Nuuksiossa

Meidän lenkki on merkitty keltaisella,
kuvakaappaus täältä

Tiistaina kävimme Mikon kanssa Nuuksion kansallispuistossa. En ole koskaan ennen käynyt Nuuksiossa. Tai no olen käynyt Luukkaan ja Pirttimäen ulkoilualueilla, jotka ovat Nuuksiota. Nuuksiossa on useita luontopolkuja ja rengasreittejä, joista tällä kertaa kävelimme 7 km Korpinkierroksen. Bussipysäkiltä oli 2 km kävelymatka Haukkalammelle, josta monet reitit alkoivat.

Haukkalammella Miko kävi purossa vilvoittelemassa. Se näytti matalalta, mutta turvepohja olikin upottava. Miko vajosi turpeeseen hieman yli vatsan ja mietin mahtaako se päästä sieltä ollenkaan ylös. Mutta kyllä Miko ponnistelujen jälkeen pääsi pois ja oli aivan ruskea. Onneksi matkan varrella oli useita lampia ja ensimmäisessä Haukkalammen jälkeen Miko kävi puhdistautumassa. Reitti oli hyvin merkattu, joten pelkoa eksymisestä ei ollut. Varsinkin matkan alkupuolella (lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään) oli hyvin juurakkoista. Välillä en nostanut jalkaa tarpeeksi, joten kenkä otti kiinni juureen. Myöhemmin huomasin, että toinen kenkä oli vähän repeytynyt päädystä. Onneksi jalassa oli huonommat ulkoilukengät. Reitillä oli paljon melko jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Kävimme kaikkien vastaan tulleiden lampien rannassa ja Miko kyllä tiesi mitä polkua rantaan pääsee, jos ranta ei ollut ihan reitin varrella :) Parissa lammessa Miko kävi kahlaamassa tai uimassa. Osassa lampia oli kalliota, josta oli helppo mennä veteen, mutta pääasiassa rannat olivat turpeisia, joten niistä ei päässyt helposti veteen. Tai siis Miko ei päässyt, kun se tarvitsee matalan rannan. Turvepohja oli myös upottava, joten rannat eivät olleet niin matalia kuin näyttivät.

Miko "turvekylvyn" jälkeen

Ja puhdistautumisen jälkeen

Metsässä oli paljon mustikoita ja olisin kovasti tahtonut jäädä niitä poimimaan. Pariin otteeseen poiminkin hetken aikaa, mutta Mikolle olisi hyvin tylsää odotella. Mikon ilona olivat kepit, joita se välillä jäi järsimään. Välillä metsässä oli jotain niin mielenkiintoista, että hihnasta sai pitää ihan kunnolla kiinni, kun Mikolla oli niin kova veto. Matkan alkupuolella Miko syöksähti jonkun maassa liikkuvan perään. En nähnyt aluksi mikä se oli, mutta piipitys kuului. Juuri kun sain Mikon pysäytettyä, pieni orava pysähtyi puun juurelle. Hetken aikaa se kökötti siinä ennen kuin kiipesi puuhun. Se taisi olla oravanpoikanen ja luulen, että Miko olisi saanut sen kiinni jos olisi vielä hetkeksi päässyt sen perään. Aikuinen oravahan olisi salamana kiivennyt puuhun, mutta pikkuiselta kiipeäminen ei tainnut onnistua vielä niin hyvin.

Seitsemän kilometrin lenkkiin meni aikaa 3 tuntia. Maasto ei ollut helppokulkuista, mutta maisemat olivat hienot. Välillä pääsi kävelemään hiekkatiellä, mutta pääosin mentiin metsäpoluilla tai pitkospuilla. Harmittavasti päätin vasta maanantai-iltana lähteä Nuuksioon, joten sopivia eväitä ei kotoa löytynyt. Haukkalammella kävin ostamassa suklaapatukan, jota istuin syömään kivelle. Miko meinasi tulla syliini, mutta se ei sopinut (valkoinen paita ehti kuitenkin saada väriä...), joten Miko istahti vierelleni. Siinä sitten istuimme kylkikyljessä :) Harmittavasti puhelin ei löytänyt gsp-signaalia, joten en saanut RunKeeperiä lenkin ajaksi päälle. Kaiken kaikkiaan reissuun meni 6,5 h, josta melkein 3 h matkustamiseen. Matkustusaikaan kuuluu myös se noin puoli tuntia per suunta, joka meillä meni kävellessä bussipysäkiltä Haukkalammelle ja takaisin pysäkille. Ensi kerralla käymme kävelemässä pari lyhyempää lenkkiä. Lisää kuvia löytyy täältä.

Lampien turverannat

Miko olisi halunnut jäädä keittokatokselle, mutta meillä ei ollut
eväitä mukana