti sijoitettavia, vaikka loppua kohden kärsivällisyys alkoi hiipua. Mätsärin jälkeen kävelimme kaupalle, jonne isäntä tuli meitä vastaan. Kotona teimme heti ruokaa ja sen jälkeen loppupäivä meni sohvalla istuen/makoillen, kun katsoimme yhden sarjan loppuun. Mikolle taisi olla raskas päivä, vaikka ei se vaikuttanut stressaavan tai jännittävän, sillä Miko nukkui koko sen ajan, kun katsoimme telkkaria paria leikkiyritystä lukuun ottamatta.

Sunnuntaina hyppytekniikkatreeneissä teimme perussarjaa ja alastuloa. Perussarja oli ihan ok ja alastulo vähän vähemmän ok. Aika laiskasti Miko suoritti sarjan.

Eilen lenkkeilin Mikon kanssa eläinlääkäriasemalle punnitukseen. Mikoa ei ole punnittu sen jälkeen, kun joskus maaliskuun puolivälissä tiputin Mikon liha-annokseen 150 grammaan päivässä. Olen pitänyt lihamäärää sopivana, koska 100g on liian vähän ja 200g on liikaa. Lisäksi Miko on saanut kerran päivässä kasvissosetta, jonka määrää olen vähitellen tiputtanut. Nyt kasviksen määrä on 50g. Kasvista Miko ei kai tarvitsisi, mutta siihen on helppo sekoittaa mm. merilevä ja murskattu sinkkitabletti, jotka jäävät kuppiin, jos ne eivät ole kunnolla ruuan seassa. Oli tosiaan tarkoitus käyttää Mikoa vaa'alla jo aikaisemmin, mutta muuton vuoksi se jäi ja siksi, että isäntä on pääasiassa hoitanut arkipäivien pitkät lenkit. Toivon löytäväni sen ruokamäärän, jolla paino pysyy tasaisena, jotta voin hieman vähentää ruokamäärää ja saada Mikon laihtumaan yhdessä lisääntyneen liikunnan kanssa. Nyt on jo jonkin aikaa ollut sellainen tunne, että paino on noussut. Ja niin se vaaka näytti ikäviä lukemia... 16 kg eli 600g enemmän kuin viimeksi ja lähes 2 kg enemmän kuin 2 kk sitten. Koiran painonhallinnan osalta voin saada huonoimman koiranomistajan tittelin. Hankalinta ruokinnassa on tällä hetkellä päivän aikana annetun muun ruuan huomioiminen, koska pakastan valmiita, tietynkokoisia annoksia. Jos en anna koko annosta, niin mitä teen ylimääräiselle ruualle? Ehkä kasvissose pitää jättää pois, mutta erityisesti pitää tuo muu ruoka huomioida, jota namien lisäksi tulee pääasiassa isännältä.

Meillä on nyt ollut sohva 1,5 viikkoa, joten ei tarvitse enää lattialla istua. Valitsimme mustan kangassohvan, vaikka epäilytti kuinka hyvin karvat siinä näkyvät. No, kyllähän ne aika hyvin näkyy :)