sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Verijäljellä


Tänään matkustimme Muijalaan, jonne Taina oli tehnyt meille jäljen. Taina ja Leevi oli meitä vastassa bussipysäkillä. Leevi tuli minua innokkaasti moikkaamaan, jonka vuoksi Miko jäi seisomaan siihen mihin bussista oli hypähtänyt. Miko ei vaan halua mennä moikkaamaan Leeviä. Ihan kuin Leevi oli sille joskus oikein pahasti sanonut, mutta tietääkseni niin ei ole käynyt. Tainaa Miko kyllä kävi moikkaamassa.

Jälki oli Showlinkin lähimaastoissa. Areenalla taisi olla näyttely, sillä paikalla oli paljon autoja ja jokunen koira näkyi tiellä. Yksi pari labbiksen kanssa meni metsään ja suoraan kohti meidän alkumakausta. Taina sitten pyysi ystävällisesti heitä menemään toiseen suuntaan eivätkä he onneksi halunneet meidän jälkiharjoituksia haitata. Taina oli tehnyt meille noin 500m jäljen kahdella kulmalla. Kahdelle suoralle Taina oli ilmeisesti vahingossa tehnyt makaukset (kuten voittaja-jäljellä), mutta ei se meitä haitannut.

Miko haisteli alkumakauksen, mutta lähti sitten jäljestä vasempaan. Se ei selvästikään ollut veri, joka veti väärään suuntaan. Sain useamman kerran palauttaa Mikon jäljelle kun se koko ajan lähti vasemmalle. Onneksi viimein verijälki alkoi kiinnostaa ja Miko lähti jäljestämään. Ensimmäisen suoralla olleen makauksen Miko haisteli ja kehujen jälkeen selvästi odotti namia. En halua makauksilla palkata, ettei Miko kokeessakin odota saavansa herkkuja eikä syytä olekaan kun makausten merkkaus ei ole Mikolle ongelma. Ensimmäinen kulma löytyi ja kiinnosti. Oikea suunta kulman jälkeen myös löytyi heti. Toisella kulmalla Miko ensin yritti kovasti mennä väärään suuntaan, mutta kyllä oikeakin löytyi kun en suostunut liikkumaan Mikon haluamaan suuntaan. Viimeisellä suoralla Miko ohitti makauksen, koska meni pari metriä jäljen sivussa, mutta haistoi sen kuitenkin ja palasi tutkimaan makauksen. Tämän jälkeen Miko oli kovasti menossa jäljeltä oikealle eli ilmeisesti jälkikuvion keskellä oli jotain kovin mielenkiintoista. Sorkka kuitenkin löytyi ja Miko sai Cesar-purkkinsa.

Joudun useamman kerran jäljellä pysähtymään kun Miko lähti liikaa jäljen sivuun, jolloin se sitten melko nopeasti palasi jäljelle. Pari kertaa joudun sanomaan Mikon nimen, että se palasi jäljelle. Selvästi siis Mikolla on hankaluuksia keskittyä pelkkään verijälkeen, kun metsässä olisi ollut niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista. Kun Miko jäljesti, se teki sen hyvin ja osasi hairahdusten jälkeen palata hyvin jäljelle. Ongelma on se, ettei Miko ole kovin jälkiuskollinen. Motivaatiota pitää edelleen yrittää saada lisää. Ehkä jos saisin vähän useammin tehtyä harjoituksia, Mikokin tajuaisi, että sen verijäljen päässä aina odottaa herkullinen palkka, joten sitä kannattaisi seurata. Metsässä pitäisi edelleen käydä paljon useammin.

Mikon jälkeen Leevi kävi tekemässä lyhyen katkokulmaharjoituksen. Leevin menoa oli ilo katsella ja se hienosti selvitti katkokulman lyhyen pyörimisen jälkeen. Kävimme vielä yhdessä lenkillä. Pojilla peräkkäin ja vierekkäin lenkkeily sujui tuttuun tapaan hyvin. Vaikka Miko yrittääkin välttää kontaktia Leevin kanssa, niin kyllä se silti pari kertaa Leevin vieressä käänsi päänsä kohti Leeviä. Toivottavasti ei pahemmin häiritty partacollieporukan haku?-harjoituksia, mutta taidettiin vähän käydä hakualueella kävelemässä. Suosittuja harrastusmaastoja näköjään. Tainalle suuri kiitos kun viitsi meille jäljen tehdä!

Illalla punnitsin Mikon. Aikomus on ollut jo jonkin aikaa kun vähän on epäilyttänyt, että Miko saa liian vähän ruokaa. Epäilys on johtunut Mikon lisääntyneestä ruuan kyttäilystä kuin se olisi kovin nälkäinen. Paino oli 14,4kg. Viime punnitus oli 3,5 viikkoa sitten, jolloin Miko painoi 14,9kg eli se on noin lyhyessä ajassa tiputtanut painoa 500g! Tuntuu aika isolta painonpudotukselta. Täytyykin tarkkailla Mikon painoa vähän useammin ja madotus voisi olla paikallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti