Lauantaina oli aikaisin lähtö kohti Hyvinkäätä ja Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyä. Tänä vuonna Miko jäi kotiin ja minä sain keskittyä kuvaamiseen. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Miko ei ollut mukana, vaikka Miko onkin kehässä pyörähtänyt vain joka toinen vuosi. Paikalla oli monia tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Erityisen mukavaa oli, että näyttelyyn oli ilmoitettu 12 pentua. Kaksi oli jäänyt pois, mutta tosi kiva määrä pentuja oli kuitenkin. Kun ei ole omaa koiraa mukana, niin pystyy paljon enemmän rapsuttelemaan toisia koiria ja sainkin nauttia erityisesti Veikon ja Kodan huomiosta.
Kuvia varten pyysin Tytiltä suosituksia kameran asetuksiin ja hyvät asetussuositukset sainkin! Kuvan rajaaminen vaikutti selvästi kuvan laatuun, mutta olen silti tosi tyytyväinen kuviin kun kuvausolosuhteet eivät kovin ihanteelliset olleet. Tytille siis suuri kiitos! Harmittaa, että vasta valiourosten kohdalla tajusin mennä viereiseen tyhjään kehään kuvaamaan. Kehästä pääsi mukavan lähelle ja pääsi kuvaamaan koiria ilman, että esittäjä seisoo edessä. Välillä kehästä piti poistua kun siinä alkoi Junior Handler, mutta JH:n jälkeen pääsi taas aitiopaikalle kuvaamaan. Ensimmäistä kertaa jäin paikalle ihan loppuun asti. Näyttelyn jälkeen oli jalostusneuvottelu, jonne olin jäämässä ja olin lupautunut kuvaamaan kaikki BIS-kehässä sijoittuneet koirat. Eipä ollut ihan helppo juttu tuo BIS-kehien kuvaaminen kun piti olla nopea liikkeissään etteivät sijoittuneet ehtineet lähteä pois. Kooikereillekin tuli oikein hienoa menestystä loppukehissä. Kuvat löytyvät täältä.
Jalostusneuvotteluun jaksoi jäädä mukavasti ihmisiä. Aiheina olivat ENM, DLA, polvitutkimukset ja roturisteytykset. Hyvää keskustelua saatiin aikaiseksi ja oli taas mielenkiintoiset aiheet. Kotimatkalle sain Kaisan seuraksi, joten ei tarvinnut yksin matkustaa. Kyllä uni maistui pitkän päivän jälkeen!
Loppuun vielä pakollinen sunnuntain hyppytekniikkaraportti. Tehtiin etäisyyden arviointia ensin niin, että viimeinen hyppy siirtyi joka kerran jälkeen yhden jalan eteenpäin. Mikoa oli aluksi vaikea saada ponnarin taakse istumaan ja sitten pysymään siinä kun sillä oli niin kova hinku namikupille. Tehtiin muutama toisto ja seuraavalla kierroksella viimeisen hypyn tilalle vaihdettiin pituus kahdella palikalla. Mikolla ei ole koskaan ennen ollut mitään muuta estettä mukana, joten oli aika yllätys pojalle kun pituus tuli eteen. Miko jarrutti ennen pituutta, mutta hyppäsi sitten kuitenkin. Seuraavalla kerralla meni jo paljon paremmin. Lisäsin kolmannen palikan ja tehtiin pari toistoa. Lopuksi tehtiin kepit pariin kertaan ja palkkasin Mikon erkkarista ostamallani kaninkarvalla. Vaikutti olevan hyvä ostos kun Miko tarrasi karvaan ja alkoi vetää. Kodin ulkopuolella Miko on vaikea saada vetoleikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti