Syksy saapuu

Alkaa olla iltaisin jo niin hämärää, että syksy on tuloillaan. Nyt kun lämpötilatkin on aika radikaalisti tippunut, niin tuntuu entistä enemmän siltä, että syksy lähestyy. Mun puolesta saisi kyllä olla vielä hieman lämpimämpää (siis iltaisin), mutta en valita, on tämä sata kertaa parempaa kuin helteet. Tänään voisin jopa käydä tekemässä jäljen, kunhan ensin keksin minne sen vedän!

Torstaina meidän väliaikainen sisäänkäynti valmistui ja parvekkeiden ovien edestä otettiin laudat pois. Oli ihana avata parvekkeen ovea pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa kesän aikana saada olohuoneen ilma vaihtumaan. Kokeilimme uutta uloskäyntiä illalla, mutta sisään menimme normaalia kautta kun emme saaneet väliaikaista ulko-ovea auki. Perjantaina rappukäytävä piti sulkea, mutta taisivat työmiehet jäädä hieman aikataulusta, joten viikonlopun kuljimme vielä normaalin uloskäynnin kautta. Eilisestä lähtien on parvekkeen ovi toiminut ulko-ovena. Mikoa hieman ihmetyttää, että olohuoneen kautta lähdetään ulos. Meidän talossa on kaksi rappua, mutta porrastorneja tehtiin vain yksi, joten nyt ehkä kohtaamme portaissa myös D-rapun asukkaita. Porrastorni tuli juuri meidän parvekkeen kohdalle eli meidän olohuoneen verhot pysyy kiinni seuraavat viisi kuukautta.

Näkymä meidän parvekkeen ovelta. Porrastornin aukko on
vasemmalla, mutta ei mahtunut kuvaan.

Eilen lähdimme pitkästä aikaa päivällä pitkälle lenkille. Määränpäänä meillä oli jätemäki Malminkartanossa. Matkan varrella oli isän ja Päivin asunto. Miko näki parvekkeen raosta Sisin, joka sai aikaan paljon vikinää, joten poikkesimme moikkaamassa Sisia ja Sandraa. Sandra oli tällä kertaa paljon energisempi (viimeksi oli aika väsynyt) ja yritti aktiivisesti saada leikkiä sekä Sisin että Mikon kanssa aikaiseksi. Miko ei lämmennyt Sandralle ja taas murisi sille. Sandra silti välillä mm. nappasi Mikoa päästä kiinni. Niin isoon suuhun mahtui melkein koko Mikon pää! Kyllä Miko joku päivä alkaa vielä Sandrasta tykätä, on se kuitenkin tyttö ;) Sandra oli käynyt aikaisemmin rokotuksilla ja painoa tytöllä oli jo reilu 18kg. Punnitsin muuten Mikon viikonloppuna ja vaaka näytti 15kg. Olin oikein positiivisesti yllättynyt, sillä luulin Mikon lihoneen. Viimeksi Miko on punnittu toukokuussa, jolloin painoa oli 15,4kg. Mervi viikonloppuna sanoi Mikoa hoikaksi, joten kai se sitten sitä on.

Alle puolen tunnin vierailun jälkeen matka jatkui kohti huippua. Huipulla tuuli niin kylmästi, että olisi ollut pitkähihaiselle tarvetta. Matkalla alas jostain pusikosta lähti fasaani äännelleen lentoon. Miko ei varmaan edes kerinnyt nähdä koko lintua, mutta heti sen jälkeen Miko muuttui metsästäjäksi. Se lähti ihan kauhealla vauhdilla jäljestämään lintua. Miko oli suorastaan vauhkona hihnan päässä eikä Markuksen rauhoitteluista ollut mitään apua. Mikolla oli vain päämääränä löytää se lintu. Tällä koiralla on kyllä sekä saalis- että riistaviettiä. Miko alkoi rauhoittua kun oltiin tarpeeksi kaukana metson lähtöpaikasta. Täytyy toivoa, ettei mejä-kokeessa koskaan kohdata vastaavia lintuja...