Agilitykoirakon kehitysvaiheet

Eilen illalla osallistuin HSKH:n järjestämään Juha Oreniuksen luennolle, jonka otsikko yllä. Aikaa meni melkein kolme tuntia ja tykkäsin kovasti. Luennon jälkeen jäi sellainen fiilis, että seuraavan koirani vien Juhan alkeiskurssille :) Luennon aikana näytettiin pätkiä kahdesta DVD:stä, joita oli myös mahdollista ostaa. Mukaan lähti Agilityn perusteet - esteopetusta ja ohjaustekniikoita, ohjaustekniikkaopetusten vuoksi. Niissä tarvitsen treeniä ja paljon. Tässä lyhyesti luennolla kerrotuista asioista.

Koiran peruskoulutuksen osa-alueet ovat

1. Irtoaminen eli estehakuisuus
2. Vartalonhallinta käännöksissä, ns. kokoaminen
3. Erilaisten ohjauseleiden merkityksen opettaminen, eli koiran ohjauksenlukutaidon kehittäminen

Irtoaminen eli estehakuisuus on tärkeää ja sen merkitystä korostettiin. DVD:llä esteet opetetaan niin, että koirasta tulee estehakuinen. Lähelle tuleminen on myös tärkeää, joten irtoamisen lisäksi myös sitä tulee opetella.

Vartalonhallintaa voi harjoitella pistämällä palkan siihen kohtaan, johon koiran esteen jälkeen tulee kääntyä. Jos käännös on tiukka ja vaatii jarrutusta, voi mukaan lisätä suhinan ja jonkin eleen ohjaukseen. Esimerkiksi jos palkan pistää esteen taakse siivekkeen luo, koira yleensä luonnostaan kokoaa itsensä tavoitellessaan palkkaa.

Harjoittelun alkuvaiheessa keskitytään yllä olevien asioiden opetteluun, mutta niitä ei tule unohtaa myöhemminkään. Koiran kanssa ei pitäisi tehdä pelkkää ratatreeniä. Esimerkkinä oli 2on2off kontaktien opetus. Opetuksen osa-alueet ovat 1. Vahva peruskoulutus, 2. Häiriön lisääminen pikkuhiljaa, 3. Samat kriteerit niin treeneissä kuin kisoissakin. Tämä oli hyvä esimerkki, sillä meillä alkaa, kunhan päästään taas kentälle, kontaktitreenit. Möllikisoissa en ole pysäyttänyt Mikoa kontaktille, mutta treeneissä olen (siitäkin on lipsuttu). Tässä talven aikana olen huomannut, ettei Mikolle ole selvää, mitä sen haluan tekevän. Eli tavallaan me aloitetaan kontaktien opettelu uudestaan. Etupalkka opetuksessa oli myös hyvä vinkki ja se, että koira ymmärtää 2on2offin paremmin jos sen opettaa nenäkosketuksella. Yleensä treeneissä kontakteilla koiraa seisotetaan, mutta kisatilanteessa se vapautetaan nopeasti. Kun kisoissa kriteeristä vähitellen lipsuu, niin kontaktiongelma on syntynyt ennen kuin siihen itse reagoi. Koira voi oppia, että eri tilanteissa (treenit vs. kisat) kontaktit tehdään eri tavalla. Juhan ohje oli, että ennen kisoja aletaan treenaamaan nopeaa vapautusta kontaktilta. Kuitenkin treenataan myös kontaktilla pidempään olemista. Nopeassakin vapautuksessa koiran tulisi lähteä kontaktilta vasta luvan saatuaan. Treeneissä voi testata kontakteja niin, että ensin tekee nopeita vapautuksia ja sitten seisottaakin koiraa ja itse jatkaa matkaa. Jos koira lähtee mukaan, niin sitten lisää treeniä, sillä kriteeri ei ole koiralle vielä selkeä. Kisoissa voi seisottaa koiraa pidempään kontakteilla esim. silloin kun hylly on jo alla.

Koiran peruskoulutuksen lisäksi tärkeää on ohjaajan peruskoulutus. Pääpaino tälle osa-alueelle tulee silloin, kun aletaan treenata osakokonaisuuksia. Olennainen osa ohjaajan peruskoulutusta on ohjaustekniikoiden opettelu, mutta sitäkin tärkeämpää on liikkeen suunnan, liikkeen rytmin, ylävartalon sekä ohjauksen muiden elementtien merkityksen ymmärtäminen = ohjaustaito. Liikkeen suunnasta, rytmistä ja ylävartalosta katsottiin pätkät toiselta DVD:ltä. Pätkiä katsoessa ajattelin vaan, että "wau", oli niin hienon näköistä enkä koskaan tule itse kykenemään niin taitavaan ohjaukseen :) Mutta pointti tuli selväksi eli noilla asioilla on suuri merkitys, sillä koira lukee ohjaajan vartaloa niin taitavasti eikä sillä ole niin paljon merkitystä mitä sanoja käyttää.

Kolmas tärkeä osa-alue on koiran ja ohjaajan välisen yhteistyön kehittäminen. Tässä tärkeää on oman ohjaussysteemin valitseminen, jossa huomioidaan koiran ominaisuudet esim. ohjaajahakuisuus vs. liike-/estehakuisuus. Esimerkkinä pyöritys vs. niisto (tai niistopersjättö tms.) Jos koira on ohjaajahakuinen, niin ei kannata tehdä niisto(persjättöä) vain siksi, että se on hienompaa kuin pyöritys, sillä pyörityksessä koira saa liikkeeseen tukea ohjaajalta. Jos koira on irtoava, niin sitten niistoa voi käyttää. Juha korosti sitä, että ohjaajan ei tarvitse osata kolmeakymmentä erilaista ohjaustapaa, toki jos ne kaikki osaa hyvin, niin niitä voi käyttää. Sekin riittää, että osaa kolme eri tekniikkaa hyvin. Omaan ohjaussysteemiin voi valita 5-10 tekniikkaa. Eli KISS - keep it simple, stupid. Yksinkertainen ohjaussysteemi onnistuu todennäköisemmin myös paineessa. Kannattaa valita tiettyihin tilanteisiin tietty ohjaustapa, koska virheitä tulee todennäköisemmin jos johonkin kohtaan on monia vaihtoehtoja. Kisoissa ei kannata käyttää sellaista ohjaustekniikkaa, joka treeneissä onnistuu vain 50 % vaan ennemmin niitä tekniikoita, jotka onnistuu 99 %. Esimerkkinä yksinkertaisesta ohjaussysteemistä oli Jari Suomalainen, joka on ohjannut Frodoa hyvin yksinkertaisesti, ilman mitään kikkailuja (esim. Frodon kanssa ei ole tehty välistävetoja) ja sillä on voitettu Suomen, maailman ja Pohjoismaiden mestaruuksia. Yleisöä kiinnosti mitä ohjaustekniikoita kannattaisi omaan systeemiin valita. Tekniikat valitaan sen mukaan, mikä koirakolle parhaiten sopii, mutta tekniikoita, joita on hyvä osata, ovat mm.

• valssi, myös takaakiertovalssi
• persjättö, myös takaakiertopersjättö
• päällejuoksu, myös takaakiertopäällejuoksu
• saksalainen
• pyöritykset / niistot
• takaaleikkaus
• poispäinkääntö
• pakkovalssi
• puolivalssi

Viimeisenä kerrottiin vielä palkkaus- ja motivointikeinoista. Seuraavan koiran kanssa aion käydä agilitykentällä ensin vain leikkimässä. Mikon kanssa on kova opettelu leikkimisen kanssa, kun Miko ei välttämättä sisälläkään innostu mun kanssa leikkimisestä (koska leikit ei ole yhtä rajuja kuin Markuksen kanssa).

Ei nyt tullutkaan niin lyhyesti, mutta luennolla tuli paljon hyvää asiaa. Olen tosi tyytyväinen sisältöön ja että osallistuin.