maanantai 3. syyskuuta 2012

Päätöntä mejää, myöhäisillan agilitya


Huugon jälki (vas.) ja Mikon jälki (oik.)
Lauantaina lähdin Saaran kanssa metsälle jälkipuuhiin. Hirvikärpästen takia pistin hupun tiukasti päähän, jonka vuoksi jouduin vähän väliä nostella lippistä silmiltä… mutta enpähän löytänyt päästä (tai mistään muualtakaan) yhtään inhotusta. Yksi punkki oli tarrautunut housuihin. Mikon ja Huugon jäljet tulivat aika lähekkäin. Mikon jäljellä oli yksi kulma ja pituutta 490 m. Jäljen alku ja loppu tulivat hieman liian lähelle toisiaan (miten me noin kaarrettiin?)

Sunnuntaina Huugo pääsi ensin jäljelle. Heti kulman jälkeen tuli vähän ylimääräistä häiriötä kun paikalle ilmaantui isohko koira. Koiralla oli liina perässä, mutta irti se oli silti. Omistajat kävivät hakemassa koiransa takaisin ja lähtivät eri suuntaan, etteivät sen enempää häiritsisi jäljestystä.

Saaran viedessä sorkkaa kävelytin Mikoa metsässä. Poika meni kauhealla vauhdilla eteenpäin ja sinkoili välillä sinne sun tänne. Jatkettiin vielä sivutiellä kävelyä ennen jäljelle menoa. Miko veti jäljelle niin kovaa, että valjaiden puristus sai sen yskimään. Alkumakausta Miko ei meinannut millään haistella kun se olisi niin kovaa ollut menossa eteenpäin. Sain ihan tosissani tehdä töitä, että sain pojan laskemaan päänsä hetkeksi maahan ja haistelemaan makausta. Yritin alun ohjata lyhyellä liinalla ja sitten päästin Mikon hommiin. Mikon jäljestys oli kaikkea muuta kuin rauhallista. Vauhti oli aivan liian kova eikä Mikon malttanut laskea päätään maahan. Huugon jäljen läheisyyden ja meidän jäljen loppusuoran läheisyyden vuoksi en voinut päästää Mikoa kuin muutaman metrin jäljen sivuun. Miko varmasti haistoi sekä Huugon jäljen että meidän jäljen jälkimmäisen osan/sorkan kun veti niin kovasti niiden suuntaan. Joudun vähän väliä rajoittamaan Mikon menoa. Kulman Miko olisi oikaissut reilusti, mutta en päästänyt sitä oikomaan niin paljon. Miko kuitenkin oikaisi kulman, mutta vaan parin metrin päästä. Kaadolle päästiin tuskaisen 18-minuuttisen jälkeen. Me ei oltaisi ikinä päästy kaadolle, jos olisin antanut Mikon mennä sinne minne se halusi. Tai sitten olisimme päätyneet jäljen alusta suoraan loppuun. Mikon meno oli ihan päätöntä. Tuollaisella menolla se ei jaksaisi koko pitkää jälkeä eikä tuomarikaan pysyisi mukana. Touhottamisella jäjestyskään ei ole tarkkaa kun päätä ei malta laskea alas. Täytyy siis jatkossa muistaa lenkittää Mikoa vähän enemmän ennen jälkeä sekä ihan reilusti jarruttaa menoa. Ehkä Mikon menoon vaikutti myös se, että se joutui odottamaan omaa vuoroaan Hugon jäljen ajan? Kaadolla yksi hirvikärpänen tuli kädelle, mutta muuten niitä ei onneksi näkynyt.


Vasemmalla lauantaina tehty jälki, oikealla sunnuntaina kuljettu
jälki, mittakaava sama kuin ekassa kuvassa

 Jäljestyksen jälkeen lenkkeiltiin vielä metsässä tien toisella puolella. Molempina päivinä tien toisella laidalla oli pysäköitynä autoja, joten jotain mielenkiintoista metsässä oli. Metsä oli oikein mukavaa kangasmetsää ja runsaat mustikkamättäät ilmeisesti metsän suosion syynä. Sieniäkin oli.

Sunnuntai-iltana lähdin vielä agikentälle, sillä perjantain treenit jäi meiltä välistä kouluillan vuoksi. Tulimme kentälle klo 21.15 ja teimme reilun 15 minuutin treenin. Ei ehkä kovin yllättävää, että olimme siellä ihan keskenämme :) Tein ensin hyppytekniikkaharjoituksen liikkuva hyppy ja aiheena taas korkeuden säätöä. Tehtiin neljä toistoa, 45-50-55-60 cm. Harjoituksessa kai kuuluu sekä nostaa että laskea rimoja, mutta kun aikaa oli niin vähän, niin jätin laskemiset välistä. Miko joutui ottamaan ylimääräisen askeleen kaikissa muissa paitsi 50 cm korkeudella. Joko Mikolla oli hahmottamisvaikeuksia tai sitten hyppyjen välimatkat pitäisi tarkistaa. Välit oli 5-5-8 jalkaa. En nyt muista oliko tuo Mikolle räätälöity väli vai makseille tarkoitettu. Perussarjassa Mikolla on hyppyjen etäisyytenä 5,5 jalkaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Miko hyppäsi 60 cm ja hienosti meni yli. Eiköhän 65 cm myös ylity.



Hyppytekniikan jälkeen vuorossa oli kepit. Toistoja tehtiin kai viisi, kaksi kuudella kepillä ja kolme kokonaisilla. Mikolla oli tosi kivasti intoa ja vauhtia, melkein jäin kepeillä jälkeen! Joka toistolla viimeistä lukuun ottamatta Miko jätti viimeisen välin pujottelematta. Ehkä ensimmäisellä kerralla olin liian aikaisin heittämässä palloa. Palkkasin Mikon suoritusten jälkeen, mutta neljännellä kerralla en sitten palkannutkaan. Palkkaamattomuus vaikutti heti ja Miko lähti haistelemaan. Viimeisellä kerralla yritin enemmän työntää Mikoa viimeiseen väliin ja sillä kertaa kepit sujui hyvin. Into ja vauhti oli jo vähän laskenut. Pakko se vaan on palkata, vaikka Miko tekisi väärin. Ihan lopuksi tehtiin takaakiertoa ja rengasta ja sitten kotiin.

Miko sai eilen lemppari nukkumapaikkansa takaisin kun kokosin kevythäkin näyttelreissujen jäljiltä. Miko tunki itsensä häkkiin jo ennen kuin olin valmis. Kiva, että häkki on edelleen kiva, hassu Miko :)

2 kommenttia:

  1. Medien (=Huugon) korkeuden arvioinnin välit on 5-5-7 eli tuo taitaa olla joku Miko-special.

    Aika järkyttävän näköset nuo meidän jäljet nyt ihan kartalta nähtynä :D Ens kerralla tosiaan se kompassi nenän eteen...

    VastaaPoista
  2. Sulle ois tunnustus tuolla http://www.rodikoikkeri.blogspot.fi/2012/09/tunnustus.html
    :)

    VastaaPoista