Rallytokomies

Emme päässeet tokotreeneihin perjantaina, joten kävimme sitten torstaina tuuraamassa rallytokotreeneissä meidän huimalla kahden aikaisemman kerran kokemuksella. Ensimmäisen kerran kokeilimme rallytokoa kooikereiden kesäpäivällä 2011, mutta siitä ei ole enää muistikuvaa. Toinen kerta oli 2,5 viikkoa sitten koiranpäivä-tapahtumassa.

Ensin kävimme radan läpi. Lähdöstä lähdettiin koira perusperusasennossa. Seuraavalla kyltillä koiran tuli pysähdyttäessä istua sivulle ja sitten lähdettiin juoksuun. Pujottelussa pujoteltiin tötsien välistä edelleen juosten ja seuraavalla kyltillä palattiin kävelyyn. Sitten käännyttiin 270 astetta oikealle ja jatkettiin houkutukseen, jossa pujotellaan tötsien ympäri kahdeksikon muotoisesti ja houkutuksena lähellä oli lelu ja namipurkki(?). Vasempaan käännöksen jälkeen vaihdettiin juoksuun ja koira hyppäsi esteen. Viimeisellä kyltillä ennen maalia koira istui taas perusasentoon pysähdyttäessä, sitten se käskettiin seisomaan ja kierrettiin koiran ympäri.

Mikon kanssa kaksi ensimmäistä kertaa oli aika surkeita, sillä kontakti oli melko olematon ja Mikon pää oli lähes koko ajan maassa. Houkutuksessa Miko kävi haistelemassa maassa ollut lelua. Ensimmäisen kerran jälkeen naksuttelin kontaktista, joten toinen kerta oli hieman parempi. Hyvin meillä alkoi mennä kuitenkin vasta kolmannella kerralla, jolloin kontakti löytyi. Ja kun kontakti vielä odotellessa pysyi, niin teimme radan neljännen kerran. Pujottelu juosten oli hieman haastavaa, sillä välit eivät olleet kovin isot, mutta muuten kaikki meni hienosti. Oli kivaa, toivottavasti päästään vielä myöhemminkin treenailemaan. Meidän kentällä voi harjoitella omatoimisesti, mutta kun laji on vielä niin vieras, niin en viitsi itsekseni yrittää rakentaa rataa. Rallytokosta tulee virallinen laji ensi vuonna, joten täytyyhän ainakin alo-luokka käydä korkkaamassa :) Meidän treeneissä oli sekä alokas- että avoimen luokan kylttejä.

Treenien jälkeen teimme hetken aikaa keinua sen matalimmalla tasolla. Välillä Miko himmaili, välillä meno oli sellaista, että lentokeinu olisi tullut normaalikorkuisella keinulla ja välillä oli oikein hyvän näköistä. Pidin Mikon koko ajan hihnassa, sillä viereisellä kentällä treenannut bortsu syystä tai toisesta kuumensi Mikon tunteita. Lopuksi heittelin Mikolle vinkupalloa ja lähdimme sitten tyytyväisen miehen kanssa kotiin.