Sekametelisoppa

Olisi pitänyt jo aikaisemmin kirjoitella kuulumisia, nyt tulee sitten vähän kaikkea...

Sunnuntaina illalla lenkkeiltiin taas Konalaan hyppytekniikkatreeneihin. Saara oli suunnitellut tälle kerralle pingistä, joka oli meille uusi juttu. Mikon (ja varmaan kaikkien muidenkin koirien) mielestä pingis on kaikkein kivoin harjoitus, kun siinä vaan juostaan namikipolta toiselle. Videolla kuulee kun Miko välillä ähkii, se kertoo innostumisesta :) Saaralla oli meidän tuttu namikippo ja mulla purkin kansi. Miko jarrutti niin kovasti ennen namialustaa, että nakki aina peittyi hiekkaan. Kun nostin alustan ilmaan, niin alkoi sujua ripeämmin kun ei mennyt aikaa nakin etsimiseen. Alla video tästä harjoituksesta. Hyvin Miko näyttää ponnistuspaikan hakevan, vaikka on vauhtia. Tehtiin myös set pointia. Ihan lopuksi tehtiin taas keppejä, molemmilta puolin ohjaten. Pääosin meni hyvin, mutta pari virhettäkin mahtui taas mukaan.

Paluumatkalla pysähdyttiin hetkeksi Malminkartanon sirkuskentälle tokoilemaan. Tehtiin liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Miko oli tosi innokas ja seuraaminen oli hienoa. Joka kerralla Miko pysähtyi seisomaan, mutta välillä pienellä viiveellä. Luoksetulot olivat vauhdikkaita. Olin ihan yllättynyt seuraamisesta kun normaalisti Miko jää jälkeen. Ehkä siitä on ollut hyötyä, että olen nyt käynyt enemmän pitkillä lenkeillä Mikon kanssa ja pitänyt nameja mukana. Palkkaan Mikoa siitä kun se tulee vierelle ja ottaa kontaktia. Mikon tokoilu oli niin superia, että jätin treenit ihan lyhyeen ja aloin lopuksi heitellä Mikolle vinkupalloa. Kyllä Mikki tykkäsi kun pääsi täysiä juoksemaan pallon perässä. Nälkä sillä taisi olla kun toi pallon aina heti takaisin ilman ylimääräisiä rallatteluja ;) Varmasti iso syy siihen miksi Miko teki niin innokkaasti ja keskittyi vaan muhun oli se, että minä en ottanut ympäristöstä häiriötä (tähän vuodenaikaan klo 21 jälkeen ei kauheasti enää muita ulkona näe). Minähän olen sitä mieltä, että Miko ottaa ympäristöstä helposti häiriötä ja siksi itse stressaan jos pidän Mikoa irti treenien aikana. Suurempi häiriö Mikolle kuitenkin on se, että minä otan häiriötä enkä keskity kunnolla... Oli niin kiva tokoilla, että ensi sunnuntaina taas!

Keskiviikkona meillä oli töissä tyhy-päivä. Menimme ensin Kisakeskukseen, jossa mun urheiluaktiviteettina oli suunnistus. Koiraharrastusten takia sen valitsin :) Valitettavasti kompassin käyttö ei kuulunut ohjelmaan, mutta kartanlukutaito taas kehittyi. Iltapäiväksi suuntasimme Fiskarsiin, jossa kävin ensimmäistä kertaa. Olipas hienot maisemat!

Torstaina tapasimme lenkillä sen kastroidun uroskoiran, josta olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut. Turre on muuttanut vähän kauemmaksi, joten emme enää niin usein näe. Miko huomaa Turren aina jo kaukaa ja aina täytyy päästä moikkaamaan. Ja astumaan. Muuta Miko ei Turren kanssa haluaisikaan tehdä... Turre myös aina haluaa moikata, mutta ei muuten juuri Mikoa (tai astumisia) noteeraa. Tällä kertaa Turre pistikin leikiksi. Oli niin ihana nähdä Mikon pitkästä aikaa ihan kunnolla leikkivän toisen koiran kanssa, vaikka toki Mikolla edelleen oli vaan astuminen mielessä. Patricia-fyssari kysyi leikkiikö Miko toisten koirien kanssa ja silloin totesin, että ei Mikolla ole leikkikaveria. Harmi, ettei Mikolla ole ketään kaveria, jonka kanssa painia. Sekin kun olisi hyvää treeniä lihaksille vapaana juoksentelun lisäksi.

Torstaihin kuului myös reissu Lohjalle, kun lähdettiin Saaran kanssa hakemaan Tainalta ja Leeviltä hirven lihaisia luita. Olipas kiva nähdä Leevi pitkästä aikaa ja kiva kun poitsu mut vielä tunnisti. Leeviä ei yhtään haitannut, vaikka vietiin siltä lihat :) Miko ei edes malttanut tervehtiä mua kun tulin kotiin vaan se meni heti työntämään pään hirvipussiin. Annoin Mikolle yhden luun kaluttavaksi ja lajittelin loput pusseihin ja pistin pakastimeen. Oli kiva katsoa kuinka Miko nauttii luun järsimisestä ja lihojen repimisestä. Pitäisi vaan useammin antaa raakoja luita. Meinasin pistää loput luusta jääkaappiin ja antaa tänään, mutta Miko söikin illan aikana lähes koko kimpaleen, vain pari luuta jäi jäljelle. Syömisen jälkeen Miko näytti siltä, ettei olo ole ihan parhain ja se röyhtäili muutaman kerran. Tänään kun Markus tuli kotiin niin eteisen matolta löytyi useampikin oksennus. Luunpalasia oli ainakin tullut ylös. Miko aloitti jossain vaiheessa vinkumisen, joten Markus vei sen ulos, vaikka käsipuoli vielä on. Vatsa oli raukalla ihan sekaisin. Luulen, että Miko söi eilen vähän liikaa lihaa ja luuta, joka pisti sen vatsan sekaisin. Miko ei kovin usein raakoja luita syö, joten vähän vatsalla on kestämistä kun sellaiseen ei ole tottunut. Ensi kerralla sitten pienempi annos. Osa luista menee uunin kautta.

Asetin lokakuulle koiranlenkitystavoitteen, 125 km. Kuulostaa paljolta, mutta se on 4 km/päivä. "Mittariin" kertyi 124 km, mutta oikeasti tavoite ylittyi, sillä en aina muistanut pistää RunKeeperiä päälle. En olekaan ennen ajatellut kuinka paljon kuukaudessa tulee käveltyä pelkästään koiran kanssa ja muu kävely vielä päälle. Kyllä kannattaa tämä koiran omistaminen :)