sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Sunnuntaiaksat


Sunnuntai alkoi "hyvin" kun aamulenkillä meitä kohti juoksi kaksi koiraa (vinttikoira ja isompi musta sekarotuinen) ihan täysiä. Kun näin koirat, mietin vain mitä teen. Olisin nostanut Mikon syliin jos olisin ehtinyt. Yritin pitää koirat poissa Mikon luota, mutta se oli aika mahdoton tehtävä. Musta koira pysyi onneksi hieman kauempana, mutta vinttikoira oli kova tekemään tuttavuutta. Koirien omistaja huuteli, että ne on kilttejä. Kun hän pääsi koirien luo, mies pahoitteli ja sanoi vielä, että ne on kilttejä. En voi ymmärtää, jos joku "lohduttaa" sanomalla, että omat koirat on kilttejä. Eihän toisen osapuolen koirat välttämättä ole kilttejä. Nuo oli ilmeisesti tyttöjä, mutta kyllä Miko puolustautuu jos tilanne on siitä uhkaava. Silloin, kun kävimme agilitykurssin Munkkiniemessä, siellä oli yksi collieuros, joka tuli tosi hyvin Mikon kanssa toimeen. Sitten kerran Mikon ollessa puussa kiinni, collie tuli radalta moikkaamaan Mikoa ja tappeluksi se meni. Sen jälkeen Miko ei enää voinut sietää collieta. Olemme nähneet collieta kurssin jälkeen epiksissä ja Miko on edelleen suhtautunut siihen vihamielisesti. Kaikkein eniten irtokoirissa pelottaa se, että ne on uroksia.

Tänään oli taas agilitya ja suoritettavana suurin piirtein tämännäköinen rata:


Tein ennen meidän vuoroa A:ta. Ensin pistin Mikon suoraan kontaktille ja sitten tehtiin este kokonaan muutama kerta. Miko oli innokas, mutta siitä huolimatta pysyi kontaktilla. Radalle menimme toisena. Mun osalta rata oli sellaista sähläystä, että ihan hävettää. Radan muistaminen tuntui olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ensimmäiset esteet meni hyvin, mutta kolmoshypyn jälkeen putkeen ohjaus ei onnistunut (Miko meni hypylle 12) ja siihen kouluttaja antoi neuvon. Putki 4 osoittautui hyvin vaikeaksi. Miko ei jostain syystä mennyt putkeen. Ensin Miko vain pysähtyi putken suulle, mutta alkoi sitten hypätä putken yli. Putki oli musta, mutta ei sen pitäisi olla ongelma kun mustia putkia on Kivikon kentälläkin. Kokeilimme välissä suoraa keltaista putkea ja palasimme taas mustalle. Putken väärään päähän Miko kyllä meni, mutta ei siihen mihin piti. En ymmärrä. Pyöritys esteillä 5-7 oli ihan säälittävää. Kepit osana rataa hieman jännitti, mutta Miko meni kepeille hienosti. Jouduimme kuitenkin aloittamaan alusta, koska Miko ohitti yhden kepin. Kouluttaja kehui sitä, miten hyvin Miko haki kepeille. Putkella 11 oli tarkoitus juosta niin kovaa, että ehdin vaihtaa puolta ennen kuin Miko tulee ulos putkesta (persjättö?). Juoksin liian hitaasti, joten putken edessä leikatessa astuin Mikon varpaille. Otimme uudestaan puomin kontaktilta ja valssaten vaihdoin ohjauspuolta. Musta putki taas tökki, mutta muuten loppu oli ok. Kouluttaja pisti meidät menemään kepit ja puomin uudestaan niin, että teen takaaleikkauksen ennen puomia (keppien ohjaus oikealta puolelta).

Toinen kerta oli parempi. Ohjasin Mikon ihan suosiolla mustan putken väärään päähän. Kepeillä Miko jotenkin onnistui telomaan itseään (meni jotenkin keppiä päin tms.), joten aloitimme alusta. Miko oli vähän sen oloinen, että into kepeille meni, mutta onneksi se kolauksesta huolimatta suoritti ne hienosti loppuun. Kouluttajan ehdotuksesta jätimme putken 13 välistä eli menimme suoran putken jälkeen hypyt 12 ja 14 sekä renkaan. Kouluttaja sanoi, että alku meni nyt paljon paremmin, mutta hypyllä 6 kierrätin Mikon turhan kaukaa. Toinen kerta oli paljon parempi, mutta silti melko säälittävää räpellystä. Miksi koiran ohjaaminen on niin vaikeaa? Huomenna meillä on korvaavat agitreenit Kivikossa, koska meillä meni kesän viimeinen ja talven ensimmäinen treeni päällekkäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti