Tällä viikolla ei ole pahemmin mitään tapahtunut. Kahdesti olen käynyt juoksemassa Mikon kanssa. Toisella kerralla, joka taisi olla torstaina, kävimme samalla metsässä tekemässä tasapainoharjoituksia puunrungolla. Vähän harmittaa, että kun vihdoin on saanut jotain aikaiseksi juoksemisen kanssa, niin ilmat on kovasti viilenneet. Juoksemisen jälkeen kylmä tuntuu ikävältä kurkussa ja rintakehässä.
Perjantaina kävimme harjoittelemassa keinua ja kontakteja. Viime ohjatuissa treeneissä Mikohan ei tahtonut pysyä kontaktilla vaan lähti omin luvin pois. Keinun harjoittelua rupesin myös miettimään uudestaan. On se hyvä kun on selvät suunnitelmat... Ajattelin, ettei välttämättä ole hyvä, että kovasti harjoittelemme vauhdikkaasti keinun päähän juoksemista. Viime sunnuntaina katselemalla muiden keinuja tajusin, että haluan Mikon hidastavan keskellä, ettei keinu rämähdä niin kovasti maahan. Siirryimme nyt harjoittelussa keinun laskeutumiseen.
Miko sai ensimmäistä kertaa viime talven jälkeen takin päälle ennen ja jälkeen treenien, sillä oli niin kylmä. Tarkoituksena oli aluksi heitellä Mikolle vinkupalloa kentällä, jotta se kunnolla lämpenee. Mitään palloa ei tarvittu, sillä Miko lähti juoksemaan ympäri kenttää kun pääsi irti. Se piti jonkin aikaa omaa kivaa, jonka jälkeen teimme muutaman kerran hyppytekniikkaharjoituksia, tällä kertaa set pointia.
Keinu oli seuraavana. Pistin keinun maksipöydän päälle, jotta keinu olisi vaakatasossa. Otin varmuuden vuoksi Mikon pannasta kiinni. Hidastin Mikoa keskellä, jotta keinu laskeutui nätisti. Olin tosi yllättynyt, ettei Miko edes yrittänyt hypätä keinulta pois. Teimme muutaman kerran vielä pannasta kiinnipitäen, jonka jälkeen en enää pitänyt kiinni. Vähän tuli ahnehdittua ja päätin ottaa enemmän vahtia mukaan. No, keinuhan rämähti alas kovempaa, joka säikäytti Mikon. Miko hypähti eteen ja lähti pois keinulta, mutta ihan normaalia kautta eli ei hypännyt sivusta. Otimme heti perään uudestaan, jolloin Miko oli paljon varovaisempi ja hitaampi, mutta silti se meni keinulle, hienoa! Piti ennen A:lle siirtymistä ottaa muutama toisto lisää, että keinusta jäisi mahdollisimman hyvä fiilis.
A:lla harjoiteltiin kontaktilla pysymistä. Hienosti meni, sillä kertaakaan ei tarvinnut palauttaa Mikoa kontaktille, vaikka itse lähdin sivuun, menin edellä tai otin juoksuaskeleita. Keppejä teki mieli kokeilla niin, ettemme aloita ihan keppien vierestä. Markus oli kovin yllättynyt siitä kuinka hyvin kepit meni. Hän ei olekaan vähään aikaan ollut mukana treeneissä. Olen tyytyväinen siihen kuinka hyvin Miko menee kepeille vaikeammalta ohjauspuolelta meidän osaamistasoon nähden.
Lopuksi otettiin vielä pari kertaa keinua. Kokeilin kontaktilla pysymistä häiriössä. Ensin meni hyvin, mutta toisella kerralla Miko lähti, mutta palautukseen jälkeen pysyi. Oli kivat treenit ja juoksemista oli runsaasti. Miko sai juosta pallon kanssa ja ilman, välillä juoksin itsekin Mikon kanssa. Kilpajuoksusta Miko innostuu, mutta ei sen perässä pysy mitenkään :)
Kontaktilla palkkaamisessa heti pistää silmään, että annan palkan niin ylös. Miten voi olla niin vaikea muistaa antaa palkka alemmaksi ja säästää Mikon niskaa... Toinen mihin kiinnitin huomiota on se, että toistan koske-käskyä. Viime treeneissä kouluttaja sanoi, että käsky pitäisi sanoa vaan kerran ja sitten odottaa, että koira koskee. Viimeisellä keinutoistolla muistin sen ja siksi pistin sen videolle mukaan, vaikka siinä jouduinkin palauttamaan Mikon kontaktille.
Tässä vielä tapaus viime sunnuntain agilitymatkasta. Meidän toisessa bussissa jäimme keskelle, vaunupaikalle istumaan. Bussi tuli niin täyteen, että meidän viereen ja vastapäätä tuli ihmisiä istumaan. Miko oli makaamassa, vähän penkin alla. Vastapäätä tulleet mummot ihasteli, että Miko on niin kiltti ja rauhallinen ja arvelivat, että se on tottunut matkustamaan bussilla. Kun Miko nousi istumaan, niin kaikki vähän rapsuttelivat sen päätä. Kun meillä vaihtui vieruskaveri, Miko alkoi haistella uutta ihmistä. Nainen rapsutti Mikoa ja sanoi, että se varmaan haistaa sen oman koiran. Toinen nainen, joka seisoi lähellä, sanoi, että Miko haistaa varmaan senkin koiran ja sitten rapsutteli Mikoa. Sitten alkoi taas mummot silitellä Mikoa ja sanoivat vielä kuinka kiltti se on. Mikoa ei haitannut yhtään, vaikka vieraat silitti sen päätä. Vaikka Mikon kanssa on ikävää olla täydessä bussissa, niin tällä kertaa oli oikein mukavaa. Mutta eiköhän sitten yhdeltä pysäkiltä tullut rattaat, joten jouduimme kaikki siirtymään. Yksi mummoista harmitteli kun meidän idylli meni :D Jäi tosi hyvä fiilis tuosta hetkestä, joten piti se jakaa.
Viikon päästä onkin spanielierkkari, alkaa jo jännittää! Jännitystä lisää se, että Mikolle on silloin tulossa tyttöjä vieraaksi. Saa nähdä miten niiden kanssa menee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti