Mikon ei ole tarvinnut viettää työpäiviä yksin kotona juuri ollenkaan. Kyllä se toki yksin on ollut kotona, mutta pääasiassa lyhyempiä aikoja eikä heti aamusta. Mikon ollessa noin vuoden se joutui ehkä kuukauden tai pari olemaan työpäivät yksin kotona ja sitten saatiinkin naapurilta kuulla, että siellä se päivät itkee kotona. Silloin sainkin blogin kautta monia vinkkejä ja kyllä se sitten alkoi helpottaa, mutta en tiedä/muista saatiinko eroahdistusta kokonaan loppumaan. Ja sitten oltiin taas tilanteessa, ettei Mikon tarvinnut jäädä yksin kotiin.
Nyt meidän taloudessa on työssäkäyvä/opiskelija ja opiskelija, joten Miko joutuu viettämään päivät yksin kotona. Mua kovin hermostuttaa, että miten tässä käy kun Mikolla on kuitenkin kolme vuotta eli lähes sen koko elämän ollut seuraa päivisin. Toivon, että naapurit tulevat kertomaan kasvotusten tai ei-nimettömällä lapulla, jos meiltä alkaa ääniä kuulua. Kovin usein en naapureita näe, joten en tiedä koska voin asiasta mainita. Lähimmistä naapureista ainakin osan luulisin olevan päivät kotona.
Miko reagoi aika voimakkaasti meidän tai jommankumman paluuseen kun se on ollut yksin kotona. Odotan, että Miko rauhoittuu ennen kuin sitä tervehdin ja toivottavasti myös Markus tekee niin. Lähtiessä vaan sanon "heihei". Aina kotiin tullessa Miko on nukkumassa, joten toivottavasti se jatkossakin viettää päivänsä nukkuen.
Viikonloppuna tuli mieleen perjantain agilityt. Miko oli agilityssa (mutta ei muuten) aika uupuneen oloinen alun juoksupyrähdyksen jälkeen. Olin töiden jälkeen käyttänyt Mikon vain lyhyellä lenkillä ennen agilitya, joten energiaa olisi ainakin pitänyt olla. Siksi alkoi mietityttämään mitä Miko on oikein kotona tehnyt... Toivottavasti energia ei ole mennyt huutamiseen.
----------
Kuvia viikonlopun näyttelystä löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti