Rytmitystä

Keskiviikon agilitytreenien aiheena oli rytmitys eli miten omalla liikkeellä voi kertoa koiralle esimerkiksi, että seuraavaksi käännytään tai tehdä putkijarrutuksen. Harjoitukset tehtiin kahdessa osassa ja meidän vuorot vielä pistettiin kahtia eli kävimme kentällä neljästi.

Ensin teimme 1-5 lähtemällä samaan aikaan koiran kanssa. Kouluttaja oli hypyn 5 takana namikipon kanssa. Mikon pinkoi suoran vauhdikkaasti, joten oli vaikeuksia pysyä perässä. Seuraavaksi koira piti kutsua noin hypyn 3 kohdalta. Tämä harjoitus oli siksi, että joskus ohjaaja ehtii pitkälle vedättämään koiraa, jolloin koiralle saattaa tulla niin kiire perään, ettei se keskity hyppäämiseen ja siksi rima voi tulla alas. Ensimmäisellä yrityksellä Miko varasti ja pinkoi taas kovaa vauhtia namikipolle. Toisella yrityksellä Miko pysyi lähdössä. Välillä meni yksi koirakko ja sitten me teimme toisen lyhyen pätkän, jolla tehtiin ensin 20-25 ja sitten 20-26. Molemmat meni kivasti, mutta kepeillä Miko pysähtyi hetkeksi jotain ihmettelemään. Pujotteli kyllä sitten ihan ok.

Toisella kierroksella eli meidän kolmannella kerralla teimme esteet 26-20 (eli edellisen kierroksen ratapätkän nurinpäin) kahdesti, sillä radasta piti tehdä vähän erilainen Mikon mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Molemmat kerrat menivät hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla Miko oli jättänyt viimeisen keppivälin pujottelematta. Toisella kerralla annoin Mikon rauhassa pujotella loppuun, mutta silti viimeinen väli jäi. Normaalista poiketen korjasin sen verran, että viimeinenkin väli tuli pujoteltua. Miko ei onneksi ottanut korjauksesta nokkiinsa vaan jatkoi hyvällä vauhdilla hyppyjen kautta putkeen. Tämän kerran jälkeen tuntui jo siltä, että ehkä voisi lopettaa, mutta tehtiin kuitenkin viimeinen pätkä esteillä 20-26. Vauhti jo hidastui ja putken jälkeen Miko jolkotteli hyppyjen 24 ja 25 ohi, mutta kepit meni kivasti.

Teki kyllä tosi hyvää omalle mielialalle kun oli vaihteeksi hyvät treenit. Ensi viikolla jää treenit välistä, kun olen työmatkalla(!).