Oulun reissu

Miko toivotettiin tervetulleeksi hotelliin

Lähdimme torstaina hyvin aikaisin kotoa kohti rautatieasemaa, sillä meidän juna lähti klo 7.30 Ouluun. Tai oikeastaan Ylivieskaan, sillä ratatöiden vuoksi Ouluun asti ei päässyt junalla vaan Ylivieskassa piti vaihtaa bussiin. Järvenpäässä juna pysähtyi, sillä veturissa oli jotain vikaa. Ensin selvitettiin mitä vikaa ja sitten vikaa yritettiin korjata. Lopulta piti kuitenkin vaihtaa veturi ja sitten odottelimme uuden veturin saapumista Helsingistä. 1,5 tunnin päästä pääsimme jatkamaan matkaa... Tampereella saimme seuraa lemmikkivaunuun yhdestä koirasta ja kahdesta kissasta. Kissat olivat meistä takaviistossa ja ne nukkuivat penkeillä. Miko pystyi ne näkemään, mutta onneksi suhtautui niihin välinpitämättömästi eikä edes maukuminen haitannut. Ulkona nähtyihin kissoihin Miko on reagoinut lähes tappoasenteella. Kerran kissojen omistajien lähdettyä vessaan toinen kissa lähti perään ja silloin Miko alkoi haukkua. Kissa palasi pikaisesi omalle paikalleen ja rauha oli taas maassa. Juna ei saanut yhtään kurottua aikaa kiinni, joten Ylivieskaan saavuimme 1,5 tuntia myöhässä. Asemalla meidät bongasi Edi-kooikerin omistaja. He olivat olleet Kalajoella ja kehuivat sitä koiraystävälliseksi paikaksi. Käytin Mikoa pikaisesti pissalla ja menimme sitten bussiin, jolla matkustimme noin 2h Ouluun. Ouluun saavuimme 10 tuntia sen jälkeen kun olimme lähteneet kotoa. Jälleen kerran voin todeta, että onneksi Miko on helppo matkakaveri.

Aikaisemmilla Oulun reissuilla olemme majoittuneet Nallikarin leirintäalueella, mutta tällä kertaa olimme ihan keskustassa, Sokos Hotel Arinassa. Vaikka hintaa tuli paljon enemmän, niin oma vessa ja suihku, aamupalabuffet sekä kaupat ja ruokapaikat ihan vieressä olivat sen arvoista. Ihan hotellimme vieressä oli Rotuaari Piknik-festari, joka oli alkanut keskiviikkona ja päättyi lauantaina. Iltaisin keskustassa kävellessä/Mikoa pissattaessa saimme siis kuunnella suomipoppia/rockia. Hotelli oli täynnä festariväkeä ja oli siellä muutama koirakin. Hotellissa tuli nähtyä Yön Olli Lindholmia, Popedan väkeä ja Kaija Koota.

Torstai kului pääasiassa hotellissa lepäillen, sillä vähien yöunien vuoksi olimme hyvin väsyneitä. Perjantaina kävimme kävelemässä Hietasaaressa, jossa Nallikarin leirintäalue sijaitsee. Söimme jäätelöt Hietasaaressa ja lähdimme sitten takaisin päin. Pikisaaren päädyssä vaihdoin Mikolle flexin ja se pääsi uimaan. Olin tosi iloinen, kun Miko kävi monta kertaa uimassa. Koskaan ennen se ei ole uinut niin paljon. Välillä tekniikassa oli parantamista eli meno oli roiskuvaa, mutta osasi Miko uida ihan nätistikin. Videolla pieni pätkä Mikon uintia. En tiedä miksi laatu on noin huonoa, kun sen pitäisi olla HD-kuvaa...

Sen verran pitää korjata tuohon videon nimeen, että Miko ei varsinaisesti uinut Perämeressä vaan paikka on Hartaanlahti, joka on Oulujokea. Tuosta on muutama kilsa merelle :) Muutama uimakuva löytyy täältä.

En ollut tehnyt Mikolle mitään näyttelypuunausta ja katselin Mikon nukkuessa hotellin valkoisilla lakanoilla, että se näyttää aika keltaiselta. Onneksi uinti puhdisti ja karvasta tuli valkoisempaa. Kynnet olisi pitänyt lyhentää ja tassukarvoja siistiä, ehkä vähän rintakarvojakin harjata, mutta mitään välineitä ei ollut mukana. Onneksi kooikerit voi mennä näyttelyyn ihan au naturel :) Näyttelyt olivat Äimäraution raviradalla, jonne oli noin 4 km. Matkan olisi muuten voinut kävelläkin, mutta häkki on vähän turhan raskas kannettavaksi pidempiä matkoja. Reissaaminen sujui bussilla (paitsi sunnuntaiaamuna jouduimme menemään taksilla, kun busseja ei kulkenut niin aikaisin), mutta Oulun paikallisliikenne on kyllä kallista... Näyttelyistä ja lauantain kooikertapaamisesta kirjoittelin jo edellisessä postauksessa, joten ei niistä sen enempää. Tai no pari juttua, jotka unohtuivat. Tajusin Mikon lauantain arvostelua kirjoittaessa, että sieltä puuttui kokonaan maininta Mikon korvakoruista. Tuomari sanoi, että korvakorut ovat erinomaiset ja ne ovat rodulle tyypilliset. Ehkä se jäi kehäsihteeriltä kuulematta. Ja sunnuntaina ROP-kehän jälkeen tuomari sanoi, että Miko piristyi kun kehään tuli tyttö eli Gimma :)

Tuomari Rita Reyniers tutkii häntää

Sunnuntaina kun näyttelyt ja festari olivat ohi, sekä hotelli että Oulu hiljeni. Aikaisempina päivinä keskusta ja erityisesti terassit olivat täynnä porukkaa ja hotellissa oli elämää. Sunnuntaina tuli hiljaisuus ja autiot kadut. Maanantaina lähdimme aamupäivällä kohti kotia. Ensin menimme taas bussilla Ylivieskaan, josta loppumatka mentiin junalla. Lemmikkivaunussa piipahti pari koiraa ja Tampereelta tuli sitten enemmän porukkaa, jotka olivat myös pidempään kyydissä. Käytävän vastakkaiselle puolelle tuli vanhempi nainen ison sekarotuisen nartun kanssa. Hän nosti ärsytyksen, jota jatkui koko loppumatkan. Mielestäni on ok, että koirat aluksi tervehtivät, mutta sen jälkeen ne saisivat rauhoittua lepäämään omalle paikalleen. Nainen antoi koiran vaellella hihnan mitan verran, joten se häiritsi heidän takana istunutta koiraa, joka alkoi haukkua aina seropin nähdessään ja se häiritsi myös Mikoa, joka ei meinannut malttaa siksi pysyä omalla paikallaan. Ja kun koira meni lepäämään, se makasi keskellä käytävää, vaikka naisen jaloissa olisi ollut tilaa vaikka kuinka. Nainen ei nähnyt juurikaan vaivaa siirtääkseen koiraansa kun ihmisiä yritti mennä ohi, joten minä sitten yritin saada Mikoa, jonka tassut ja kuono olivat ehkä 5 cm käytävän puolella, siirtymään. Ärsyttää, kun ei osata ottaa muita huomioon. Pidetään ne koirat omissa jaloissa, jooko. Illalla puoli yhdeksän aikoihin olimme kotona.

Fiksun näköisenä :D

Meillä oli mukava reissu pohjoiseen. Mikolle se oli aika raskas ja se nukkuikin hyvin paljon hotellihuoneessa ja sunnuntain näyttelyssä väsymys näkyi esiintymisessä. Ensimmäistä kertaa osasin ottaa oikeanlaiset vaatteet mukaan eikä tarvinnut palella. Mikon hakemisen jälkeen olemme käyneet Oulussa kaksi kertaa ja viime vuonna piti käydä, mutta tassuhaavan vuoksi jäimme kotiin. Emme siis ole käynyt siellä ihan kauhean usein, mutta pomoni luuli, että olen Oulusta kotoisin, mutta se onkin koirani, jonka kotikaupunki Oulu on :D En olisi ikinä uskonut, että näyttelyt menevät noin hyvin. Mikolla on nyt CACIB:t koossa Suomesta, joten kai meidän jossain vaiheessa täytyy käydä ulkomaillakin, vaikka en sellaista ollut suunnitellut. Joskus sitten tulevaisuudessa. Ehkä. Olen ilmoittanut Mikon vielä yhteen näyttelyyn, mutta sen jälkeen saa näyttelyt jäädä vähemmälle. Näyttelyt on kiva harrastus ja erityisesti tykkään kun saa tavata muita kooikereita omistajineen. Joten silloin tällöin varmaan pyörähdämme kehässä, mutta muuten on aika paneutua muihin harrastuksiin.