maanantai 16. marraskuuta 2015

Harvahammas

Viime maanantaina pidin pienet näyttelytreenit, sillä pentunäyttelyt lähestyvät koko ajan. Meidän eteisessä oli sopivasti tilaa liikkumisharjoitukselle. Rio liikkui tosi nätisti, mutta olisi tietenkin parempi jos se ei pitäisi kontaktia. Toki kontakti on parempi kuin hyppiminen. Mitä enemmän meni aikaa, sitä enemmän Riolla alkoi kierrokset nousta ja sitten ei enää liikkuminen mennyt niin hyvin. Naksutin ja palkkasin aina, kun Rio oli sivulla ja liikkui niin kuin sen haluaisin liikkua. Teimme myös seisomisharjoituksia sekä minun seisoessa että ollessa kyykyssä. Sen pari sekuntia Rio malttaa nätisti seisoa, joten täytyy vähitellen lisätä kestoa. Pitää myös pitää huoli, etteivät namit ole liian hyviä.


Perjantaina kävimme treffaamassa Irra-bretonia. Riolla ei ole ollut leikkiseuraa kahteen viikkoon, jos ei lyhyitä leikkisessioita hihnassa meidän talossa asuvan pennun kanssa oteta huomioon. Irralla oli valopanta, joka näkyi kivasti pimeällä niityllä. Oli niin pimeää, että piti tarkkaan katsoa, ettei kukaan yllättäen tule lähelle. Taas loppua kohden Riolla alkoi hermo mennä ja lyhyiden leikkihetkien päätteeksi se alkoi rähistä. Ikävää, että joidenkin pentujen kanssa leikkiessä Rio hermostuu. Onneksi niin ei kuitenkaan käy kaikkien kanssa. Poikkesimme lopuksi tallin kautta. Kentällä ratsastettiin yhdellä hevosella. Riosta oli aika jännää, kun hevonen laukkasi. Naksuttelin, kun Rio katsoi hevosta, ja hyvin namit maistuivat.


Lauantaina kävin aamupäivästä kuuntelemassa Rion pentukurssiin kuulunutta luentoa koirien elekielestä. Koirien elekielen tunteminen on todella tärkeää. Jos olisin osannut Mikon ollessa pentu lukea paremmin sen elekieltä, olisin todennäköisesti aikaisemmin ymmärtänyt sen olevan hyvin epävarma. Oli kiva, että luennolla näytettiin videoita, joista elekieltä piti tarkkailla. Nyt tekee mieli lukea uudestaan Turid Rugaasin kirja "Rauhoittavat signaalit". Pari muutakin kirjaa tuli hankintalistalle. Pitää vaikka pyytää joululahjaksi.


Lauantaiaamuna ennen luennolle lähtemistä kurkkasin Rion suuhun ja huomasin, että vasen yläkulmahammas lähtee kohta irti. Kotiin palattuani katsoin suuhun uudestaan ja hammas oli poissa. Huomasin samalla, että myös alaleuasta oli kulmurit poissa. Ne olivat lähteneet jo varmaan aikaisemmin, sillä tulee helposti katsottua vain yläleuan hampaita, kun niitä on helpompi katsoa. Ei nyt oikein onnistu Riolta vetoleikit, sillä ei se saa ilman kulmureita kunnon otetta lelusta :) Viikon aikana myös pari poskihammasta on vaihtunut. Pikku harvahammas.


Luennon jälkeen kävimme poikien kanssa ulkona ja tarkoituksena oli ottaa ennakkoon Rion 5 kk kuvat, sillä arki-illat ovat liian pimeitä kuvaussessioille. Olin kotiin palatessani törmännyt isääni, joka asuu ihan muutaman sadan metrin päässä meiltä. Hän oli kuullut, että Pirkkolassa olisi myös koukkuja sisältäviä nakinpaloja. Ei sitä koskaan tiedä kuinka paikkaansa pitäviä huhut ovat, mutta en halunnut ottaa riskiä, joten menimmekin viereiseen pikkumetsikköön. Ihan yhtä hyviä kuvia ei tullut kuin viimeksi, sillä Rio ei oikein malttanut pysyä paikallaan. Silloin, kun se pysyi, se tuli niin lähelle, että Rion pää oli suoraan ylöspäin. Ennen kuvia kävelimme pikkulenkin. Ensimmäistä kertaa Rio lähti linnun perään. Onneksi se ei mennyt kauaksi ja tuli kutsuttaessa takaisin. Palkattuani sen, se lähti uudestaan, mutta tuli onneksi taas takaisin. Sitten Rio sai olla hetken hihnassa.


Sunnuntaina oli Mikolla hyppytekniikkatreenit. Teimme okseria ja korkeuden arviointia. Miko oli normaalia paremmassa vireessä, joten harjoituksetkin onnistuivat paremmin. Taisi itse tehdyt tonnikalanamit maistua hyvin. Korkeutta teimme 25-45cm. 40 cm oli vielä ok, mutta 45 cm:ssä oli jo ponnistuksessa epäröintiä. Riolla oli jälleen näyttelytreenit kotona. Tällä kertaa ei mennyt yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla, mutta ei nyt ihan toivotontakaan ollut. En tiedä mikä olisi paras keino naksutella seisomisesta, sillä Rio ei ole vielä hoksannut, mistä palkka tulee.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti