Epistelyä

Viikonloppu meni oman seuran agikisoissa työskennellen. Olin molempina päivinä buffassa. Lauantai oli oikein lämmin päivä, joten oli kiva olla buffan teltan varjossa. Se oli muutenkin mukavampi työpäivä, kun kaveri buffassa oli tuttu ja meillä oli hyvä systeemi. Sunnuntaina oli sitten eri ihmiset ja vähän eri systeemi. Sunnuntaina kävin illempana Mikon kanssa isän luona katsomassa Sandraa. Miko joutui heti ovella innokkaiden tyttöjen ympäröimäksi ja se taisi miestä vähän ahdistaa. On se jännä, miten erilainen Miko on silloin kun yksi koira tulee tervehtimään kuin jos koiria on kaksi tai enemmän. Sandra oli kasvanut kauheasti ja taitaa olla jo Sisiä korkeampi. Miko oli hieman suopeampi Sandraa kohtaan, mutta antoi sille kerran lähtöpassit. Miko myös haukkui sille pari kertaa, jonka jälkeen Sandra tuli vähän varovaisemmaksi Mikon kanssa. Pahemmin paineja ei sunnuntaina tullut, ainakaan sellaisia joissa Miko olisi ollut mukana. Miko oli vähän vaisun oloinen ja Sisin ärähdys oli sen mielestä ihan kamalaa. Sisin ja Sandran leikkiessä Miko haukkui vieressä. Jos muut leikkii, niin aina Miko tuntuu olevan komentamassa kuin se sanoisi "Lopettakaa!"

Kuvaaminen oli haastavaa kun tilaa ei ollut paljon, oli pimeää ja Sandra oli hyvin liikkuvainen. Se oli vähän väliä pusuttelemassa ja tuli kerran syliinikin.

Sandra ja Sisi leikkii, Miko komentaa

Hieman on kokoeroa

Tiistaina menimme oman seuran epiksiin, joissa olin sekä töissä että Mikon kanssa kisaamassa. Vähän mietin onko se eduksi, että kenttä on meille tutu vai ei, sillä Miko on mennyt muilla ulkokentillä paremmin ja innokkaammin kuin Kivikossa. Olin ratahenkilönä mini- ja maksimöllien radoilla. Medeissä kisasi myös Tessa ja Paula. Olin hieman yllättynyt kun ensimmäisten hyppyjen jälkeen Miko lähti vetämään rallia. Olin yllättynyt, koska ei Miko tuolla kentällä ole omiaan juoksennellut kuin pallon kanssa. Ensimmäisen putken jälkeen Miko ei enää tahtonut mennä putkeen, joten loput putket skipattiin (kaikkiin kyllä yritin Mikon ensin saada). Välillä mentiin rataa, välillä kutsuin Mikoa takaisin kun se huiteli omiaan. A:n kontaktin yli Miko taisi taas hypätä. Saatiin ekalta radalta kuusi hylkyä ja 5 kieltoa/muuta vitosen virhettä. Yliaikaa tuli melkein minuutti. Jos hyllyistä sai 10 vp niin ekan radan tulos oli 142,12. Tiesin, ettei seuraava yritys voi mennä paremmin eikä se mennytkään. Tällä kertaa Mikolla ei ollut intoa tai vauhtia yhtään. Kovasti jouduin poikaa innostamaan, jotta sain sen kulkemaan. Kaikki putket piti skipata ja tältäkin radalta melkein minuutti yliaikaa, kuusi hylkyä sekä 2 muuta virhettä. A:n kontakti sentään meni ok kun jäin sitä varmistelemaan. Piti radalla pitää pallien puhdistustaukokin... Toiselta radalta tulos 125,03, joten se oli sitten meidän tulos näistä epiksistä kun parempi otettiin mukaan. Sijoituksesta ei tietoa, mutta ei me ainoita oltu, joilla ei mennyt ihan nappiin. Medien jälkeen alkoi sataa ja sadetta riitti koko loppuillan. Tessa sijoittui medeissä toiseksi, onnea! Mulla ei ole koskaan epiksien jälkeen ollut huono fiilis vaan aina löydän suorituksen hyvät asiat ja tiedän, että virheet on omia vikoja. Tärkeintä agilityssa on, että Mikolla on kivaa eikä se onko suoritukset virheettömiä.

Täytyy vielä harkita käydäänkö ensi viikolla oman seuran epiksissä. Ehkä me jatkossa käydään vaan Purinalla. En tiedä mistä johtuu, kun eri kentillä Miko on niin erilainen. Viime keväänä kun kävimme sekä Munkkiniemessä että Kivikossa treeneissä, Munkkinienessä meni aina paremmin. Miko oli siellä paljon nopeampi ja innokkaampi eikä meillä kertaakaan ollut Mikon motivaation kanssa ongelmia. Sen takia olisin mielelläni käynyt Munkassa vielä yhden jatkokurssin, mutta en sinne ilmoittautunut, koska halusin ohjattujen treenien lisäksi käydä myös vapaatreenaamassa. Vapaatreenit on kyllä jäänyt vähiin kun on ollut kaikkea muutakin ohjelmaa.

Porvoon näyttelyn aikataulut löytyivät jo viikonloppuna netistä ja harmikseni koikkereilla oli tuomarimuutos. Harri Lehkonen oli etukäteen ilmoitettu varatuomariksi ryhmälle 8, joten kun ilmomaksua ei saa takaisin, niin pitää harkita osallistutaanko. Viimeisen kuuden vuoden aikana tuomari ei ole antanut kooikereille muuta kuin ERIä ja EHta. Sinänsä harmittavaa, koska olisi ollut kiva lukea huonompien laatuarvosanan saaneiden arvosteluja. Päätös lähdöstä pitää siis tehdä ERIn ja EHn saaneiden arvostelujen perusteella. Olisi kyllä kiva viedä Mikoa välillä suomalaiselle tuomarille, mutta H:n tai huonomman saaminen ei innosta. Mutta tutkaillaan.