Kesä tulee

Lauantaina kävin ihka ensimmäistä kertaa tokokokeessa katsomassa alokasluokan suorituksia. Onnistuin ajoittamaan tuloni hyvin, sillä saavuttuani palkittiin avoimen luokan koirat ja sitten jo alkoikin viimeinen luokka eli ALO. Tuomarina oli Harri Laisi. Mikon varautuneisuuden vuoksi olin ajatellut, että jätän suosiolla miestuomarit välistä, mutta Harri Laisille voisin viedä. Kehään mennessä tuomari teki juoksutarkistukset ja urosten paijailun. Luoksepäästävyydessä tuomari ei kävellyt suoraan kohti koiraa vaan vähän viistoon koiran sivulle ja alkoi sitten rapsuttaa. Jos koira oli varautuneempi (lähes kaikki menivät iloisesti tervehtimään), niin tuomari antoi ensin kättään haisteltavaksi. Kovin tiukalta tuomarilta Harri Laisi ei vaikuttanut, sillä luoksepäästävyydestä kaikki sai kympin, samoin ensimmäisen paikalla makuun kaikki koirat, vaikka osa vaihtoikin välillä lonkkaa. Toisessa neljän koiran paikalla makuu ryhmässä melko pian yksi uros nousi ylös ja meni vikittelemään vieressä maannutta tyttöä. Tyttö nousi myös ylös ja yritti ensin ajaa uroksen pois, mutta sitten se innostuikin ja kaksikko lähti yhdessä juoksemaan ja mukaan liittyi myös seuraava uros rivistä. Ainoastaan yksi koira jäi paikalleen (nousi tosin istumaan) kun muut juoksentelivat ympäri kenttää. Tämä vahvisti edelleen päätöstäni opettaa paikalla makuu pää maassa, vaikka se tuskin estää Mikoa nousemasta ylös, jos joku muu tulee sen luo. Mutta ehkä sitten on todennäköisempää, ettei Miko ole se tyttöjä vikittelemään lähtevä koira. Tämän kaiken aloittanut koira sai nollan ja muut saivat uusia paikalla makuun yksilöliikkeiden jälkeen. Ihan hyvä fiilis jäi kokeen jälkeen ja sain taas lisää innostusta tokon treenaamiseen.

Laidunkausi on alkanut

Mikke ja valkovuokot

Sunnuntaina sain muistutuksen millaista lenkkeily voi olla Mikon kanssa kesällä. Lähdin ulos ihan liian lämpimästi pukeutuneena, kun näytti siltä, että vettä tulee lähiaikoina. Pilvet katosivatkin aika nopeasti ja aurinko alkoi porottaa. Lähdin tekemään reilun tunnin lenkkiä. Tunnin jälkeen Miko läähätti kovasti ja kun pääsimme varjoon, se meni maahan makaamaan. Joitain minuutteja meni seisoskellessa, kunnes Miko jatkoi matkaa. Kovin pitkälle ei päästy kun Miko bongasi ojan, jossa oli vähän niin likaista vettä, etten antanut sen mennä juomaan. Sitten Miko meni taas maahan. Taas seisoskeltiin ja seuraavalla kerralla päästiin vähän pidemmälle ennen kuin tuli taas aika levolle. Vielä vähän ennen kotia Miko meni piehtaroimaan nurmikolle ja jäi siihen lepäämään. Ensimmäisestä lepopaikasta oli reilu kilometri meille kotiin ja matkaan meni puoli tuntia. Edettiin siis loppumatka huimaa kahden kilsan tuntivauhtia :) Pitää siis muistaa, että lämpimällä ilmalla Mikon kanssa pitää tehdä lyhyt päivälenkki (tai pari) ja jättää pidempi lenkki vasta iltaan. Hellepäivinä viilennysmantteli on myös paikallaan.



Ensimmäinen lepohetki

  

Toinen lepohetki (ja oja, josta Miko olisi
halunnut juoda)