Huono tuuri se vaan jatkuu

Keskiviikkoaamuna googlailin anturahaavoista ja ilmeisesti niillä kestää kauan parantua. Se oli kovin masentavaa, sillä se on sitten heihei kaikille kesäloman suunnitelmille (ainakin lähes kaikille). Myöhemmin kun putsasin Mikon haavaa, se näytti paljon paremmalta, joten toivo sen pikaisesta paranemisesta vähän kasvoi. Menimme Saaran ja Huugon sekä Tainan ja Lokin kanssa Espooseen laukauksensiedätyslenkille eli suuntasimme ampumaradan läheisyyteen. Saara kertoi Huugolla olleen samanlainen haava, joka oli parantunut nopeasti, joten jatkoin viikonlopun näyttelyreissujen suunnittelua.

Tassuside + sukka oli Mikolle mieleisempi kuin tossu

Lenkillä ei laukauksia kuulunut ja googlaillessa selvisi, ettei ampumarata ollut heinäkuussa auki... Metsälenkki tehtiin joka tapauksessa. Tassuside + sukka-yhdistelmä pysyi hyvin jalassa niin kauan kunnes Miko astui kuraan. Pistin tossun jalkaan, mutta kun se ei pysynyt, niin Miko sai hetken kävellä ilman mitään. Myöhemmin sain tossun pysymään jalassa, mutta en tiedä oliko siitä enää hyötyä kun tassu oli jo kastunut ja kuraantunut.

Haava keskiviikkona (sori niille, jotka ei ehkä haluaisi nähdä :D )

Torstaiaamuna haava näytti entistä paremmalta. En ottanut tassusidettä aamulenkin jälkeen pois vaan annoin sen olla päivälenkiltä paluuseen asti, jotta Mikon ei tarvitsisi koko ajan pitää kauluria. Tassu ei enää näyttänytkään yhtä hyvältä. Varpaanväli punoitti ja haava hieman märki, tassu oli myös lämmin.

Tänään, perjantaina 13.päivä, kävimme näyttämässä haavaa eläinlääkärillä. Sain kehuja hyvin tehdystä tassusiteestä :D Mutta sain myös muutaman vinkin seuraavia tassusiteitä varten. Olin lyhentänyt karvoja haavan luota, mutta eläinlääkäri trimmasi vähän isommalta alueelta. Pyysin pistämään kuonokopan, sillä Miko oli Viikissä kai murissut trimmatessa. Otin Mikosta hyvän otteen ja hienosti (ja hiljaa) poika pysyi paikallaan trimmaussession ajan. Viikissä Miko joutui olemaan ilman meitä, joten se varmaan näki tarpeelliseksi puolustaa itseään. Hyvin Miko antoi hoitaa haavaa ja eläinlääkärikin totesi, ettei Miko arista kosketusta. Hän kuitenkin pisti Mikoon kipulääkettä ja tarjosi sitä kotiinkin, mutta en nähnyt sitä tarpeellisena. Miko jopa kuopii tassulla maata, joten ei se voi olla kovin kipeä. Mukaan lähti 10 päivän antibioottikuuri. Ell suositteli suihkuttelemaan haavaa 1-2 kertaa päivässä muutaman minuutin ajan. Eläinlääkärin kertomuksessa luki haavasta näin: "Haava on hyvin umpeutumassa, mutta jonkin verran tulehtunut." Onneksi on vakuutus, sinne lähtee tämäkin lasku...

Viikonlopulta jää kaksi näyttelyä välistä eli yhteensä tänä vuonna meiltä on jäänyt jo 7 näyttelyä välistä, joista vain kaksi tuomarimuutoksen takia. Kun kolmeen ollaan osallistuttu, niin olen siis ilmoittanut Mikon kymmeneen näyttelyyn tänä vuonna. Mulla on näköjään ylimääräistä rahaa... Ei tässä taida olla mitään järkeä. Oulu kv kyllä harmittaa, sillä samalta tuomarilta Mikon isä on saanut CACIB:n enkä usko, että sertistä olisi ollut kisaamassa juuri muita.

Lomasuunnitelmat saan nyt siis unohtaa. Ei treenata agilitya, ei lähdetä patikoimaan, ei käydä pitkillä lenkeillä iltaisin tai hölkkäämässä eikä harjoitella uimista. Viimeisellä viikolla todennäköisesti voidaan jo jotain tehdä, mutta se selviää sitten.

Miko ei anna kaulurin haitata elämää, kaikkiin samoihin
paikkoihin pitää päästä kun ilmankin kauluria pääsee

Toivottavasti meidän seuraava eläinlääkärireissu on syyskuussa, jolloin Miko menee uudestaan silmäpeilaukseen ja polvitutkimukseen.