Hurvittelua

Lauantaina kävimme Vantaan Koivukylässä meidän viidensissä epiksissä. Epiksiin oli pitänyt ilmoittautua etukäteen ja pari päivää ennen tuli sähköpostitse kisakirje arvioitune aikatauluineen. Oikein kiva, ihan oikean kisan tuntua! Vähän jännitti kun rata oli nurmella, joka on meille uusi alusta. Ajattelin, että Miko varmaan pysähtyy haistelemaan kesken radan.

Medejä oli ilmoittautunut 7, mutta kuusi taisi olla paikalla. Medit aloitti Tessa ja Paula. Me oltiin toiseksi viimeisenä. Hieman ennen meidän vuoroa innostin ja motivoin Mikoa. Aikaisemmissa epiksissä en ole innostanut Mikoa ennen rataa, jotta ei kävisi niin, että Miko lähtee heti spurttaamaan ympäri kenttää. (Miksi sitten nyt tein niin?!?) En tiedä olisiko Mikon innostamatta jättäminen estänyt sitä mitä radalla tapahtui... Kahden ensimmäisen hypyn jälkeen homma lähti käsistä. Miko innostui juoksemisesta niin, ettemme lopulta päässyt edes maaliin asti. En nyt viitsi selostaa mitä kaikkea tapahtui, sen voi katsoa videolta. Miko pisti ranttaliksi ja se tuli ihan puun takaa. Innostin Mikoa aluksi, koska se oli niin flegmaattisen oloinen. Meidän suoritus päättyi siihen kun Miko lysähti A:n alle lepäämään. Sitä ei kunnolla videolta näe kun tolppa oli edessä. Siinä vaiheessa tuomari sanoi, että eiköhän se ollut tässä kun Mikoa ei selvästikään kiinnosta. Tuomari ei siis ollut kovin innoissaan Mikon ilakoinnista, mutta videolla kuultavista nauruista päätellen Miko tarjosi viihdettä muille paikallaolijoille. Videon olen nyt muutaman kerran katsonut ja viimeistään kohdasta 1:25 lähtien alkaa naurattaa ääneen. Ei pidä ottaa tätä liian vakavasti :D  Siitä en kyllä yhtään innostunut, että Miko ennen puomia lähti radalta...

Kaikki medit menivät vielä toisen kierroksen, sillä kahdesta startista paras huomioitiin tuloksissa. Meidän toinen startti mietitytti. Epäilin, ettei Miko enää jaksaisi.  Kun Miko sai lähtöluvan, se yhtäkään hyppyä hyppäämättä lähti salamana ulos radalta. Jos olisin ollut fiksu, olisin pistänyt Mikon kiinni ja jättänyt suorituksen siihen kun Miko palasi lähes puolen minuutin reissultaan. Mutta yritin vielä uudelleen, varmaan siksi kun halusin edes yhden kerran mennä radan kokonaan. Kahden hypyn jälkeen Miko lähti taas kuin tykin suusta ulos radalta ja siinä vaiheessa sanoin tuomarille, että tämä oli sitten tässä. En ainakaan muista, että Miko olisi karkureissuillaan mennyt toisten koirien luo ja siihen olen tosin tyytyväinen. Ellei mukaan lasketa Savinaa, joka tuli juuri paikalle kun olin hakenut Mikon hihnan ja kutsuin sitä takaisin. Savinan luo Miko meni vauhdilla ja kesti hetki ennen kuin se antoi ottaa itsensä kiinni kun Savinaa piti liehitellä.

Mervi oli sitä mieltä, että paikka oli hieman haastava, sillä koko alue oli yhtä nurmikenttää, jossa rata oli merkitty maahan nauhoin. Miko ei välttämättä ymmärtänyt, että se lähti pois kentältä kun sitä samaa aukeaa oli koko paikka. Kaikissa muissa paikoissa kenttä on selvästi erottunut eikä Nummelassa sitä oltu aidattu.

Rata oli vaikuttanut suht helpolta, mutta yhtään nollatulosta ei medeille tullut, vaikka kaikki radan meni kahdesti. Paula ja Tessa pääsivät palkintopallille toiselle sijalle 10 virhepisteen suorituksella, onnea! Kotiin lähdettiin vähän sekavissa tunnelmissa. Myöhemmin kotona kun epiksiä mietin, alkoi ihan masentaa, sillä en kaipaa meidän ongelmalistalle enää yhtään mitään lisää. Toivottavasti radalta karkailusta ei ole tulossa ongelmaa. Jos Miko alkaa spurttailemaan kentällä, niin heti vaan kiinni ja sivuun. En kyllä taida enää tänä vuonna uskaltautua epiksiin. Ehkä Mikolla oli aamupäivällä aivan liikaa energiaa, muut epikset on ollut arki-iltoina.

Pieni yhteenveto epiksistä. Kirjoitin aikaisemmin, että olemme menossa epiksiin, vaikka emme vielä valmiita olekaan. Tällä meinasin sitä, että olemme vasta niin vähän aikaa treenannut säännöllisesti (reilu puoli vuotta), Miko ei ole suorittanut pitkiä ratoja kuin pari kertaa ja oma ohjaustaito on vielä ihan lapsenkengissä. Olen tosi iloisesti yllättynyt, että epiksissä meni eilistä lukuun ottamatta niin hyvin. Tulokset ei ollut hyviä, kun itse mokailin, mutta Miko meni tosi hienosti 18 esteen ratoja ja seurasi tarkasti ohjausta, myös sitä tiedostamatonta. Putkissa ei ollut mitään ongelmaa ja Miko jopa meni putkeen pari ylimääräistä kertaa. Innokkuutta pojasta löytyi paljon enemmän kuin harkoissa. Miko ei ole nopea, mutta ei se ole hidaskaan. Mutta ehkäpä eiliset epikset palautti maan pinnalle: ei me vielä olla valmiita.

Tänään sunnuntaina alkoi kesätauon jälkeen taas ohjatut treenit. Mari siirtyi toiseen ryhmään kouluttamaan, joten meillä oli Noora kouluttamassa. Paikalla oli vain kolme koirakkoa sekä yksi ilman koiraa. Aiheena oli takaakierto, joten aika hyvin valitsin yhden aiheen viime viikon omatoimitreeneihin :D

Rata jotain sinne päin

Aluksi teimme esteitä 1-6. Takaakierto onnistui esteellä 2 ensimmäisellä yrittämällä. Esteet 3-4 tuotti hankaluuksia ja jouduin vaihtamaan ohjauspuolta. Siitä huolimatta Miko hyppäsi esteen 4 väärästä suunnasta. Esteiden 5 ja 6 takaakierto meni ok. Toisessa pätkässä teimme esteet 5-12. Kahden takaakierron lisäksi tuli välistävetoja. Välistävedot ei oikein tahtonut onnistua. Otimme uudestaan putkesta lähtien ja siinä tuli tehtyä se moka, että lähetin Mikon putkelle matalassa vireessä ja siitähän seurasi koivennosto... Teimme vielä radasta poikkeavaa pyöritystä esteillä 10-12. Lopuksi teimme eteen lähetystä lyhyellä suoralla, jossa oli hyppy ja pituus. Ensin pari toistoa lähetyksellä, jotka meni vauhdikkaasti ja sitten pari toistoa kilpajuoksua. Mikolla oli vauhtia niin paljon, että jäin jälkeen vaikka kuinka yritin juosta kovaa. Siihen olikin hyvä lopettaa. Tai teimme vielä lopuksi kepit molemmista suunnista ja meni ihan kivasti. Ehkä verkot pitää jättää kokonaan pois kun paremmin ne menee ilman.