Verijäljellä

Torstaina ja lauantaina teimme iltalenkillä pikkutokot. Lähellä on pieni hiekkakenttä, jossa teimme sivulletuloja, kääntymisiä, parin askeleen seuraamista ja paikalla makuuta lyhyellä välimatkalla. Kentällä saa aika hyvää häiriötreeniä, sillä Miko on hyvin kiinnostunut ohi menevistä koirista. Omiin tokoihin on vaikea saada oikeanlaista fiilistä ja siksi ne jääkin yleensä ihan muutaman minuutin jutuiksi. Mikokin olisi mieluummin haistelemassa, joten paras palkka on se kun lopuksi vapautan sen haistelemaan. Jospa muutamana iltana viikossa saisi nuo pikkutreenit tehtyä.

Tänään kävimme aamusta Tainan ja Lokin kanssa ajamassa eilen tehdyt jäljet. Mikon jälki oli  n. 300 m yhdellä kulmalla ja jälki meni hetken kalliolla, mutta muuten ihan kivassa metsässä. Tarkoituksena on lisätä matkaa joka kerralla 100 metriä. Sitten kun päästään 600 metriin voisi lisätä toisen kulman.

Kuvassa jäljen pituus on 410 metriä, mutta lopussa reilu 100
metriä oli meidän poistumistie eli jälki loppuu tuohon siksakkiin.

Mikolla oli kauheasti energiaa kun se pääsi ulos autosta. Onneksi jäljelle oli sen verran kävelymatkaa, että enimmät höyryt sai päästellä ennen sitä. Miko ei oikein malttanut haistella alkumakausta, joten pidin sitä paikallaan kunnes Miko haisteli sitä ja lähti sitten oikeaan suuntaan. Tällä kertaa ei tarvinnut yhtään opastaakaan. Miko meni kauhealla vauhdilla eteenpäin ja minä yritin pysyä perässä. Kalliolla Miko hetken pyöri ja kävi Tainaakin moikkaamassa. Miko kiersi kulman noin puoli metriä sen ulkopuolelta, mutta jatkoi suoraan oikeaan suuntaan. Vähän kulman jälkeen Miko aloitti kovan pyörimisen eikä se oikein tuntunut tietävän minne mennä. Jos Miko meinasi mennä liian pitkälle, niin pysähdyin jolloin Miko vaihtoi suuntaa. Kun matka ei tahtonut jatkua, niin sanoin Mikolle "jälki", jonka jälkeen Miko meni suoraan jäljelle ja lähti sitä pitkin jäljestämään. Kai se sitten kuitenkin tiesi missä se menee? Loppusuoralla tuli kaatunut puu vastaan, josta en kovin nopeasti pääsyt ohi ja sen vuoksi Miko joutui seisomaan ihan kaadon lähellä. Kun matka pääsi jatkumaan, Miko meni kaadosta ohi. Jäin seisomaan paikoilleni ja odotin koska Miko tulisi kaadolle. Hetken se pyöri ennen kuin palasi. Luulen, että Miko varmaan oli jo aikaisemmin kaadon huomannut kun minä yritin päästä puun ohi.

Olen taas tyytyväinen Mikon jäljestykseen. Tälläkin kertaa vaikutin Mikon jäljestämiseen sillä, että jäin välillä seisomaan paikalleen, mutta teen niin kun en tiedä tekeekö Miko tarkistuslenkkiä vai onko sillä jotain muuta mielessä. Välillä Miko meni jäljen päällä ja välillä se meni jäljen sivussa mennen kaikkein tiheimmistä pusikoista.

Olimme jo melkein autolla, kun Miko tien sivussa yhtäkkiä hypähti ja lähti sitten kovaa vauhtia häntä alhaalla eteenpäin. Sitten Miko alkoi nuolla toista takajalkaansa. Ensimmäisenä mielessä kävi, että kyy oli puraissut, sehän tästä vielä puuttuisikin. En löytänyt jalasta mitään, mutta kovasti Miko sitä tahtoi nuolla ja piti jalkaa ylhäällä. Miko lähti kävelemään autolle, mutta vähän se tuntui varovan toista takajalkaa. Autolla katsoin vielä uudestaan, mutta mitään en löytänyt. Kun palasimme Lokin jäljeltä, niin katsoin jalan vielä kertaalleen, mutta ei siellä mitään ollut eikä turvotusta näkynyt missään. Kotona vielä tutkin jalkaa, mutta kai se vain oli joku piikikäs kasvi tms?

Lokin jäljen lähellä oli ampiaispesä, josta Loki sai pari pörriäistä kimppuunsa. En huomannut ampiaisia ja ihmettelin kun yhtäkkiä Taina kävi läpsäisemässä Lokia päähän (siinä oli siis ampiainen). Loki ilmeisesti selvisi pistoitta tai yhdellä pistolla, joka ei poikaa häirinnyt, joten jäljestys pääsi jatkumaan normaalisti loppuun. Tänä kesänä olemme jo kahdelle ampiaispesälle löytänyt, joten joko meillä on ollut huonoa tuuria tai sitten ampiaisia on nyt paljon. Toivottavasti tuo ensimmäinen vaihtoehto.