Lähdimme Saaran ja Huugon kanssa metsään kävelemään, kohti ampumarataa. Miko taas veti ihan kauheasti. En ymmärrä mihin sillä on niin kiire. Ehkä me vaan ollaan käyty metsässä ihan liian vähän. Löydettiin ampumaradan aidan vierelle ja jotain toimintaa siellä vaikutti olevan, mutta ei ne vaan ampunut. Metsästä löytyi tuoreita hirvenpapanoita. Metsätiellä pidimme pienen tauon ja pidin Mikoa paikallaan, jotta sen hengitys tasaantuisi. Sitten taas jatkettiin matkaa. Pojat taisi päästä hirven jäljille kun Huugo välillä vähän haukahti ja Mikokin malttoi jopa pistää päätä maahan. Hirven jälkiäkin näytti maassa olevan. Pojat sai jäljestää hirveä niin kauan kunnes Saara löysi suppilovahveroapajat. Sitten joutui pojat puuhun kiinni. Olin jo aikaisemmin kerännyt muutaman suppiksen Saaralle, mutta nyt niitä oli niin paljon, että rupesin keräämään niitä omaan kakkapussiin. Saara oli aikaisemmin pitänyt pikasienikurssin eli mistä tunnistaa suppilovahveron. Huugo ja Miko alkoivat jo kyllästyä odotteluun ja ryhtyivät päästelemään ääniä. Teki kyllä oikein hyvää Mikolle kun joutui olemaan aloillaan. Ajattelin jo, että se vielä kuolee sydänkohtaukseen tai kuristuu hengiltä kun hengitys alkoi jo vinkua vetämisestä. Matkan jatkuttua Mikon meno oli rauhallisempaa. Myöhemmin päivällä vein suppikset isälle, sillä itse en sieniä syö. Tulikin käveltyä normaalia enemmän kun metsäreissun lisäksi kävelin kahdesti Kannelmäestä Malminkartanoon ja kerran takaisin päin. Välimatkaa on 3 km eli yhteensä 9 km kävelin tuota väliä. Sunnuntaina ja maanantaina kävimme lenkillä Pirkkolassa ja tarkoituksena oli kävellä mahdollisimman paljon metsässä. Poluilla kävellessä Mikon meno on paljon rauhallisempaa, joten jos taas viikonloppuna pääsisi ihan kunnolla metsään.
Olen miettinyt, että tokon paikalla makaamisessa olisi parempi jos Miko makaisi pää maassa. Niin se ei pystyisi tarkkailemaan ympäristöä niin paljon kuin se nyt tarkkailee eikä siten niin helposti ottaisi häiriötä. Viime keskiviikkona ryhdyin tuumasta toimeen ja ryhdyin naksuttelemaan. Ensin naksuttelin muutaman kerran peruuttamisesta ja kun lopetin siitä palkkaamisen, niin melko pian Miko meni maahan ja laski päänsä. Naksun ja palkan jälkeen Miko taas tarjosi peruuttamista. Kun Miko seuraavan kerran painui maahan ja sai palkan, niin sillä välähti. Sen jälkeen tuli hienoja suorituksia toisen perään :) Eilen taas jatkettiin eikä Miko enää edes tarjonnut peruuttamista.
Siitä tulikin sitten mieleen, että pitäisikö kerrallaan olla vain yksi asia naksuteltavana, johon ei ole vielä mitään käskyä? Haluan edelleen vahvistaa peruuttamista, mutta en vielä haluaisi käyttää käskyä, koska se ei ole vielä riittävän hyvin Mikolla hallussa. Jos vaan odotan, että Miko tarjoaa jotain, niin nyt se tarjoaa vain maahan menoa enkä haluaisi olla siitä palkkaamatta. En nyt oikein saa mitenkään fiksusti kirjoitettua naksuttelumietteitä tähän… Äh, tarvitsisi käydä joku kurssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti