Pelko

21.12.2012

Meillä oli mielenkiintoinen hyppytekniikkatreenireissu viikko sitten eli aatonaattona. Miko näki menomatkalla kerran mörköjä, joille piti haukkua. Lähellä hallia tien toisella puolella oli kaatunut liikennemerkki. Sen pohja oli autonrengas ja luulinkin ensin, että tien reunassa on rengas pystyssä. Se oli tosi pelottava, joten sille Miko haukkui paljon. Miko on sellainen, ettei sille riitä että pelottavaa asiaa haukutaan ja jatketaan sitten matkaa, vaan sen täytyy vielä pari kertaa kääntyä ja haukahtaa. Agihallin vieressä on jäähalli, joka taisi olla kiinni, sillä halleilla oli ihan hiljaista. Ihan kuin ei olisi jo muutenkin ollut pelottavaa mennä yksin halliin hiljaisella teollisuusalueella, niin hallissa Miko aluksi tuijotti ovea.

Aloitimme hyppytekniikalla ja harjoituksena oli alastulo + etäisyys. Tätä harjoitusta emme ole juurikaan tehnyt. Teimme viisi toistoa ja joka kerralla Miko otti ylimääräisiä askelia viimeisessä välissä. Ensimmäisellä hyppytekniikkakurssilla Miko sai omat etäisyydet, joka silloin taisi auttaa viimeisessä ponnistuksessa. Ehkä pitää vielä lyhentää medietäisyyksiin.

Aikaisemmin ei ollut tullut mieleen hyödyntää hallin tokohyppyä, joten sitä oli seuraavaksi vuorossa. Koska edellisestä kerrasta on jo yli puoli vuotta, annoin suullisen käskyn lisäksi käsimerkin. Lähdin kiertämään väärältä puolelta estettä Mikon luo ja Miko pakitti. Hypyn taakse seisomaan jääminen vaatii ehkäpä eniten viilausta. Se ei toki haittaa, vaikka Miko jäisi vinoon, mutta mieluiten se saisi seistä lähes suoraan esteen takana. Miko usein tulee esteen vierelle, joka kai on ok jos se ei ylitä esteen linjaa.

Viimeisenä tehtiin keppejä ja pari toistoa puomia. Kepit meni ihan ok. Parin toiston jälkeen Miko näki puomin alla kärryt, joilla voi putkien painoja kuljettaa ja niillehän piti pari kertaa haukahtaa kunnes Miko totesi ne vaarattomiksi. Videolta löytyy hyppytekniikkaharjoitus sekä muutama toisto toko hyppyä ja keppejä.

Pistäessäni kamoja kasaan, Miko taas tuijotti hallin ovea. Lähtiessä oli yhtä hiljaista kuin tullessakin, mutta yksi auto ajoi pihaan. Ehkäpä joku oli menossa meidän jälkeen treenaamaan. Paluumatkalla kävimme katsomassa rengasta/liikennemerkkiä, jotta Miko sai todeta sen vaarattomaksi.

Kävelimme polkuja pitkin kotiin kun noin puolessa välissä matkaa tuli tien yli mies ja koira samalle polulle. Välimatkaa oli useita metrejä eikä Miko varmaan heitä kunnolla edes nähnyt, koska edessä oli puskia. Jonkun aikaa he seisoivat paikallaan ja lähtivät sitten samaan suuntaan kuin me olimme kävelemässä eli pois päin meistä. Miko seisoi jähmettyneenä paikallaan. Vedin vähän hihnasta, sillä siten Mikon saa taas liikkeelle, mutta se ei toiminutkaan. Siellä me vaan seisottiin ja odotin koska Miko olisi valmis jatkamaan matkaa. Pari kertaa piti uudestaan vetää hihnaa, mutta Miko pisti vastaan. Kun lähdin kävelemään Mikoa kohti, se kääntyi tulosuuntaan ja lähti kovasti vetämään takaisin päin. Miko pelkäsi. En tiedä mitä, mutta eteenpäin se ei halunnut mennä. Hihnasta piti pitää hyvin kiinni, sillä jos se olisi päässyt irti, niin Miko olisi lähtenyt karkuun. Mikolla oli flexi, jota en normaalisti käytä. Kelasin itseni Mikon luo ja istuin sen vierelle. Mikoon ei saanut kontaktia, kuten aina käy kun se pelkää. Nostin Mikon syliin ja kannoin sitä vähän matkaa. Laskin Mikon maahan ja se oli taas lähdössä takaisin päin. Ja taas me seisoskeltiin. Jossain vaiheessa nostin Mikon taas syliin ja kannoin hetken. Sen jälkeen kaikki oli ok ja loppumatka sujui ihan normaaliin tapaan. Ihan kummallista. En yhtään tiedä mitä Miko pelkäsi eikä se ole koskaan aikaisemmin käyttäytynyt samalla tavalla. Mysteeri.

26.12.2012 Paleltaa