Näyttely- ja mejä-viikonloppu

Aloitan nyt ainakin toistaiseksi blogin pitämisen täällä Bloggerissa, kun Vuodatuksen blogia ei pääse ainakaan pariin viikkoon päivittämään.

Lauantaina lähdimme hyvin aikaisin aamulla junalla Karjaalle, jossa olimme kaksi tuntia ennen kehien alkua. Puoli tuntia näyttelypaikalle saapumisen jälkeen alkoi sataa. Olin varautunut helteeseen enkä sateeseen, joten mukana ei ollut mitään sadevarusteita. Näyttelypaikka oli urheilukentällä ja pukuhuoneiden yhteydessä oli näyttelyväelle tarkoitetut vessat. Menin Mikon kanssa pukuhuonerakennukseen sateelta suojaan. Joku urheiluseuran mies mietti, että saakohan koiria tuoda sisään ja hän oli huolissaan siitä jos Miko pissaisi sisälle. Ei hän vakuutteluistani huolimatta tuntunut uskovan, että Miko on ihan sisäsiisti. Odottelimme sisällä varmaan yli tunnin ja vasta vähän ennen kehien alkua lähdimme ulos sateeseen.

Mikon lisäksi näyttelyyn osallistui Maru. Otin näyttelyn tuomarista selvää vasta sitten kun sain tietää Mikon olevan ainoa uros. Tuomari vaikutti olevan aika tiukka, joten turha oli edes haaveilla Mikon saavan isoa pottia. Miko meni ensimmäisenä kehään. Tuomari koitti Mikoa vähän tervehtiä, mutta eipä poikaa kauheasti kiinnostanut vieras täti. Alkuun tuomari katsoi liikkeet. Olin tosi tyytyväinen Mikon liikkumiseen, sillä Mikolla oli paljon parempi vauhti kuin normaalisti. Tuomari tutki Mikon maassa aika pikaisesti, katsoi purennan ja kokeili etuosaa. Kovin pitkään ei Mikoa tarvinnut seisottaa ja sitten saatiinkin jo arvostelu käteen kera EH:n.

Phyllis Poduschka-Aigner, Itävalta: Voimakas hieman pidempi uros, maskuliininen pää, hieman syvempi kuono, riittävä rinta, riittävästi kulmautunut, hyvin kannettu oikeanlainen häntä, oikeanlaiset liikkeet, takaa hieman ahdas, edestä hyvin löysä.

Tainalta saatu Miko-pallo

Muutama tunti näyttelyn jälkeen lähdimme Tainan ja Saaran kanssa tekemään pojille jälkiä. Kaikki jäljet tehtiin sateessa ja ensimmäisen jäljen jälkeen alkoi sataa ihan kaatamalla... Mikon jälki oli n. 180-190m ja siinä oli yksi kulma.

Alussa on mukana alkumakaukselle kävely, n. 10-15m

Sunnuntaiaamuna lähdettiin ajamaan jäljet. Teimme jäljet risteykseen, josta oli lyhyt matka kaikille jäljille. Otimme kaikki pojat mukaan ja teimme niin, että yksi koira ja kaksi ihmistä lähti jäljelle ja yksi ihminen jäi kahden koiran kanssa risteykseen odottelemaan. Jäin Lokin jäljen ajaksi odottelemaan Mikon ja Huugon kanssa. Jo aamupäivällä oli tosi lämmin ja metsässä oli paljon paarmoja. Miko yritti paarmoja raivokkaasti metsästää, kun luuli niitä varmaan amppareiksi :/

Miko pääsi toisena jäljelle. Pojalla oli kova hössötys päällä alkuun enkä saanut hyvin ohjattua Mikon jäljelle. Miko lähtikin melko nopeasti muille teille, mutta en päästänyt sitä kovin pitkälle. Melkein heti perään Miko lähti uudelle harhareissulle, jonka lopetin kun tajusin, että kohta se on oikaissut kulman. Miko palasi hyvin jäljelle, haisteli kulman makausta ja lähti kovalla vauhdilla kohti kaatoa, joka löytyi hyvin. Olin tosi tyytyväinen jäljen jälkimmäiseen osaan, jonka Miko meni lähes jäljen päällä.

Olin oppaana Huugon jäljellä. Jäin veretykseen loppuun seisomaan kun Huugo lähti selvittämään katkokulmaa. Kuulin ampiaisten surinaa ja ihan lähellä maassa pörräsi niitä useampi. Siinä taisi olla maa-ampiaisten pesä. Onneksi emme onnistuneet niitä suututtamaan. Hyvät jäljet saatiin kaikille.

Tällä viikolla on tarkoitus palata agikentille ja muutakin aktiviteettia on Mikolle luvassa. Viikonloppu menee näytelmien parissa Oulussa ja Forssassa. Saa nähdä millainen seikkailu siitä tulee, kun Oulusta on iltapäivällä ratatöiden vuoksi vähän vaikea päästä takaisin etelään... Eiköhän me jotenkin Forssaan silti selvitä :)