Kevät

On taas vähän sekalainen päivitys...

Kevät ei ole lempi vuodenaikojani, sillä on niin likaista, pölyistä ja harmaata (kunnes alkaa vihertää) sekä koirankakka ja ummehtunut, märkä maa haisee. Toisaalta on taas ihanaa kun lumi sulaa ja mennään kohti kesää. Viime aikoina lenkeillä on ihan huomaamatta mennyt vähän normaalia pidempään, kun on niin kiva kävellä ulkona, erityisesti sulalla hiekkatiellä. Siitä tulikin mieleeni, että nyt voisi jo aloittaa kunnonkohotushölkkälenkit Mikon kanssa. Lähiaikoina olisi suunnitelmissa käydä ostamassa uudet lenkkarit, joten sitten viimeistään lähdetään hölkkäämään. Toivottavasti pystyn pitämään kiinni kaikista kevään ja kesän suunnitelmista, niille kun usein tahtoo käydä niin ettei mitään tapahdukaan... Kevät myös aiheuttaa erilaisia kuumeita, täällä podetaan hieman autokuumetta. Katselin netistä autoja ja tarjonta oli oikein hyvä. Harmi vaan, ettei vieläkään ole sopiva aika. Taloudellisesti.

Maanantai-iltana teimme lenkin Prisman kautta. Prisma oli jo kiinni ja sen edessä seisoi nuorehko nainen. Mikoa tämä tumma hahmo epäilytti ja se alkoi haukkua. Nainen sitten sanoi, että häntä saa tulla haistelemaan. Miko lopetti haukkumisen kun pääsi haistelemaan, mutta aloitti haukun uudestaan kun nainen otti siihen kontaktia. Oli tosi kiva, että Miko pääsi haistelemaan epäilyttävää ihmistä. Olisi varmasti ihan hyväksi, jos Miko useamminkin pääsisi toteamaan epäilyttävät/pelottavat ihmiset harmittomiksi.

Jos joku asia on Mikolle osattu opettaa hyvin, niin se on luvan odottaminen ennen syömistä. Se tosin ei koske lattialle tippuvaa ruokaa, joka on vapaata riistaa. Tänään kävi niin, että lämmitin lihapiirakan ja onnistuin sitten tiputtamaan siitä puolikkaan lattialle. Mikohan oli salamana syöksymässä kuuman lihapiirakan kimppuun. Silloin piti karjaista ja lihapiirakka säästyi :) Viime aikoina välillä on pitänyt toistaa lupakäsky "hyvä" tai "hyvä poika", kun Miko ei ole reagoinut ensimmäiseen. Joskus on käynyt niin, että olen antanut luvan syödä ja lähtenyt keittiöstä. Hetken päästä Miko on tullut perässä vinkuen, koska se on edelleen odottanut lupaa. Tänään jouduin toistamaan hyvää ja hyväpoikaa vaikka kuinka monta kertaa. Miko alkoi jo vinkua enkä tiennyt enää mitä pitäisi sanoa, jotta se alkaisi syödä. Lopulta taisi tulla "hyvä" oikealla äänenpainolla ja Miko pääsi syömään :)

Tässä mitä tällä hetkellä oli mielessä. Tokon jatkoryhmästä vapautui muuten paikka, pääsemme siis touko-kesäkuussa tokotreeneihin, jee :)