Ihan eksyksissä

Alkuun muutama sana meidän kunnonkohotusprojektista. Olemme käyneet juoksulenkeillä myös keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikon ensimmäinen hölkkämatka oli hieman pidempi kuin maanantaina. Lisäksi teimme pari pienempää pyrähdystä. Ensimmäisen osan loppupuolella Miko alkoi jäädä jälkeen niin, että hihna kiristyi. Jonkun ajan päästä Miko tuli taas vierelle. Viimeisellä hölkkäosuudella Miko oli myös perässä vedettävä. On kyllä aika lannistavaa yrittää hölkätä kun joutuu melkein vetämään toista perässä. Se ei haittaa, vaikka Miko tulisi takanani, kunhan hihna pysyy löysällä. Ihan alussa Miko jopa vähän veti. Perjantaina teimme juoksulenkin illalla. Oli ihanaa juosta pitkin hiekkateitä ihan keskenämme. Taas jaksoin pidemmän matkan kuin edellisellä kerralla. Ja mikä parasta, Miko ravasi lähes koko matkan vierelläni eikä hihna kertaakaan kiristynyt. Lenkin aikana juoksimme myös toisen vähän lyhyemmän pätkän.

Tänään kävimme mätsärissä Vantaalla, Vuokkoset Areenalla. Kooikereita edustivat myös Loki ja Alf (Alf von den Dreibojen). Tuomarina pienillä aikuisilla oli meidän fyssari. Hän tykkäsi kooikereista, joten Loki sijoittui punaisten ensimmäiseksi ja Alf toiseksi. Kehän jälkeen fyssari kävi moikkaamassa meitä ja Miko alkoi kovasti haukkua hänelle. Ei meinannut edes namien syöttäminen fyssarin kädestä auttaa. Fyssari sanoi, että hän tykkää kooikereiden ulkonäöstä, mutta luonteen vuoksi hänelle ei koskaan sellaista tule. Kooikereiden FB-ryhmässä olleen luonnekeskustelun vuoksi sitten sanoin, ettei kooikerit yleensä ole samanlaisia kuin Miko vaan ihan avoimia ja ystävällisiä. Fyssarin kokemukset, tai ainakin ensimmäiset kokemukset, kooikereista on ollut vastaavia kuin Mikon kanssa (= epävarmoja, varautuneita). Hän sanoi, että yleensä kooikerin nähdessään hän jo asennoituukin varautuneeseen koiraan. Onneksi Loki ja Alf antoivat hänelle parempaa kooikerkuvaa. Itse en ole kuin pari kertaa kohdannut ennakkoasenteita ja yleistyksiä kooikereista, mutta kyllä niitä ilmeisesti aika paljon on. Ja ne ei tosiaan positiivisia asioita ole.

Omaa vuoroa odotellessa Mikoa ja Lokia kävi rapsuttelemassa nainen, jolla on aikomuksissa hankkia kooikeri. Paikalla oli toinenkin kooikerista haaveileva nainen, joka yritti saada myös miehensä innostumaan rodusta. Pariskunnalla oli kääpiösnautseri, johon Miko ihastui. Miko olikin kovasti tunkemassa itseään pariskunnan ja heidän ihanan tytön luo. Nainen oli ihastellut Mikoa jo kaksi viikkoa aikaisemmin Viikin mätsärissä ja muisti minut myös viikon takaisesta agiseuran kevätkokouksesta :) Vaikka Miko onkin varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, niin toisaalta se kuitenkin on aika usein myös avoin. En muista, että kertaakaan se olisi suhtautunut varauksella rotuuntutustujiin vaan on aina mennyt ystävällisesti tervehtimään ja viihtynyt rapsuteltavana. Hyvän kuvan se tänäänkin itsestään antoi tuleville kooikeristeille. Miko kävi myös haistelemassa tuntemattomien ihmisten nameilta tuoksuvia käsiä eikä sitä haitannut, vaikka osa vähän taputti päätä.

Miko pääsi kehään rhodesiankoiran kanssa. Vuokkosten matto veti kovasti Mikon nenää puoleensa. Ravaamisessa oli hankala saada Mikon pää ylös ja seisottaessa nakin antamisen jälkeen pää painui heti maahan. Liikkeissä Miko oli perässä vedettävä. Mikon tutkiminen meni hyvin, poika ei yhtään yrittänyt väistää. Tuomarin ei yhtään tarvinnut miettiä miten päin nauhat antaisi. Miko sai sinisen, koska "se vaikutti olevan hallissa ihan eksyksissä". Mutta kiva koira se silti tuomarin mielestä oli. Halleissa oleva hälinä kyllä vaikuttaa Mikoon. Sinisten kehässä ravatessa Miko nappasi vähän väliä nameja maasta... Ei siis ollut taaskaan parhaat ravit, mutta onneksi se pääasiassa seisoi pää ylhäällä. Jatkoon ei odotetusti päästy. Loki kävi BIS-kehässä pyörähtämässä, mutta tällä kertaa ei sijoitusta tullut. Muutama kuva mätsäristä täällä.

Kotiin tultuamme nautimme aurinkoisesta kevätsäästä parvekkeella ja Miko meni nukkumaan aurinkoisimpaan paikkaan.