Juhannusjälki

Valjaat

Perjantaina sain vihdoin aikaiseksi lähteä juoksulenkille. Eihän edellisestä kerrasta ole kuin 2 kk... Näin se kunto nousee ;) Pistin ensimmäistä kertaa Mikolle valjaat, vaikka se ei vedäkään. Normaalisti kun lähdemme ulos, niin Mikolla on aluksi kauhean kova kiire. Ihmettelin kun nyt ei hihna kiristynyt ollenkaan. Sitten katselin valjaita Mikon päällä ja ajattelin, että johtuu varmaan valjaista, sillä ne menevät ihan etujalan takaa eivätkä varmaan ole kovin mukavat päällä. Eivät valjaat kuitenkaan Mikon menoa estäneet, sillä lähes koko matkan Miko ravasi joko vierellä tai vähän takana. Pari kertaa hihna vähän kiristyi, mutta muuten lenkin juoksuosuus meni hyvin. Paitsi, että matkan puolivälissä pikkukoira syöksyi jalkoihin ärisemään. Miko ei onneksi reagoinut siihen mitenkään. Ensi viikolla on edessä valjasostokset.

Totinen Miko nauttii auringosta

Aikaisemmin perjantaina kävin tekemässä Mikolle jäljen. Tarkoituksena oli tehdä lähes täysipitkä jälki, sillä koe on viikon päästä ja tältä vuodelta vasta yksi lyhyt jälki takana. Kun suuntavaisto ja suunnistustaidot ovat ihan olemattomat, niin onnistuin ensin menemään harhaan, vaikka kartta oli mukana. Helteessä alkoi ottaa päähän kun olin kävellyt reippaasti väärään suuntaan, joten teinkin jäljen lähempänä olevaan metsään, jonne oli matkaa bussipysäkiltä muutama kymmen metriä. Metsäalue oli sen verran pieni, että sain tehtyä jäljestä vain 300-400 metriä pitkän. Ensimmäinen kulma tuli alle 100 metrin jälkeen, sillä edessä oli majarakennelma, jonka ohi en halunnut mennä. Toinen osuus oli myös hieman alle 100 metriä, sillä vastaan tuli tiheää lehtipuustoa ja kolmannella osuudella oli pituutta tuplasti enemmän kuin kahdella ensimmäisellä. Vähän ennen kaatoa piti ylittää polku. Toisella kulmalla sienen päälle laskeutui monta verenhimoista siipiveikkoa ja kun lisäsin verta sienelle, niin niitä tuli reippaasti lisää. Jotain paarman tyyppisiä, mutta pienempiä.

Kuolakalle

Lauantaina kävimme ajamassa jäljen. Vähän ennen kuin tuli meidän pysäkki, niin alkoi satamaan. Pikkusade ei menoa haitannut, mutta aika nopeasti märkä kasvillisuus kastoi sekä koiran että emännän. Ei muuten kannata mennä sateessa tai jos on märkää ilman kumisaappaita metsään. Aika nopeasti tuli Gore-Tex ulkoilukengistä vesi läpi. Matka jäljelle meni hyvin, Mikon meno ei ollut päätöntä niin kuin viime syksynä. Miko malttoi haistella alkumakauksen ja ohjasin sitä ensimmäiselle merkille asti, jonka jälkeen päästiin liinan pitkäksi. Miko lähti hyvin liikkeelle, mutta jo ennen ensimmäistä kulmaa puutuin Mikon menoon pysähtymällä, sillä Miko lähti muuhun suuntaan kuin mitä jälki vei. Kun olin yksin liikenteessä, niin en viitsinyt poiketa jäljeltä. Kulman Miko oikaisi, mutta lähti sitten takajäljelle. Miko ohitti kulman kiinnittämättä siihen mitään huomiota ja kun matka jatkui väärään suuntaan, niin palautin Mikon makaukselle ja hetken näytin sille missä jälki kulkee. Toinen kulma löytyi helposti ja Miko jäi sitä haistelemaan, mutta olisi jatkanut matkaa tiheän puuston sekaan. Toisen kulman jälkeen Miko oli ihan muissa hommissa kuin jäljestämässä, joten puutuin useamman kerran sen kulkusuuntaan. Polun yli Miko ei tahtonut löytää reittiä, joten avustin sen toiselle puolelle, jossa Miko jatkoi jäljestämistä ja löysi sorkan.

Palloleikkejä

Miko osaa jäljestää ja silloin kun se jäljestää, niin se menee hienosti jäljen päällä tai hieman sivussa. Miko ei kovin paljon laske päätään maahan, mutta ei se varmaan ole välttämätöntä kun Mikon pää ei kuitenkaan ole kovin korkealla aluskasvillisuudesta. Mutta ongelma on siinä, että Miko ei ole jälkiuskollinen ja sille on kaikkea muutakin mielenkiintoista metsässä. En tiedä mitä pitäisi tehdä jälkiuskollisuuden kasvattamiseksi. Miko saa edelleen palkaksi sorkan löytämisestä Cesar-purkin, jolla jälkiuskollisuutta on yritetty parantaa (lyhyt jälki --> sorkka --> Cesar). Miko ei varmaan ymmärrä yhteyttä jäljen ja palkan välillä, joten ei se ainakaan toimi. Ensi viikon kokeesta käymme hakemassa lisää kokemusta, mutta tulosta ei edelleenkään ole odotettavissa.

Tänään Miko sai Bayvanticit niskaan, sillä edellisestä kerrasta on jo kuusi viikkoa. Puolisen tuntia sen jälkeen lähdimme kohti Purinaa ja hyppytekniikkatreenejä. Matkalla huomasin punkin Mikon päässä, joka ei ollut ehtinyt vielä kiinnittyä, mutta kovasti se oli kohti ihoa menossa. Punkintappo-operaation jälkeen matka jatkui. Edellisen kerran Mikosta löytyi kiinnittynyt punkki päivää ennen RotuRacea. Hyppytekniikkatreeneissä Mikolla oli kivasti virtaa, vaikka vähän ennen lähtöä Mikolle heiteltiin palloa niin, että sillä lopuksi kieli roikkui pitkällä. Tehtiin perussarjaa 5,5 jalalla ja ruotsalaisilla oksereilla (= tasaokserit). Toisena harjoituksena oli kasvava sarja 6-7-8-9 jalan väleillä. Molemmat menivät hyvin.