Keinuklinikka

Eilen illalla osallistuimme seuramme järjestämälle keinuklinikalle, jonka piti Helena Tiainen. Olimme Mikon kanssa viimeisessä ryhmässä, jonka piti olla klo 20.15-21.30. Tulimme hyvissä ajoin paikalle ja sain sitten kuulla, että oltiin aikataulusta puoli tuntia myöhässä. Myöhästymisen oli aiheuttanut se, ettei kentältä meinannut löytyä toimivaa keinua. Osa esteistä on ollut koko talven ulkona. Säädettävä keinu oli taipunut vähän kaarelle. Se on ehdottomasti paras keinu säätömahdollisuuden takia, joten toivottavasti sitä jatkossakin pystyy käyttämään. Käytimme treeneissä sekä säädettävää keinua että toista alumiinista keinua.

Oli hassu sattuma, että meidän ryhmässä oli sama kääpiösnautseri, johon Miko viikonlopun mätsärissä ihastui. Miko piti alkuun kovaa meteliä ollessaan kiinni aidassa, vaikka seisoin vieressä. Kun treenit alkoivat ja Miko joutui jäämään yksin, se oli ihan nätisti, vaikka välillä alkoi huutaa. Kai se luuli, että se on unohdettu sinne kauas kentän toiseen päähän. Parilla ryhmän koirista tehtiin keinun pamauttelua niin, että ensin koira läpsi tassulla hieman koholla olevaa keinua maahan ja kun se alkoi sujua, koira hyppäsi sivusta keinun alastulolle ja siten pamautti sen alas. Kouluttajamme ei ollut keinun laskemisen kannalla eikä hän suositellut keinun heiluttelua ylösalas, sillä silloin koira ei tee itse keinun laskemista.

Teimme Mikon kanssa pari kertaa keppejä ennen omaa vuoroa. Mikolla oli varmaan odottelun vuoksi normaalia enemmän virtaa, joka näkyi kepeillä virheinä (väärä aloitusväli, liian aikaisin lopettaminen). Hyvä puoli oli se, että Miko pujotteli hyvin reippaasti. Kentällä oli mielenkiintoisia hajuja, jotka välillä veivät Mikon huomion. Ensin näytimme miten meidän keinu sujuu. Miko oli hihnassa, kuten tavallisesti, mutta kukaan ei ollut laskemassa keinua. Ensimmäisellä keinu-käskyllä Miko juoksi suoraan hajujen luo... Kun päästiin keinulle, se meni kivasti. Itse asiassa niin hyvin, että pitäisin ensimmäisen keinun kaltaista suoritusta tavoitteena. Kouluttaja pyysi ottamaan hihnan pois, koska ei nähnyt mitään syytä sen käytölle. Otettiin uudestaan ja ihan odotetusti Miko alkoi hidastella. Siirryimme sitten säädettävälle keinulle, joka oli alhaalla. Matalalla keinulla Miko välillä hidasteli, mutta välillä suoritukset olivat oikein hyviä. Himmailuista huolimatta Miko meni innokkaasti keinulle ja välillä se meni sinne jopa ihan itsenäisesti. Keinun jälkeen oli putki, jota kouluttaja kehotti käyttämään palkkana, mutta ajattelin vinkupallon olevan parempi palkka. Ja kyllähän Miko tykkäsi kun pääsi rallattelemaan pallo suussa. Kouluttaja sanoi, että Miko selvästi rentoutuu kun se pääsee juoksemaan pallon kanssa. Matalan keinun jälkeen tehtiin kaksi toistoa normaalilla keinulla. Hitaastihan ne menivät, mutta ihan hyvin silti aikaisempana verrattuna. Toisella kerralla Miko hyppäsi jo keinun alussa pois, mutta onneksi se jäi ainoaksi kerraksi kun keinun suoritus jäi kesken.

Toinen kierros aloitettiin säädettävän keinun keskitasolla. Se oli myös vielä Mikolle vähän vaikea. Toiselle toistolle lisättiin hypyt sekä keinun eteen että loppuun, mutta se ei vähentänyt himmailua. Matalimmalla tasolla hypyt sen sijaan toivat kivasti lisävauhtia. Videon kuvaamisesta kiitos treenikavereille!
 

Kouluttaja sanoi lopuksi, että Miko oli kovin reipas. Olin tosi tyytyväinen Mikon vireeseen, sillä se oli innolla mukana, vaikka hajut välillä veivät mennessään. Pitäisi vaan muistaa kehua ja kannustaa enemmän. Saimme treeniohjeeksi tehdä keinua ensin matalalla, max 5 toistoa kerrallaan ja niin, että mukana on muita kivoja esteitä. Parin treenikerran jälkeen nostetaan keinu keskitasolle. Jos himmailu jatkuu, niin palataan matalaan keinuun. Kouluttajan mielestä keinu kannattaa ottaa mukaan ratatreeneihin jo tässä vaiheessa. Hän kehotti pitämään keinutreenit hauskoina ja monipuolisina. Hän itse tekee välillä matalaa keinua oman kolmosluokkalaisen kanssa vauhtitreeninä.

Jäimme vielä treenien jälkeen tekemään pari kertaa puomia. Ensin pistin kosketusalustan paikalleen ja koske-käskyllä muistuteltiin, mitä alustalla tehdään. Tämän jälkeen Miko lähti kävelemään puomia pitkin. Taisimme tehdä puomin kolme kertaa ja kaikki olivat ihan hyviä. Ei keinuharjoitukset tai pitkä tauko puomista näkyneet. Miko pysähtyi kontaktille kaksi ensimmäistä kertaa hyvin, mutta viimeisellä kerralla juoksi läpi. Palautin Mikon kontaktille ja tein nytkähdyksen kuin olisin ollut lähdössä liikkeelle. Se oli vielä liian iso häiriö, joten Miko tuli uudestaan luvatta pois. Uusi palautus kontaktille, pieni niiaus ja sitten vapautus. Voidaan siis mennä mölleihin agi-radalle. Vaikkakin kontaktitreeni on kesken... Kotiin lähdimme noin klo 22.30, joten hieman meni nukkumaan meno myöhäiseksi.