Jäin vähän miettimään onko tuo otsikko edes mikään oikea sana, mutta pääasia kai että se kertoo mistä on kyse :) Eli tehtiin eilen uusi reissu ampumaradan lähelle ja toivottiin parempaa onnea kuin heinäkuussa. Ja kyllä, laukauksia kuului kun astuttiin Saaran kanssa autosta ulos. Oltiin ihan sopivan matkan päässä ampumaradasta, mutta ensin tuli vähän aliarvioitua äänien vaikutusta Mikoon ja olisin voinut mennä vaikka lähemmäksi (siinä vaiheessa Miko oli vielä autossa). Odottelimme "rehevöityneellä" kentällä Saaran ja Huugon kanssa Tainaa ja Lokia ja samalla syötin Mikolle namia kun pamahteli. Aluksi Miko oli kovasti vetämässä eri suuntiin, joten se varmaan halusi pois kentältä ja pelottavien pamauksien luota. Laukaukset kuulosti samalta kuin ilotulitukset, joten hyvää siedätystä tuo on myös uutta vuotta silmällä pitäen. Tilanteesta poispääsemisen yrittäminen onneksi jäi alun jälkeen ja Miko pystyi olemaan ihan paikallaankin. Selkeästi se kuitenkin stressasi, mutta pystyi syömään nakin palasia.
Kymmenisen minuuttia oltiin kentällä kunnes Taina ja Loki ilmaantuivat paikalle ja lähdimme kävelemään. Kävely oli parempi vaihtoehto kuin paikallaan oleminen, kun koirien oli helpompi rentoutua. Huugosta en osaa sanoa (ihan hyvältä näytti, vaikka Saara meinasi että Huugo reagoi ääniin), mutta Loki ei kyllä yhtään häiriintynyt paukkeesta. Tätä pitää jatkaa ja mennä vähitellen lähemmäksi. Tavoitteena on, että Miko palautuisi mejä-kokeen laukauksesta nopeammin, vaikka mieluiten tietysti niin, ettei Miko reagoisi laukaukseen. Samalla toivottavasti myös uuden vuoden lenkkeilyt helpottuisi, viimeksi Miko pelkäsi ihan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti