Viikon tapahtumat

Mikon aina yhtä innostunut ilme

Maanantaina kävimme Rion kanssa jälleen Malminkartanon sirkuskentällä pentutreeneissä. Tällä kertaa tulimme paikalle hieman eri kautta, Kannelmäen asemalta kävellen, ja olimme aikaisemmin paikalla. Matkalla tuli jo muutama koira vastaan, mutta yhtäkään emme ohittaneet niin, että olisivat kävelleet vastaan. Rio taisi myös ensimmäisen kerran nähdä sorsia. Ne kiinnostivat kovasti. Sorsat uivat toiveikkaasti meitä kohti ja alkoivat vaakkua, joka pelästytti Rion. Paluumatkalla pysähdyimme taas ihmettelemään sorsia, mutta tällä kertaa ne pitivät pienempää ääntä eivätkä olleet pelottavia.

Kentällä oli jo kaksi koiraa, treenien vähän vanhemmat osallistujat bc ja hoffi (molemmat tummia). Jäimme ensin kentän laidalle katselemaan muita koiria ja vähitellen siirryimme kentän toiselle laidalle, jossa treenit pidettiin. Porukkaan tuli vielä mukaan Rioa nuorempi tolleripentu. Teimme ensin pujottelua muiden koirakoiden välistä niin, että seisoimme rivissä ja sitten vielä niin, että olimme ympyrässä. Muiden ohittaessa meitä Rio piti hyvin kontaktia. Meidän ohittaessa muita piti koko ajan pitää namia Rion nenän edessä, sillä muuten olisi ollut liian jännää. Harjoittelimme myös paikalla istumista ja lopuksi taas luoksetuloa muiden koirakoiden välistä. Me jälleen tyydyimme vain katsomaan ohi juoksevia pentuja. Tällä kertaa meni paljon paremmin kuin edellisenä perjantaina. Muutamia kertoja Rio pääsi haukkumaan muille, mutta kertaakaan se ei ärissyt. Katsoimme lopuksi, kun bc ja tolleri leikkivät hihnassa. Bc oli ollut jo alusta lähtien kiinnostunut Riosta ja yritti pariin kertaan tulla tervehtimään (mm. luoksetulossa). Ehkä teki ihan hyvää katsella muiden leikkiä, sillä sen jälkeen Rio omatoimisesti lähestyi bc:tä ja pääsi tervehtimään. Tosi hieno juttu! Tosin hetken päästä Rio alkoi pitää pientä vikinää ja oli varmaan hampaat irvessä. Ehkä bc oli kuitenkin hieman liian jännä.

Keskiviikkona kävimme Vantaalla näyttelytreeneissä. Paikkana oli iso sisäpiha teollisuusalueella. Paikka oli Riolle hyvin jännittävä, vaikka oikeastaan muita ääniä ei kuulunut kuin rekan äänet viereiseltä tontilta. Jossain vaiheessa pihan toisessa päässä oli jokin muu koiraporukka, jossa oli rähisevä koira. Sekin oli Riolle häiriö. Osallistujia oli meidän lisäksi 5-6 ja kaikki Rioa isompia koiria. Sekin oli yksi häiriötekijä. Ja tietenkin oli vielä pimeys. Pääasiassa teimme liikkumisharjoituksia, jotka olivat Riolle vaikeita paikkoja, sillä vaikka olimme viimeisenä, niin melko pian ensimmäinen koira oli perässämme. Liikkeistä ei siis tullut juuri mitään koko treenien aika, koska Rion piti jännittää perässä tulevia koiria. Liikkeiden lisäksi harjoiteltiin vapaasti seisottamista sekä yksilöarvostelua. Seisominen alkoi sujua treenien aikana. Pöytätreeniä tuli myös. Rioa vähän jännitti kun kouluttajanamme ollut mies tuli tutkimaan, mutta muuten se oli hienosti pöydällä. Kouluttajamme oli selkeästi hyvin kokenut ja osasi asiansa. Hän muutamaan kertaan otti Rion (kun meidän meno näytti niin toivottomalta :D ) ja olin hyvin vaikuttunut siitä, miten hän sai Rion kanssa yhteyden. Ensimmäisellä kerralla, kun he lähtivät liikkeelle, Rio katseli minuun päin, mutta hyvin pian Rion keskittyminen oli miehessä. Näytti ihan siltä, kuin kouluttaja olisi esittänyt Rioa jo pitkään ja siltä, että Riokin osaa jo hienosti liikkumiset ja seisomiset. Olisi jo melkein tehnyt mieli kysyä, olisiko hänet voinut palkata händleriksi Messariin :D Minun kanssa meno oli ihan toisenlaista (täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että silloin kun Rio oli kouluttajalla, kaikki muut olivat paikallaan, joten Rion ei tarvinnut huolehtia muista koirista). Olin tosiaan vaikuttunut ja täytyy käydä uudestaankin.

Kahden kerroksen väkeä

Lauantaina oli tarkoitus käydä katsomassa agilitykisoja, kun sellaiset oli ihan lähellä eli Purinalla. Harmittavasti en vain ehtinyt ennen veljenpojan synttäreille lähtöä. Seuraavat kisat Purinalla taitavat olla vasta keväällä. Jos joku on menossa katsomaan kisoja (esim. Ojankoon), niin meidät saa ottaa mukaan :) Synttäreiden jälkeen äitini ja siskonpojat piipahtivat meillä, sillä toivoin, että Rio tapaisi muitakin ihmisiä. Vaikka Rio oli tavannut heidät aikaisemmin, niin en uskonut sen enää heitä muistavan. Siskonpojat ja äidin Rio näki kahdeksanviikkoisena. Äiti on kyllä sen jälkeen käynyt meillä, mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa. Rohkeasti Rio tuli tervehtimään ja hyppi lapsia vasten. Päin hyppiminen ei ole hyvä juttu, mutta en ole halunnut siihen puuttua, sillä mieluummin niin kuin väistäen. Lapset eivät varmaan ole niin jännittäviä, kun heitä vasten Rio lähtee helpommin hyppimään. Rio sai äidiltä ja vanhemmalta siskonpojalta namia. Sohvalla he pääsivät silittämään Rioa, mutta alkuun Rio väisti äitiä.

Tänään sunnuntaina kävimme Vantaalla match showssa. Tulevaa viikonloppua ajatellen mätsärin puitteet olivat erinomaiset, sillä mätsäri oli sisätiloissa, kehissä oli matot ja paikalla paljon muita koiria. Jouduimme odottamaan meidän vuoroa pitkään. Pääasiassa istuin lattialla ja syötin Riolle namia. Välillä seisoin ja pidin Rioa sylissä, jotta namit eivät loppuisi ennen aikojaan. Olin jo osannut varautua namien runsaaseen menekkiin, sillä Rioon pitää pitää koko ajan kontaktia, ettei se ala haukkua lähellä oleville koirille. Pari rähinää se pisti pystyyn, kun alkoi jännittää liikaa. Siinä kahinassa Rio nappasi huulestani ja vähän myöhemmin nenästä. Rion ei varmastikaan ollut tarkoitus minua näykkäistä eikä onneksi jälkiä jäänyt. Seisomisharjoituksista on alkanut olla hyötyä, sillä odotellessa Rio alkoi tarjota seisomista namin toivossa.  Rio oli viimeinen pieni pentu ja parina meillä oli tipsu. Ensimmäinen ravaus yhdessä parimme kanssa ei mennyt ihan nappiin, sillä Rio kiinnostui matossa olleista hajuista. Pöydällä Rio oli rauhallisesti, kunnes naistuomari tuli vierelle. Rio väisti niin, että minun piti olla tarkkana, ettei se tipahda pöydältä. Rio myös nousi minua vasten ja yritti päästä pois. Tuomari ei sitten katsonut hampaita tai tutkinut muutenkaan, antoi vain kättään haisteltavaksi. Liikkuminen edestakaisin ja kehän ympäri menivät hyvin. Rio jäi myös hienosti hetkeksi seisomaan. Riolle sininen nauha ja jäimme kehään, sillä sinisten vuoro oli heti perään. Rio seisoi edelleen hienosti ja tuomarin tultua meidän kohdalle, Rio kävi häntä tervehtimässä. Liikkeet eivät menneet enää hyvin, sillä Rio joko haukkui toisille koirille tai yritti syöksyä eteenpäin. Kun Rioa alkaa jännittää, niin siihen ei meinaa saada kontaktia. Ehkä sitten jo väsymyskin painoi, sillä meillä oli useampi tunti reissua takana. Mutta joo, eipähän ainakaan tarvii viikon päästä jäädä isoon kehään... Ensi viikolla vielä vähän treenaamme, mutta eipä sillä paljoa paikata puutteellisia käsittelytreenejä tai toisten koirien jännittämistä.