Harri Huittisen koulutuksessa

Tänään lauantaina lähdimme aikaisin aamulla Tainan ja Lokin kanssa kohti Lempäälää, jossa meillä oli ensin kolmen tunnin agilitykoulutus Harri Huittisen opeissa ja sitten Tampereella Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokous. Jännitti mennä ensimmäistä kertaa "ulkopuoliseen" koulutukseen. Tai no, ollaan me oltu kerran, kauan aikaa sitten Oreniuksen koulutuksessa, mutta sen yritän unohtaa.

Kooikereita koulutuksessa oli 7, joista ensimmäisessä ryhmässä oli 3 ja toisessa eli meidän ryhmässä 4, koska Loki ja Miko jakoivat yhden paikan.  Ratapiirustuksen saimme etukäteen ja siitä oli huimat 29 estettä. Aluksi koko porukka tutustui rataan, jonka jälkeen Harrin kanssa käytiin rata yhdessä läpi. Mun oli tosi vaikea muistaa rataa, mutta onneksi radan alun muistaminen riitti.

Meidän vuoro tuli 1,5 h myöhemmin, jolloin piti jo vähän muistella miten se rata menikään. Ensimmäisellä kerralla pääsimme hypylle 6, jonka jälkeen en enää muistanut miten rata jatkuu. Harri halusi vaihtaa ohjaustavan hypylle 3, sillä ensimmäisellä kerralla tekemäni pyöritys vie liikaa aikaa. Uusi ohjauskuvio oli jotenkin vaikea sisäistää, vaikka yksinkertainen juttu olikin. Kuivaharjoittelin siis vähän, mutta silti ensimmäisellä kerralla Mikon kanssa en vielä tiennyt mitä olin tekemässä. Kuivaharjoittelussa sain palautetta valuvasta valssistani ja ehkä sain valssin toimimaan. Pieleen menneen yrityksen jälkeen meni hyvin ja päästiin putkelle 11, jonka jälkeen palkkasin. Seuraavalla kerralla mentiin yksi este pidemmälle ja sitten matka tyssäsi putkelle 11 kun en ohjannut kunnolla... Tämän jälkeen aloitettiin jostain muualta kuin radan alusta ja tehtiin kepeille asti. Yritin saada Mikolle vähän helpomman kulman kepeille kaarroksen kautta, jolloin Miko meinasi lähteä väärään suuntaan, mutta hyvin se silti meni kepeille, pujottelu vain loppui liian aikaisin. Otettiin kepit uudestaan ja tässä vaiheessa alkoi näkyä merkit siitä, että oltiin tehty jo aika paljon. Kepeiltä putkeen 14 oli hankala, mutta ei sitä yritetty kuin kaksi kertaa. 14-15 väliä jäätiin hinkkaamaan eikä oikein tahtonut onnistua kun itse ohjasin väärältä puolelta ja Miko oli jo menettänyt mielenkiintonsa. Miko myös ahdistui vieressä surisevasta lämmittimestä ja kerran Miko vaan lähti pois väliaitojen vierelle eikä reagoinut kun kutsuin sitä. Loppuun yritin saada vauhdikkaamman suorituksen, mutta ei me hyvää lopetusta saatu.

Ensimmäisen ja viimeisen videon välillä on 11 minuuttia, joten teimme noin 12 minuuttia putkeen. Se oli ihan liikaa Mikolle. Harmittaa, etten lopettanut aikaisemmin, vaikka tiesin että olisi pitänyt lopettaa. Videolla on vaan parhaimmat palat ja niistä kyllä tulee hyvä mieli. Miko meni oikein kivasti.

Aikaa jäi sen verran, että pääsimme vielä toistamiseen radalle. Tein vain esteet 1-12, jotta saataisiin se hyvä suoritus loppuun. Aluksi Miko meni varmaan kolme kertaa A:lle, joka oli houkutusesteenä. Kun Harri seisoi A:n vierellä, niin sain Mikon oikealle esteelle. Saatiin onneksi se kiva suoritus. Kepeille Miko tuli vauhdilla ja se meni suoraan ensimmäisestä välistä läpi maassa olevien hanskojen luo. En tiedä oikeita termejä, mutta tuollainen keppikulma on vielä vaikea. Miko ei ymmärrä lähteä pujottelemaan vaan tosiaan juoksee keppien välistä. Lopuksi Harri puhui palkkaamisesta ja suositteli, että opettaisin Mikon leikkimään niin, että voin palkata sen ilman lelun heittämistä.

Oli kiva koulutus, kiitos Tainalle järjestämisestä! Tytiltä sai myös hyviä kommentteja. Huidon käsillä enkä kunnolla näytä mihin mennään. Sen olen itsekin huomannut videoita katsoessa, mutta radalla en tiedosta sitä ollenkaan. Esteiden välit pitäisi myös ohjata. Eipä me varmaan kauheasti jatkossakaan olla menossa vastaaviin koulutuksiin, kun se 5 minuuttia on Mikolle ihan riittävä treeniaika.

Treenien jälkeen jatkoimme matkaa Tampereelle. Vuosikokoukseen ja hallituksen, jossa jatkan varajäsenenä, järjestäytymiskokoukseen meni enemmän aikaa kuin kuvittelin, joten Mikolle ja Lokille tuli melkein 3 h autossa odottelua. Kokouksen jälkeen koirat pääsivät vähän kävelemään ja kooikereita parkkipaikalla oli sitten vähän enemmänkin. Petteri mittasi muutaman kooikerin, myös Mikon. Mittakeppi oli edelleen kamala, mutta aluksi mittaus onnistui jotenkuten. Petteri sai Mikosta medin ja sitä se ei kyllä ole. Uusintamittaus ei meinannut onnistua, kun Miko yritti niin väistää mittaa ja sitten se alkoi murista Petterille. Tainan avustuksella Petteri sai mittaustulokseksi 43,5 cm mutta ei sekään pidä paikkaansa. Uskon, että oma 46 cm on lähimpänä. Muriseminen/haukkuminen on Mikolle hyvin yleinen reaktio tilanteissa, jotka se kokee pelottaviksi/ahdistaviksi/uhkaaviksi. Petteri mittatikkuineen taisi olla pelottava, kun Miko mittauksen jälkeen pyrki syliin. Kuvia kooikereiden kokoontumisesta täällä.

Kotimatkalla Mikoa väsytti kovin, mutta sopivan asennon löytäminen jalkatilassa ei tahtonut onnistua. Kotona Miko onkin pääasiassa nukkunut.