Otsikko on eräästä viime viikon kohtaamisesta meidän pihalla eikä kyseessä onneksi ole mitään niin negatiivista kuin miltä se kuulostaa :) Mutta jotenkin tuo jäi mieleen. Mummo oli tamppaamassa mattoja kun lähdimme Mikon kanssa lenkille ja hän kovasti kehui kuinka nätti koira Miko on. Hän myös sanoi, että Miko muistuttaa hyvin paljon hänen edesmennyttä koiraansa. Siihen liittyen mummo sitten sanoi tuon otsikon kommentin ja meinasi sillä sitä, että Mikon näkeminen saa hänet kaipaamaan koiraansa ja nostaa muistot pintaan. Vielä meidän jatkaessa matkaa hän vielä sanoi kuinka kaunis koira Miko on. No onhan se :)
Tänään kävimme kävelemässä Haltiavuoren luontopolun. Viime kesänä luontopolkujen kiertäminen jäi haaveeksi Mikon tassuhaavan vuoksi, mutta nyt on tarkoitus päästä mahdollisimman monelle. Vähän tosin ahdistaa, kun loma on jo puolivälissä eikä aikaa välttämättä ole kaikkeen mitä haluaisi tehdä... Luontopolku lähtee Paloheinän ulkoilumajalta ja myös päättyy sinne. Pituutta on noin 7 km. Matkustimme Mikon kanssa bussilla muutaman pysäkin ja kävelimme Kehältä Paloheinään. Pistin jo silloin RunKeeperin päälle. Kävelymatkaa luontopolun alkuun tuli 1,88 km. Luontopolku kulki kivassa ympäristössä eikä yhtään tuntunut, että on keskellä kaupunkia. Haltialassa kävelimme pari kertaa harhaan. Kartassa 4 km:n kohdalta olisi pitänyt jatkaa suoraan kohti 7 km kohtaa eli lenkit, joilla 5 ja 6 km täyttyivät, ovat ylimääräisiä harhailuja.
Matkan loppupuolella lenkkipolun varrella oli palanutta metsää. Tuoksusta päätellen metsä oli palanut ihan lähiaikoina. Lähellä palanutta metsää oli kissa, joka maukui meille. Palasimme Mikon kanssa katsomaan lähemmin palanutta aluetta, jolloin kissa alkoi lähestyä meitä. Otin Mikon lyhyeen hihnaan ja kyykistyin. Kissa tuli luokse ja sain silittää sitä. Miko oli ihme kyllä ollut ihan nätisti ja sekin pääsi tutustumaan kissaan. Miko ja kissa olivat hetken lähes nenäkkäin kunnes Miko alkoi haukkua sille. Miko oli utelias, mutta myös hämillään oudosta otuksesta. Kissa ei tykännyt Mikon haukkumisesta ja hyppimisestä, joten se hyökkäsi kohti Mikoa. Miko lähti lähes ulisten karkuun ja alkoi sen jälkeen haukkua hyvin kovalla ja korkealla äänellä, jollaista en ole ennen kuullut. Lähdimme suosiolla jatkamaan matkaa kun metsä raikasi Mikon haukusta. Kissa lähti meidän perään, mutta piti pitkän etäisyyden. Jossain vaiheessa Miko kääntyi ja jäi maahan makaamaan katsoen kohti kissaa, joka oli useamman kymmenen metrin päässä. Kissa lähti kävelemään kohti ja tuli lopulta ihan lähelle. Miko ei aluksi reagoinut siihen mitenkään, joten kyykistyin silittääkseni kissaa. Sitten Miko syöksähti haukkuen paikalle ja liikkui koko ajan mennen välillä leikkiinkutsuasentoon. Kissa ei taaskaan pitänyt tästä ja hyökkäsi kohti Mikoa, joka taas lähes ulisten lähti karkuun ja aloitti saman kumman haukun. Jatkoimme sitten matkaa, ettei Miko saisi kissalta turpaansa ja koska kissa tuntui olevan vähän liikaa Mikolle. Loppumatkasta metsässä, hiekkatiellä tuli paloauto vastaan. Löysin kotona uutisen, että eilen eli keskiviikkona keskuspuistossa Paloheinän lähellä oli ollut maastopalo. Ehkä siellä vielä oli jotain kytemässä. Meille tuli kävely Paloheinään mukaan lukien lähes 11 km lenkki, johon meni aikaa 2 h 22 min. Miko oli aika poikki kun saavuimme ulkoilumajalle ja se meni hetkeksi maahan lepäämään. Todennäköisesti kissa oli liian jännä kokemus.
 |
| Miko katselee palanutta metsää |
 |
| Jotain siellä silti tuoksuu |
 |
| Miko katselee kissaa (ja kieli roikkuu oikealla puolella) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti