Porvoossa jälleen

Sori, paljon tekstiä eikä kuvia, mutta pitää kirjoittaa kattavasti, ettei pääse asiat unohtumaan.

Tänään oli Mikolla fyssarikäynti Patricia Hirnin vastaanotolla Porvoossa. Porvoon busseissa oli taas kovin mukavat (ja koiraystävälliset) kuskit. Menomatkalla kuski rapsutteli Mikoa sillä aika kun minä kaivelin rahoja ja opiskelijakorttia. Bussi oli 10 minuuttia myöhässä ja jouduimme odottelun ajan pysyä liikkeessä, ettei Mikon tassuja alkanut paleltaa. Porvooseen bussi tuli 15 min myöhässä, joten eipähän tarvinnut odotella pakkasessa Mikon fyssariajan alkamista vaan saimme ihan reippaasti kävellä asemalta suoraan vastaanotolle.

Aluksi Patricia katsoi taas Mikon liikkeet, ravissa ja käynnissä sekä ympyrää tehtäessä. Patrician tullessa ulos ja moikatessa meitä Miko alkoi haukkua hänelle kuten viimeksikin. Ennen liikuttelua Miko sai haistella fyssaria turvallisesti takaapäin ja sen jälkeen ei ollut Mikolla enää aihetta haukkuun. Sisällä ensin kerroin kuulumisia ja miten ollaan treenattu annetuilla ohjeilla. Patricia kysyi olenko huomannut edistystä enkä siihen osannut muuta sanoa kuin että tyynyn päällä pyörimisessä on ollut selkeä edistyminen. Aluksi Miko astui koko ajan ulos tyynyltä ja olin jo ostamassa isompaa tyynyä, mutta kyllä sitten muutaman päivän kuluttua alkoi sujua. Meidän sohvatyyny on selvästi kapeampi kuin tyyny, jolla harjoituksia edellisellä fyssarikäynnillä kokeilimme. Kuulumisten jälkeen piti näyttää miten Miko harjoituksia tekee. Meidän treenityynyn kapeuden vuoksi ensin kokeiltiin sellaisella kumisella tasapainoalustalla, jonka sisällä on ilmaa. Mikolle tuollainen alusta oli ihan uusi, joten se oli hieman epävarma ja pisti vain etutassut alustalle. Siirryttiin sitten tyynylle. Pyörimiset meni ok, kaukokäskyissä Mikon noustessa seisomaan sen paino oli selkeästi etujaloilla. Sanoin, että niin on myös ollut kotona treenatessa. Patricia kysyi myös istuma-asennossa, että onko Miko samalla tavoin kotonakin ja vastasin myöntävästi. Paino etujaloilla ei ollut harjoituksien kannalta hyvä juttu, joten kokeiltiin niin, että sanoin käskyt seisten. Heti Mikon paino jakautui paremmin. Jatkossa en siis saa enää istua tyynyn eteen. Seiso-istu harjoitus niin, että Mikon takajalat pysyvät jalkojeni välissä, näytettiin myös. Siinä Patricia huomautti, että Miko liikuttaa seisomaan noustessa takajalkoja. Sen olin itsekin huomannut ja tähän kokeiltiin niin, että menin mahdollisimman lähelle seinää seisomaan. Siltikin Miko liikutti vähän takajalkojaan, mutta jatketaan harjoituksia seinän edessä. Kokeilimme vielä uudestaan uudelle kumiselle alustalle menoa ja tällä kertaa Miko sai sinne takajalatkin. Istuminen onnistui, mutta seisomaan Miko ei päässyt. Pojan jalat kovasti tärisivät, joten se joutui tekemän paljon töitä tasapainon säilyttämiseksi. Meidän pitäisi hankkia joku vastaavanlainen alusta ja tehdä harjoituksia sen päällä.

Sitten tehtiin laatikoiden yli kävelemistä ensin pituussuunnassa ja sitten leveyssuunnassa. Laatikko vaihdettiin parin toiston jälkeen pienempää. Patricia sanoi, että edistystä on selkeästi tapahtunut. Kolmas koko oli sellainen lasten kylpyhuoneen koroke, jolle Miko ei viimeksi yrityksistä huolimatta saanut takajalkojaan. Tällä kertaa Miko sai toisen takajalan korokkeelle, mutta toista se ei saanut. Sen voi pistää korokkeen epäsymmetrisen muodon piikkiin (toisella pitkällä sivulle on kaari, jotta sen saa esim. wc-pytyn eteen). Kokeiltiin vielä pari pienempää laatikkoa. Patricia kovasti kehui miten Mikon vartalonhallinta oli edistynyt viime kerrasta. On meidän harjoituksista sitten ollut jotain hyötyä :)

Lopuksi oli vuorossa itse käsittely. Aluksi Miko käytiin läpi sen seisoessa. Selkä oli ollut viimeksi jäykkä ja nyt se oli selkeästi joustavampi. Patricia taas hämmästeli sitä kun Mikon kanssa sai hetken taistella ennen kuin sen sai kyljelleen pöydälle, mutta sitten kun se kyljellään oli, niin siinä se pysyi nätisti. Mikolla oli selässä pieni jumi ja etureidet olivat myös jumissa, mutta muuten poika oli kunnossa. Etureisien jumit saattavat johtua siitä, että nyt on taas se aika kun Miko on kiinnostunut meidän sohvatyynyistä... Miko ei saa tyynyjä astua, mutta ei voi tietää mitä se täällä yksin ollessaan tekee.

Kotona tehtäviin harjoituksiin tuli lisänä peruuttamisen opettaminen niin, että Mikon pää on alhaalla (=selän tasolla). Nyt Miko peruuttaa pää pystyssä ja se voi jumittaa selkää. Ellei mitään kummempaa tule, niin seuraavalle käynnille ei ole tarvetta ennen kuin alamme taas aktiivisesti treenaamaan eli huhti-toukokuun vaihteessa kun agilityn kesätreenit alkavat. Kiva tietää, että Mikolla on nyt kaikki ok.

Kävelimme reippaasti takaisin asemalle, jossa bussi jo odotti. Jäin bussin eteen kaivamaan lompakkoa laukusta, jolloin bussikuski vihelsi. Miko heti kääntyi katsomaan mistä vihellys tuli ja kuski alkoi sitä sitten kutsua. Miko paineli bussiin ja tämäkin kuski rapsutteli Mikoa kun minä kaivelin lompakkoa. Että tällaisia kivoja kuskeja kulkee Helsingin ja Porvoon välillä :) Ja minä olen kovin tyytyväinen kun Miko molempiin kuskeihin suhtautui niin ystävällisesti.