Lintujahdissa

Unohdin edellisestä kirjoituksesta, että mätsärissä sai myös kirjallisen arvion, joka Mikolla oli tällainen:

Koiran kunto (turkki, lihaskunto): erinomainen
Rakenne: hyvä
Liikkeet: erinomainen
Esiintyminen ja esittäminen: hyvä

Sunnuntaina oli tarkoituksena lähteä toiseen mätsäriin, jossa isoilla aikuisilla olisi ollut miestuomari. Aamulla heräsin sopivaan aikaan, mutta en sitten viitsinytkään lähteä, kun ensi viikonloppuna saa olla joka päivä jossain. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja keväinen. Parvekkeella pärjäsi hyvin t-paidalla. Miko nautti auringossa makaamisesta ja minä lakritsijäätelöstä.

Illalla menimme hyppytekniikkatreeneihin, jotka olivatkin tällä erää viimeiset ATD:n hallissa. Talvikausi päättyikin eilen eikä vasta tällä viikolla. Tehtiin ensin perussarjaa putken kera. Mikolla taisi mennä kaikki toistot oikein hienosti. Putki ennen perussarjaa toi kivasti vauhtia ja vauhdin kasvaessa Mikon tekniikka oli parempi. Ennen perussarjaa oli kaksi ponnaria rytmittämässä, mutta Miko taisi toiseen vähän kompuroida, joten toinen ponnari poistettiin. Toisena harjoituksena oli jotain uutta meille. En nyt muista etäisyyksiä, mutta hyppyjä oli kolme ja niiden välissä ponnarit. Välit olivat pidemmät kuin perussarjassa ja välimatka kasvoi loppua kohden. Tätäkin tehtiin putken kautta ja hyvin meni.

Aikaa jäi sen verran, että teimme vielä kontakteja A:lla. Miko tuli ensimmäiset kerrat A:sta läpi. Se kyllä koski kosketusalustaan, mutta takajalat tulivat myös maahan. Vähän tuntui olevan hakusessa mitä kontaktilla oikein pitäisi tehdä. Kerran Miko meni makaamaan kosketusalustan päälle… Alkukangertelun jälkeen alkoi toimia ja palkaksi lensi vinkupallo. Vähän pelkäsin, että seuraavalla kerralla Miko tulee läpi pallon lentämisen toivossa, mutta hyvin se pysähtyi. Tarkoituksena on alkaa käyttämään myös etupalkkaa, josta oli Oreniuksen luennolla puhetta, mutta alkuun tehdään vain kosketusalustalla, jotta saadaan ensin varmuutta pysähdykseen. Kevään ja kesän aikana on tarkoitus käydä paljon epiksissä, vaikka se ei oikein käy yhteen meidän kontaktitreenien kanssa. Harmittavasti vain harvoin mölliradat on hyppäreitä. Kisatilanteessa Miko tulee ihan varmasti kontakteista läpi. Pitäisi vähän harjoitella puomia, kun ollaan sitä tehty viimeksi varmaan vuosi sitten ja ekat epikset olisi jo perjantaina… Missä ja milloin hyppytekniikkatreenit jatkuvat ei ole vielä tiedossa. Voipi olla ettemme varaa sitä varten erillistä vuoroa, kun kesällä on niin paljon muutakin menoa.

Paluumatkalla kokeiltiin paikalla makuuta pää maassa ensimmäistä kertaa ulkona, sillä Malminkartanon sirkuskenttä oli kokonaan sula. Skeittipaikalla oli skeittaajia, joten menimme kentän toiseen päähän häiriön minimoimiseksi. Alkuun Miko ei meinannut pistää päätä maahan asti, vaikka pään laskikin alas. Tehtiin muutamia kertoja ja palkkasin heti kun pää meni maahan. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia ulkona. Viime viikolla kotitreeneissä tehtiin pisin paikalla makuu tähän mennessä eli 1 min.

Olin varautunut juoksulenkkarein, joten hölkkäsimme paluumatkalla ja jaksoin taas edelliskertaa pidemmälle. On tosin aina vähän pettymys katsoa RunKeeperistä matkan pituus, kun se on lyhyempi kuin miltä tuntui. Matkat on vielä sen verran lyhyitä, etten viitsi julkisesti pituutta kertoa :) Reppu pysyi hyvin paikallaan, kun pistin vyötäröhihnan kiinni, mutta toki se vähän ikävästi lämmitti selkää. Miko tuli taas tosi kivasti mukana, joten kyllä tästä jotain voi vielä tulla!

Matkan varrella on tämän alueen isoin koirapuisto, jonne Miko haikaili. Menimme sitten siellä käymään, kun kello oli niin paljon, että muita tuskin olisi tulossa. Hetken Miko haisteli innoissaan, kunnes se näki lintuja. Sitten se oli menoa. Miko lähti juoksemaan linnun perässä aidanviertä enkä ole varmaan koskaan nähnyt pojan menevän niin kovaa. Jos se vetää samaa vauhtia vieheen perään, niin voitto tulee kotiin ;) Miko juoksi puiston toiseen päähän, joka on aika kaukana. Välillä näkyi vähän Mikon valkoista häntää, mutta muuten pystyin vain arvailemaan missä se on ja mitä se tekee. Vähän yritin Mikoa huudella, mutta tuskin ääneni edes kuului niin kauas. Linnut juoksuttivat Mikoa ympäri koirapuistoa. Välillä Miko pysähtyi katselemaan ympärilleen ja silloin yritin sitä huudella, mutta lintujen perään se aina lähti. Kerran huutelin Mikoa, joka katseli minuun päin, mutta kun mitään ei tapahtunut niin lähdin juoksemaan. Miko tuli kovaa vauhtia perään, mutta juoksi ohi… Lopulta kävelin Mikon luo ja pistin sen kiinni. Koirapuistossa oli paikoin hyvin märkää, joten jaloista, vatsasta ja takapuolesta märkä ja roskainen Miko pääsi kotona suihkuun. Jos olen joskus miettinyt Mikon päästämistä irti jossain syrjäisemmässä paikassa, niin luovun niistä ajatuksista. Jos Miko lähtee lintujen perään, niin se voi joutua kadoksiin ja pahimmassa tapauksessa jäädä auton alle. Kun pojalla menee metsästysvietti päälle, niin se ei todellakaan ajattele missä minä olen eikä varmasti kuule mitään mitä sille huutaa. Vaikka Miko on nykyään paljon paremmin kuulolla, niin koirapuistot saa edelleen olla paikka irti pitämiselle. Metsässä on käytössä liina tai flexi. Kotimatkan lopussa Miko pääsi puun rungolle tasapainoilemaan. Täytyykin tehdä iltalenkit tähän suuntaan ja hyödyntää tasapainoilumahdollisuus kunnes nokkoset valloittaa rungon ympäristön.

Toivottavasti kaunis aurinkoinen sää jatkuu tämän ja ensi viikon. Viikonloppuna käymme Hyvinkäällä ja Lahdessa näyttelyissä ja kahden viikon päästä on viehejuoksu. On kiva mennä näyttelyyn kun ei tarvitse miettiä keitä siellä ja onko mitään mahdollisuuksia saada sertiä, kunhan vaan käydään kehässä pyörähtämässä.