Hölkällä

Viime päivinä ei kai ole tapahtunut mitään kummempaa. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä mätsäriin, mutta en sitten jaksanutkaan herätä aikaisin. Illalla oli talvikauden kolmanneksi viimeiset hyppytekniikkatreenit ja tehtiin pingistä sekä korkeuden arviointia. Pingis oli taas vauhdikasta ja taas Miko Saaran luota tullessa kiersi ponnarin. Mietin, että se olisi johtunut siitä, ettei Miko osaa kunnolla hakea oikeaa ponnistuspaikkaa ja se mieluummin kiertää ponnarin kuin astuu sen päälle. Mutta sitten taas Saaran luo mennessä tätä ongelmaa ei ollut ja ponnari oli esteen molemmin puolin. Ei ymmärrä. Jossain vaiheessa tänä vuonna pitäisi taas päästä Ullan treeniin, hän varmasti tietäisi mistä tuo johtuu/mitä sille pitäisi tehdä. Korkeuden arvioinnissa taidettiin aloittaa 40 cm korkeudesta, josta nostettiin 5 cm kerrallaan 55 cm:iin. 55 cm:n korkeudessa Saara sanoi Mikon vetäneen takajalat alleen. Veikkasin, että se johtui hypyn korkeudesta, mutta en tiedä. Koirahan voi vetää takajalat alleen hypätessä, jos sillä on jumeja, mutta siitä tuskin on kyse kun ei sitä muilla korkeuksilla tapahtunut. Maksien matalin korkeus ei tunnu olevan liian korkea, sillä Miko hyppäsi riman yli ilman vauhtia kun se palasi sarjan alkuun. Mutta sitten toisella toistolla 55 cm:n rimalla Miko kiersi hypyn, hmm...

Lopuksi teimme kontaktitreeniä puomin alastulolla, joka oli minipöydällä. Miko pysähtyi kontaktille hyvin, vaikka jatkoin juoksemista. Ensimmäisellä kierroksella palkkasin vain nameilla kun lelu jäi reppuun. Välillä Huugo treenasi ja sitten jatkoimme kontaktitreeniä ja vaikeutin sitä pistämällä hypyn kontaktin jälkeen. Ensin tehtiin vaan kontaktia ja sitten otin hypyn mukaan. Sen jälkeen Miko juoksi iloisesti läpi kontaktin. Pysäytyksen sain onnistumaan vasta kun pistin pallon piiloon ja tehtiin hitaalla vauhdilla. Muutaman onnistuneen kontaktin jälkeen otettiin vielä hyppy mukaan. Jospa siis tehtäisiin ensin pysähtymisestä ja vapautuskäskystä varmoja ja sitten vasta lisättäisiin haastetta toisilla esteillä.

Tänään kävin ostamassa uudet juoksulenkkarit 6-7 vuotta palvelleiden Naikkien tilalle. Eipä ne kyllä ahkerassa juoksukäytössä ole ollut, mutta viime vuosina hoitaneet agilitykenkien virkaa. Merkki vaihtui Nikesta Asics'iin ja onpahan paljon paremman tuntuiset kengät. Uudet on selkeästi kevyemmät kuin vanhat ja istuvat jalkaan paaaaaljon paremmin. Kyllä näillä nyt kelpaa juoksennella. Heti piti päästä kokeilemaan, vaikka reidet vielä huutaa hoosiannaa viikonlopun treenien jälkeen. Olen siis (vihdoin, ainakin hetkellisesti) innostunut kunnon kohottamisesta ja tuli jumpattua viikonloppuna. Ja kun tekee lihastreeniä kerran puolessa vuodessa, niin kyllähän se sitten tuntuu. Haluan olla paremmassa kunnossa agilitya varten ja ikääkin alkaa olla jo sen verran, että pakko liikkua tai kiloja kertyy. Olen siis ihan rapakunnossa. Lähdettiin Mikon kanssa iltalenkille koleaan, sateiseen säähän. Juoksu alkoi, kun päästiin Pirkkolan hiekkateille. Aluksi en nähnyt Mikoa ollenkaan kun se tuli jossain perässä. Välillä se innostui sen verran, että tuli sivulle tai eteen. Alamäissä mentiin vähän kovempaa ja ylämäet Miko osittain laukkasi. Vähän kovempaan mentiin sitten kun Miko kuuli sen jonkun linnun ääniä, jotka pistää sen pään sekaisin. Hyvä ettei metsään menty... Valitsin vähän huonon reitin, kun hiekkatietä oli aika vähän. Jäi siis melko vähään meidän juoksut, mutta ihan ok näin alkuun.

Tänään myös vähän doboiltiin. Tehtiin asennonvaihtoja sekä yritin saada Mikon pyörimään ympäri pallon päällä. Toinen puoli oli helpompi, mutta en nyt muista kumpi.