Maksiesteet-projekti

Agirodun pukukulkueessa

Viime viikon keskiviikkona kävimme Mikon kanssa viimeisessä Purina Openissa, jossa Saara & Huugo kisasivat kisatauon jälkeen. Järjestys oli maksi-mini-medi ja oletin, että kakkosissa ei ole paljon kisaajia, joten tulimme paikalle noin 1-1,5 h kisojen alkamisen jälkeen. Maksit olivat silloin vielä kesken. Viralliseen kisaan osallistuneita oli yli 40! Onneksi maksi-kakkosissa ei ehkä normaalisti ole noin paljon osallistujia, sillä muuten meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia nousta koskaan kolmosiin. Paikalla oli monia tuttuja ja Miko tykkäsi kun pääsi tervehtimään kivoja ihmisiä. Maksien aikana Miko joitain kertoja pääsi ärähtämään/haukkumaan isoille, pelottaville koirille, mutta minien ja medien aikana poika oli nätisti. Olisi kiva päästä itsekin kisaamaan, mutta möllejä ei nyt oikein ole missään lähellä.

Vielä hetkeksi Agirodun tunnelmaan. Kaikki kuvat ovat Liisa Kotisalon ottamia ja täältä löytyy hieman parempi video meidän joukkueen suorituksesta.

Ja sitten itse asiaan. Eli tänään aloitimme maksiesteet-projektin. Ensimmäisenä oli pituus ja rengas. Maksien pituudessa on 4-5 palaa ja se on 120-150 cm pitkä. Tarkoituksena oli ottaa mitta mukaan, mutta harmittavasti se jäi kotiin enkä löytänyt kentän kontistakaan sellaista. Pistin pituuteen neljä palaa lyhyillä väleillä. Ennen pituutta oli kaksi hyppyä, rimat 45 cm ja ensimmäinen hyppy tehtiin takaakiertona, jotta sitä tulisi vahvistettua. Kahden toiston jälkeen lisäsin palojen etäisyyttä ja luulisin, että esteelle tuli pituutta reilu metri. Kaksi toistoa pidemmällä etäisyydellä sai riittää, sillä oli aika lämmin. Mielestäni molemmat sujuivat hyvin ja yritin videota katsoessa kiinnittää huomiota ponnistamiseen. Jonkin verran Miko ottaa pienempiä askeleita, mutta ponnistuspaikan löytäminen ei näyttäisi tuottavan vaikeuksia.

Sitten siirryimme renkaaseen, jota tehtiin ilman muita esteitä. Aluksi Miko hyppäsi kaksi kertaa medikorkeudella ja sitten nostin rengasta joka toiston jälkeen yhden ketjuvälin ylöspäin. Yhteensä nostoja tuli viisi (tosin videolta laskin kuusi...) ja vielä jäi viisi väliä ennen maksikorkeutta. Mielestäni kaikki kerrat menivät hyvin eikä ponnistamisessa näyttänyt olevan vaikeuksia. Ensi kerralla siirrän renkaan kauemmaksi aidasta, jotta vauhtia pystyy ottamaan enemmän.

Vaikka kuumuus hyydytti Mikoa, niin teimme vielä keinua, koska sen harjoittelu on jäänyt ihan liian vähälle. Jonkin verran Miko sai pamautella keinua, joka on vielä vähän nihkeää. Pari kertaa tehtiin myös kokonaista (laskettua) keinua, joka oli hidas. Mutta hidas vauhti kelpaa, sillä en jaksa uskoa, että saisin ikinä keinusta nopeaa. Vähän lisää vauhtia olisi kuitenkin tarkoitus saada. Kannattaisi tehdä keinut treenien alkuun eikä lopuksi, niin olisi ehkä helpompaa saada lisää vauhtia.

Se sai riittää ja lähdimme kotiin kun Miko oli saanut hieman juosta vinkupallon perässä. Perjantaina olisi tarkoitus mennä seuraavan kerran ja onneksi sitten pitäisi olla viileämpää. Silloin voisi tehdä ainakin okseria ja keinua. Tähän projektiin kuuluu myös Mikon takapään vahvistaminen. Mikon takapäätä on fyssarin jälkeen jumpattu ja tarkoituksena on tällä kertaa noudattaa ohjeita eli tehdä liikkeitä joka toinen päivä. Istu-seiso -vaihdot etujalat korokkeella on Mikolle vaikea, mutta edistystä on jo tapahtunut. Samoin peruuttaminen pää alhaalla tai selän kanssa samassa linjassa on kovin vaikeaa, mutta eiköhän se siitä.

Vielä lopuksi: kun olimme menossa agitreeneihin, kävelemässä kohti bussipysäkkiä, niin Miko kävi tarpeillaan. Kyykistyin keräämään jätökset ja kun nousin ylös ja käännyin, niin säikähdin kun vieressäni seisoi meidän perässä tullut mummo. Mummo kiitti, että keräsin koirani jätökset kun sellaista kuulemma harvoin näkee. Olin hämmästynyt enkä saanut sanaa suustani ja mummo sitten vielä sanoi, että pitää kiittää kun joku tekee hyvän työn :) Minähän vain noudatin järjestyslakia...