Tekniikkaa, tokoa, keilausta, agia

Sunnuntai-iltana olimme Mikon kanssa kahden hyppytekniikkatreeneissä. Pääsimme ensimmäistä kertaa uudelle kentälle, joka on tehty hallin viereen. Hallin vuoksi kenttä oli mukavasti varjossa. Aloitimme korkeuden arvioinnilla, sillä korkeammat rimat ovat olleet viime aikoina vähän hankalia. Aloitin 45 cm:stä. Miko taisi vähän hakea ponnistuspaikkaa ja syötyään palkan namikiposta pinkoi täyttä vauhtia kentän toiseen päähän. Kenttä on melko pitkä, joten Miko paineli aika kauas, portin luo. Lintuhan se siellä lenteli, mutta onneksi se jatkoi matkaansa yli aidan ja Miko palasi takaisin. Toinen kerta oli samalla korkeudella ja taas Miko juoksi sarjan jälkeen kentän toiseen päähän käymättä namikipolla. Siellä ei ollut mitään, joten Miko tuli saman tien takaisin. Miko oli jo ihan suu vaahdossa, joten ajattelin, että on parempi tehdä vain ihan vähän. Ennen riman nostoa Miko sai hypätä kaksi viimeistä hyppyä ja tällä kertaa se pysähtyi namikipolle. Seuraavat toistot olivat 50-55-45 cm. Miko edelleen haki ponnistuspaikkaa. Mikon vauhti oli aika hiljainen, joten ponnistuspaikan hakeminen voi johtua vauhdin puutteesta tai sitten sillä voi olla jumia. Vihdoin sain fyssariajan varattua, mutta Miko pääsee käsittelyyn vasta heinäkuun alussa. Olisi kannattanut varata jo aikaisemmin, mutta onpahan ainakin jumivapaa koira Agirodussa. Seuraavaksi tehtiin keppejä kaksi kertaa. Toisella kerralla aloin kaivaa lelua taskusta kesken pujottelun, joten ehkä sen takia Miko jätti viimeisen välin pujottelematta. Toisena harjoituksena tehtiin perussarjaa 5,5 jalan etäisyyksillä. Kolme toistoa meni ihan ok, mutta vauhti oli hiljainen. Viimeisellä kerralla menin namikipolle kutsumaan Mikon, jotta vauhtia olisi enemmän. Hyppytekniikkaharjoitusten jälkeen tein hyppy-mutkaputki-hyppy sarjan, jota tehtiin kolme kertaa ja Miko meni vauhdikkaasti.

Loppuaika käytettiin tokoon. Tehtiin seuraamista, liikkeestä maahan ja luoksetulo. Luoksetulo oli vauhdikas ja Mikon kieli roikkui pitkällä. Liikkeestä maahan onnistui ensimmäisellä kerralla vasta toisesta käskystä (Miko jäi ensin istumaan), mutta sen jälkeen Miko meni maahan ensimmäisestä käskystä. Seuraamispätkät olivat ihan ok. Miko oli kivan innokas yhdessä tekemiseen, mutta harmittavasti namit loppuivat kesken. Ihan riittävästi meille kuitenkin tuli treeniä yhdelle illalle.

Pieni huoli jäi linnuista. Purina tosiaan on aidattu, mutta aidan sisällä on pieni metsä, jossa linnut viihtyvät. Tilaa juosta lintujen perässä on aika paljon. Lähtiessä katsoin, että halutessaan Miko mahtuu portin ali. Onneksi se ei sitä ainakaan sunnuntaina tajunnut. Vieressä on Kehä I ja Vihdintie, joten Miko olisi varmaan entinen koira, jos se lähtisi linnun perässä karkuteille. Huoleni ei siis ole ihan aiheeton. Pitää pitää silmät auki ja tarkkailla jos lintuja on lähistöllä. Tosin en eilistäkään lintua nähnyt kuin vasta sitten kun se lensi portin yli, vaikka katsoin koko ajan Mikon kanssa samaan suuntaan.

Maanantai-iltana Miko pääsi keilaamaan. Ostin uudet, isommat keilat jokunen viikko sitten kun lasten ulkopelit olivat ilmestyneet kauppaan. Isommilla keiloilla keilaus onnistuu paremmin eikä niistä lähde pehmeämmän muovin vuoksi kaatuessaan niin kovaa ääntä. Keilaamisen jälkeen jatkettiin tokon merkeissä. Ensin kontaktin pitoa perusasennossa. Joka palkan jälkeen kontakti katosi kun Miko pureskeli namin (pikkunappulat eivät ehkä olleet tähän tarkoitukseen parhaita nameja), mutta nopeasti Miko otti uuden kontaktin. Tätä tehtiin peilin edessä, jossa minun ei tarvinnut katsoa alaviistoon. Tämän jälkeen tehtiin kaukoja vaihtelevilla välimatkoilla. Pääasiassa niin pitkällä kuin meidän eteiskäytävässä pystyy eli 3-4 metriä. Kaikki istu-maahan vaihdot olivat hienoja ja otin jossain vaiheessa myös käsimerkit mukaan. Niitä ei ole ennen tehty, joten Miko oli hieman hämillään erityisesti istu-merkistä. Kyllä se sitten alkoi sujua.