Lahden kansainvälisessä näyttelyssä

Onpas Miko kevyen näköinen, jos vertaa vaikka tähän

Viikonloppu jatkui tänään taas näyttelykäynnillä. Lauantai-illaksi oli menoa ja kotiuduin vasta sunnuntain puolella noin klo 2.30, joten onneksi kooikerit olivat viimeisenä kehässä. Siltikin yöunet jäi vähäisiksi ja väsytti. Ihan reippaana lähdettiin kuitenkin matkaan. Meidän saapuessa näyttelypaikalle oli häkkialueella tungosta. Lokin häkille löytyi sopiva kolo ja Taina kävi raivaamassa vähän tilaa myös Mikon häkille. Oli hieman nyrpeä vastaanotto Mikolle häkkeineen, mutta onhan se toki ikävää jos pitää tehdä tilaa eikä voi olla niin leveästi kuin tahtoo...

Katselin kultaisianoutajia omaa kehää odotellessa. Tuomari katsoi ensin kaikkien luokan koirien hampaat. Hän kätteli esittäjää ja sitten hän ikävästi kumartui koiran päälle ja otti koiran pään kämmeniinsä, katsoi läheltä silmiin ja pussasikin vielä joitain koiria. Hampaat hän katsoi aika tarkasti ja näytti joidenkin koirien hampaista rapsuttavan hammaskiveä. Yksittäisarvosteluissa tuomari neuvoi osaa koiran esittämisessä. Katselin kauhulla tuomarin toimintaa ja harkitsin jo etten veisikään Mikoa kehään. Epäilin, että Miko voisi alkaa murista tuomarille, jos se yhtä ahdistavasti tulisi tutkimaan enkä halunnut sen takia hylättyä saada tai huonoa mieskokemusta ylipäätään. Mutta sitten ajattelin, että olemme käyneet miestuomarilla vaikka kuinka monta kertaa aikaisemminkin ja osa niistä on kumartunut päälle eikä se ole ollut ongelma (paitsi jonkin verran alkuaikoina).

Hampaiden tarkistus

Valioluokassa oli neljä koiraa ja Miko niistä viimeinen. Hampaiden tutkiminen meni hyvin, mitä nyt Miko jonkin verran vetäytyi taaksepäin. Sitten kaikki koirat ravasivat yhdessä kerran ympäri ja Miko liikkui tosi kivasti. Yksilötutkimuksessa tehtiin edestakaiset liikkeet ja sitten tuomari vielä vähän tutki koiraa. Miko sai ERI:n kuten muutkin luokan koirat. Kilpailuluokassa Miko sijoittui kolmanneksi. Tämä oli 7. ERI putkeen, en voi olla kuin tyytyväinen :)

Miroslav Zidar, Slovenia: Kompakti suuri hyvin pigmentoitunut hyvä karvainen uros jolla tyypillinen pää. Vahva suora selkä. Oikea hännänkanto.  Hyvä rinta. Hyvät kulmaukset. Oikea asento. Reippaat liikkeet. VAL ERI3

Loki korkkasi valioluokan hienosti ollen ROP ja saaden CACIB:n, joten jäimme ryhmäkehään. Reissulle tuli siten pituutta 8h. Meillä on nyt ihan poikki sekä koira että emäntä. Oli meillä vaan kiva viikonloppu kun käytiin juoksemassa yksi hieno agilityrata, kahtena päivänä näyttelyssä hyvin tuloksin ja sitten vielä lempparibändin keikka! Ja onneksi ensi viikolla on vain kaksi työpäivää ennen seuraavaa vapaata :)

Kuvia näyttelystä löytyy täältä.

Miko ottaa rennosti kehän laidalla

Hyvinkään ryhmänäyttely

Miko korkkasi tänään valioluokan Hyvinkään ryhmänäyttelyssä, jonne olin sen ilmoittanut sertin metsästykseen. Sertiä ei onneksi enää tarvittu ja Mikon siirtäminen valioluokkaan onnistui kun vain ilmoitin valioitumisesta näyttelyn järjestäjille. Säätiedotus lupasi vielä aamulla ihan mukavaa ilmaa, pilvistä mutta lämmintä eikä sadetta. Näyttelypaikalla kuitenkin välillä hieman satoi ja oli kylmä.

Uroksia oli neljä, joista kaksi avoimessa luokassa ja kaksi valioluokassa. Valioluokassa Mikolla oli kaverina Uuke. Maa veti kovasti Mikon päätä puoleensa, myös liikkeessä... Mutta seisoi Mikon ihan nästisti kun malttoi mitää päänsä poissa maasta. Tuomari arvosteli kooikerit pöydällä. Mikon osalta kopelointi meni ihan ok, mutta liikkeissä (edestakaisin ja ympäri) pää tahtoi mennä maahan. Miko sai ERI:n ja SA:n sekä sijoittui luokkansa toiseksi. Paras uros -kehään pääsivät kaikki neljä urosta ja voiton vei Uuke, Miko oli hienosti PU2. Ja vielä hienommin meni Lokilla, joka sai viimeisen sertin ja valioitui!

Eduardo Gonzales Gibert, Espanja: Well balanced dog in good condition. Typical head. Nice coat and color. Sound movement. VAL ERI2 SA PU2

Tuntuipas muuten oudolta kirjoittaa tuloksiin "VAL", kun avoimessa luokassa tuli viihdyttyä niin pitkään, että "AVO" tuli tutuksi :) Mikolla on muuten ollut aika hieno näyttelyputki, se on saanut kuudesta viimeisestä näyttelystä ERI:n ja vain kerran SA on jäänyt saamatta! Näistä näyttelyistä on myös tullut kaksi varasertiä ja kaksi sertiä sekä ROP. Ehkä huomenna Lahdessa tulee palautus maanpinnalle :)

Kuvia näyttelystä löytyy täältä.

Mölleilemässä

Kävimme tänään Saaran ja Huugon kanssa epiksissä Espoossa. Paikalla oli runsas kooikeredustus, vaikka muuten porukkaa ei niin paljon ollut kuin usein epiksissä on. Hyvä niin, tuli vähemmän odoteltavaa :) Huugon ja Mikon lisäksi paikalla oli Hetja, Dina (Black Amiikos Weerdina Wica) ja Retu (Black Amiikos Agilbert Assen) sekä Loki, joka joutui tyytymään turistina oloon, sillä Taina oli talkoilemassa. Miko oli kovin iloinen kun Hetjan omistaja tuli meidän perään ilmoittautumisjonoon ja kun sen jälkeen vielä Taina tuli moikkaamaan, niin Miko ei meinannut pysyä housuissaan. Kaikki muutkin ihmiset tuntuivat olevan kivoja :)

Ilmoitin Mikon medeihin, sillä en viitsinyt meidän agilitytauon jälkeen pistää sitä heti hyppimään maksihyppyjä. Medimöllien alku oli kooikerpainotteinen kun numerot 1, 3 ja 4 olivat punavalkoisia :) Huugo ja Retu osallistuivat kisaavien radoille. Möllirata oli juuri sopiva agilitykauden aloitukseen, sillä se oli aika suoraviivainen ja helppo. Vaan juoksemista ja pari kertaa ohjauskäden vaihto. Miko haisteli kovasti ennen meidän suoritusta, mutta onneksi radan alkuun se jäi istumaan nätisti. Miko lähti reippaasti matkaan enkä ollut yhtään varautunut niin kovaan vauhtiin. Alku meni tosi hyvin, mutta sitten kaksi kertaa Miko kaarratti niin loivasti, että hyppy jäi välistä. Hylätyksihän rata meni kun en ohituksia korjannut. Ajaksi tuli 23.97 ja ihanneaika oli 57 s. Miko oli ihan huippu! Palkaksi hienosta suorituksesta Miko sai kasan nakkeja. Olen hurjan tyytyväinen Mikon menoon. Tässä vielä video, kiitos Saaralle kuvaamisesta!

Otimme medien palkintojen jaon jälkeen yhteiskuvan, mutta kaikki ei päässyt/halunnut kuvaan. Ja sitten olikin hyvä aika lähteä kotiin. Toivottavasti kooikereita on runsaasti myös muissa epiksissä!

Huugo, Hetja, Miko ja Dina

Keinuklinikka

Eilen illalla osallistuimme seuramme järjestämälle keinuklinikalle, jonka piti Helena Tiainen. Olimme Mikon kanssa viimeisessä ryhmässä, jonka piti olla klo 20.15-21.30. Tulimme hyvissä ajoin paikalle ja sain sitten kuulla, että oltiin aikataulusta puoli tuntia myöhässä. Myöhästymisen oli aiheuttanut se, ettei kentältä meinannut löytyä toimivaa keinua. Osa esteistä on ollut koko talven ulkona. Säädettävä keinu oli taipunut vähän kaarelle. Se on ehdottomasti paras keinu säätömahdollisuuden takia, joten toivottavasti sitä jatkossakin pystyy käyttämään. Käytimme treeneissä sekä säädettävää keinua että toista alumiinista keinua.

Oli hassu sattuma, että meidän ryhmässä oli sama kääpiösnautseri, johon Miko viikonlopun mätsärissä ihastui. Miko piti alkuun kovaa meteliä ollessaan kiinni aidassa, vaikka seisoin vieressä. Kun treenit alkoivat ja Miko joutui jäämään yksin, se oli ihan nätisti, vaikka välillä alkoi huutaa. Kai se luuli, että se on unohdettu sinne kauas kentän toiseen päähän. Parilla ryhmän koirista tehtiin keinun pamauttelua niin, että ensin koira läpsi tassulla hieman koholla olevaa keinua maahan ja kun se alkoi sujua, koira hyppäsi sivusta keinun alastulolle ja siten pamautti sen alas. Kouluttajamme ei ollut keinun laskemisen kannalla eikä hän suositellut keinun heiluttelua ylösalas, sillä silloin koira ei tee itse keinun laskemista.

Teimme Mikon kanssa pari kertaa keppejä ennen omaa vuoroa. Mikolla oli varmaan odottelun vuoksi normaalia enemmän virtaa, joka näkyi kepeillä virheinä (väärä aloitusväli, liian aikaisin lopettaminen). Hyvä puoli oli se, että Miko pujotteli hyvin reippaasti. Kentällä oli mielenkiintoisia hajuja, jotka välillä veivät Mikon huomion. Ensin näytimme miten meidän keinu sujuu. Miko oli hihnassa, kuten tavallisesti, mutta kukaan ei ollut laskemassa keinua. Ensimmäisellä keinu-käskyllä Miko juoksi suoraan hajujen luo... Kun päästiin keinulle, se meni kivasti. Itse asiassa niin hyvin, että pitäisin ensimmäisen keinun kaltaista suoritusta tavoitteena. Kouluttaja pyysi ottamaan hihnan pois, koska ei nähnyt mitään syytä sen käytölle. Otettiin uudestaan ja ihan odotetusti Miko alkoi hidastella. Siirryimme sitten säädettävälle keinulle, joka oli alhaalla. Matalalla keinulla Miko välillä hidasteli, mutta välillä suoritukset olivat oikein hyviä. Himmailuista huolimatta Miko meni innokkaasti keinulle ja välillä se meni sinne jopa ihan itsenäisesti. Keinun jälkeen oli putki, jota kouluttaja kehotti käyttämään palkkana, mutta ajattelin vinkupallon olevan parempi palkka. Ja kyllähän Miko tykkäsi kun pääsi rallattelemaan pallo suussa. Kouluttaja sanoi, että Miko selvästi rentoutuu kun se pääsee juoksemaan pallon kanssa. Matalan keinun jälkeen tehtiin kaksi toistoa normaalilla keinulla. Hitaastihan ne menivät, mutta ihan hyvin silti aikaisempana verrattuna. Toisella kerralla Miko hyppäsi jo keinun alussa pois, mutta onneksi se jäi ainoaksi kerraksi kun keinun suoritus jäi kesken.

Toinen kierros aloitettiin säädettävän keinun keskitasolla. Se oli myös vielä Mikolle vähän vaikea. Toiselle toistolle lisättiin hypyt sekä keinun eteen että loppuun, mutta se ei vähentänyt himmailua. Matalimmalla tasolla hypyt sen sijaan toivat kivasti lisävauhtia. Videon kuvaamisesta kiitos treenikavereille!
 

Kouluttaja sanoi lopuksi, että Miko oli kovin reipas. Olin tosi tyytyväinen Mikon vireeseen, sillä se oli innolla mukana, vaikka hajut välillä veivät mennessään. Pitäisi vaan muistaa kehua ja kannustaa enemmän. Saimme treeniohjeeksi tehdä keinua ensin matalalla, max 5 toistoa kerrallaan ja niin, että mukana on muita kivoja esteitä. Parin treenikerran jälkeen nostetaan keinu keskitasolle. Jos himmailu jatkuu, niin palataan matalaan keinuun. Kouluttajan mielestä keinu kannattaa ottaa mukaan ratatreeneihin jo tässä vaiheessa. Hän kehotti pitämään keinutreenit hauskoina ja monipuolisina. Hän itse tekee välillä matalaa keinua oman kolmosluokkalaisen kanssa vauhtitreeninä.

Jäimme vielä treenien jälkeen tekemään pari kertaa puomia. Ensin pistin kosketusalustan paikalleen ja koske-käskyllä muistuteltiin, mitä alustalla tehdään. Tämän jälkeen Miko lähti kävelemään puomia pitkin. Taisimme tehdä puomin kolme kertaa ja kaikki olivat ihan hyviä. Ei keinuharjoitukset tai pitkä tauko puomista näkyneet. Miko pysähtyi kontaktille kaksi ensimmäistä kertaa hyvin, mutta viimeisellä kerralla juoksi läpi. Palautin Mikon kontaktille ja tein nytkähdyksen kuin olisin ollut lähdössä liikkeelle. Se oli vielä liian iso häiriö, joten Miko tuli uudestaan luvatta pois. Uusi palautus kontaktille, pieni niiaus ja sitten vapautus. Voidaan siis mennä mölleihin agi-radalle. Vaikkakin kontaktitreeni on kesken... Kotiin lähdimme noin klo 22.30, joten hieman meni nukkumaan meno myöhäiseksi.

Lintujahdissa

Unohdin edellisestä kirjoituksesta, että mätsärissä sai myös kirjallisen arvion, joka Mikolla oli tällainen:

Koiran kunto (turkki, lihaskunto): erinomainen
Rakenne: hyvä
Liikkeet: erinomainen
Esiintyminen ja esittäminen: hyvä

Sunnuntaina oli tarkoituksena lähteä toiseen mätsäriin, jossa isoilla aikuisilla olisi ollut miestuomari. Aamulla heräsin sopivaan aikaan, mutta en sitten viitsinytkään lähteä, kun ensi viikonloppuna saa olla joka päivä jossain. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja keväinen. Parvekkeella pärjäsi hyvin t-paidalla. Miko nautti auringossa makaamisesta ja minä lakritsijäätelöstä.

Illalla menimme hyppytekniikkatreeneihin, jotka olivatkin tällä erää viimeiset ATD:n hallissa. Talvikausi päättyikin eilen eikä vasta tällä viikolla. Tehtiin ensin perussarjaa putken kera. Mikolla taisi mennä kaikki toistot oikein hienosti. Putki ennen perussarjaa toi kivasti vauhtia ja vauhdin kasvaessa Mikon tekniikka oli parempi. Ennen perussarjaa oli kaksi ponnaria rytmittämässä, mutta Miko taisi toiseen vähän kompuroida, joten toinen ponnari poistettiin. Toisena harjoituksena oli jotain uutta meille. En nyt muista etäisyyksiä, mutta hyppyjä oli kolme ja niiden välissä ponnarit. Välit olivat pidemmät kuin perussarjassa ja välimatka kasvoi loppua kohden. Tätäkin tehtiin putken kautta ja hyvin meni.

Aikaa jäi sen verran, että teimme vielä kontakteja A:lla. Miko tuli ensimmäiset kerrat A:sta läpi. Se kyllä koski kosketusalustaan, mutta takajalat tulivat myös maahan. Vähän tuntui olevan hakusessa mitä kontaktilla oikein pitäisi tehdä. Kerran Miko meni makaamaan kosketusalustan päälle… Alkukangertelun jälkeen alkoi toimia ja palkaksi lensi vinkupallo. Vähän pelkäsin, että seuraavalla kerralla Miko tulee läpi pallon lentämisen toivossa, mutta hyvin se pysähtyi. Tarkoituksena on alkaa käyttämään myös etupalkkaa, josta oli Oreniuksen luennolla puhetta, mutta alkuun tehdään vain kosketusalustalla, jotta saadaan ensin varmuutta pysähdykseen. Kevään ja kesän aikana on tarkoitus käydä paljon epiksissä, vaikka se ei oikein käy yhteen meidän kontaktitreenien kanssa. Harmittavasti vain harvoin mölliradat on hyppäreitä. Kisatilanteessa Miko tulee ihan varmasti kontakteista läpi. Pitäisi vähän harjoitella puomia, kun ollaan sitä tehty viimeksi varmaan vuosi sitten ja ekat epikset olisi jo perjantaina… Missä ja milloin hyppytekniikkatreenit jatkuvat ei ole vielä tiedossa. Voipi olla ettemme varaa sitä varten erillistä vuoroa, kun kesällä on niin paljon muutakin menoa.

Paluumatkalla kokeiltiin paikalla makuuta pää maassa ensimmäistä kertaa ulkona, sillä Malminkartanon sirkuskenttä oli kokonaan sula. Skeittipaikalla oli skeittaajia, joten menimme kentän toiseen päähän häiriön minimoimiseksi. Alkuun Miko ei meinannut pistää päätä maahan asti, vaikka pään laskikin alas. Tehtiin muutamia kertoja ja palkkasin heti kun pää meni maahan. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia ulkona. Viime viikolla kotitreeneissä tehtiin pisin paikalla makuu tähän mennessä eli 1 min.

Olin varautunut juoksulenkkarein, joten hölkkäsimme paluumatkalla ja jaksoin taas edelliskertaa pidemmälle. On tosin aina vähän pettymys katsoa RunKeeperistä matkan pituus, kun se on lyhyempi kuin miltä tuntui. Matkat on vielä sen verran lyhyitä, etten viitsi julkisesti pituutta kertoa :) Reppu pysyi hyvin paikallaan, kun pistin vyötäröhihnan kiinni, mutta toki se vähän ikävästi lämmitti selkää. Miko tuli taas tosi kivasti mukana, joten kyllä tästä jotain voi vielä tulla!

Matkan varrella on tämän alueen isoin koirapuisto, jonne Miko haikaili. Menimme sitten siellä käymään, kun kello oli niin paljon, että muita tuskin olisi tulossa. Hetken Miko haisteli innoissaan, kunnes se näki lintuja. Sitten se oli menoa. Miko lähti juoksemaan linnun perässä aidanviertä enkä ole varmaan koskaan nähnyt pojan menevän niin kovaa. Jos se vetää samaa vauhtia vieheen perään, niin voitto tulee kotiin ;) Miko juoksi puiston toiseen päähän, joka on aika kaukana. Välillä näkyi vähän Mikon valkoista häntää, mutta muuten pystyin vain arvailemaan missä se on ja mitä se tekee. Vähän yritin Mikoa huudella, mutta tuskin ääneni edes kuului niin kauas. Linnut juoksuttivat Mikoa ympäri koirapuistoa. Välillä Miko pysähtyi katselemaan ympärilleen ja silloin yritin sitä huudella, mutta lintujen perään se aina lähti. Kerran huutelin Mikoa, joka katseli minuun päin, mutta kun mitään ei tapahtunut niin lähdin juoksemaan. Miko tuli kovaa vauhtia perään, mutta juoksi ohi… Lopulta kävelin Mikon luo ja pistin sen kiinni. Koirapuistossa oli paikoin hyvin märkää, joten jaloista, vatsasta ja takapuolesta märkä ja roskainen Miko pääsi kotona suihkuun. Jos olen joskus miettinyt Mikon päästämistä irti jossain syrjäisemmässä paikassa, niin luovun niistä ajatuksista. Jos Miko lähtee lintujen perään, niin se voi joutua kadoksiin ja pahimmassa tapauksessa jäädä auton alle. Kun pojalla menee metsästysvietti päälle, niin se ei todellakaan ajattele missä minä olen eikä varmasti kuule mitään mitä sille huutaa. Vaikka Miko on nykyään paljon paremmin kuulolla, niin koirapuistot saa edelleen olla paikka irti pitämiselle. Metsässä on käytössä liina tai flexi. Kotimatkan lopussa Miko pääsi puun rungolle tasapainoilemaan. Täytyykin tehdä iltalenkit tähän suuntaan ja hyödyntää tasapainoilumahdollisuus kunnes nokkoset valloittaa rungon ympäristön.

Toivottavasti kaunis aurinkoinen sää jatkuu tämän ja ensi viikon. Viikonloppuna käymme Hyvinkäällä ja Lahdessa näyttelyissä ja kahden viikon päästä on viehejuoksu. On kiva mennä näyttelyyn kun ei tarvitse miettiä keitä siellä ja onko mitään mahdollisuuksia saada sertiä, kunhan vaan käydään kehässä pyörähtämässä.

Ihan eksyksissä

Alkuun muutama sana meidän kunnonkohotusprojektista. Olemme käyneet juoksulenkeillä myös keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikon ensimmäinen hölkkämatka oli hieman pidempi kuin maanantaina. Lisäksi teimme pari pienempää pyrähdystä. Ensimmäisen osan loppupuolella Miko alkoi jäädä jälkeen niin, että hihna kiristyi. Jonkun ajan päästä Miko tuli taas vierelle. Viimeisellä hölkkäosuudella Miko oli myös perässä vedettävä. On kyllä aika lannistavaa yrittää hölkätä kun joutuu melkein vetämään toista perässä. Se ei haittaa, vaikka Miko tulisi takanani, kunhan hihna pysyy löysällä. Ihan alussa Miko jopa vähän veti. Perjantaina teimme juoksulenkin illalla. Oli ihanaa juosta pitkin hiekkateitä ihan keskenämme. Taas jaksoin pidemmän matkan kuin edellisellä kerralla. Ja mikä parasta, Miko ravasi lähes koko matkan vierelläni eikä hihna kertaakaan kiristynyt. Lenkin aikana juoksimme myös toisen vähän lyhyemmän pätkän.

Tänään kävimme mätsärissä Vantaalla, Vuokkoset Areenalla. Kooikereita edustivat myös Loki ja Alf (Alf von den Dreibojen). Tuomarina pienillä aikuisilla oli meidän fyssari. Hän tykkäsi kooikereista, joten Loki sijoittui punaisten ensimmäiseksi ja Alf toiseksi. Kehän jälkeen fyssari kävi moikkaamassa meitä ja Miko alkoi kovasti haukkua hänelle. Ei meinannut edes namien syöttäminen fyssarin kädestä auttaa. Fyssari sanoi, että hän tykkää kooikereiden ulkonäöstä, mutta luonteen vuoksi hänelle ei koskaan sellaista tule. Kooikereiden FB-ryhmässä olleen luonnekeskustelun vuoksi sitten sanoin, ettei kooikerit yleensä ole samanlaisia kuin Miko vaan ihan avoimia ja ystävällisiä. Fyssarin kokemukset, tai ainakin ensimmäiset kokemukset, kooikereista on ollut vastaavia kuin Mikon kanssa (= epävarmoja, varautuneita). Hän sanoi, että yleensä kooikerin nähdessään hän jo asennoituukin varautuneeseen koiraan. Onneksi Loki ja Alf antoivat hänelle parempaa kooikerkuvaa. Itse en ole kuin pari kertaa kohdannut ennakkoasenteita ja yleistyksiä kooikereista, mutta kyllä niitä ilmeisesti aika paljon on. Ja ne ei tosiaan positiivisia asioita ole.

Omaa vuoroa odotellessa Mikoa ja Lokia kävi rapsuttelemassa nainen, jolla on aikomuksissa hankkia kooikeri. Paikalla oli toinenkin kooikerista haaveileva nainen, joka yritti saada myös miehensä innostumaan rodusta. Pariskunnalla oli kääpiösnautseri, johon Miko ihastui. Miko olikin kovasti tunkemassa itseään pariskunnan ja heidän ihanan tytön luo. Nainen oli ihastellut Mikoa jo kaksi viikkoa aikaisemmin Viikin mätsärissä ja muisti minut myös viikon takaisesta agiseuran kevätkokouksesta :) Vaikka Miko onkin varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, niin toisaalta se kuitenkin on aika usein myös avoin. En muista, että kertaakaan se olisi suhtautunut varauksella rotuuntutustujiin vaan on aina mennyt ystävällisesti tervehtimään ja viihtynyt rapsuteltavana. Hyvän kuvan se tänäänkin itsestään antoi tuleville kooikeristeille. Miko kävi myös haistelemassa tuntemattomien ihmisten nameilta tuoksuvia käsiä eikä sitä haitannut, vaikka osa vähän taputti päätä.

Miko pääsi kehään rhodesiankoiran kanssa. Vuokkosten matto veti kovasti Mikon nenää puoleensa. Ravaamisessa oli hankala saada Mikon pää ylös ja seisottaessa nakin antamisen jälkeen pää painui heti maahan. Liikkeissä Miko oli perässä vedettävä. Mikon tutkiminen meni hyvin, poika ei yhtään yrittänyt väistää. Tuomarin ei yhtään tarvinnut miettiä miten päin nauhat antaisi. Miko sai sinisen, koska "se vaikutti olevan hallissa ihan eksyksissä". Mutta kiva koira se silti tuomarin mielestä oli. Halleissa oleva hälinä kyllä vaikuttaa Mikoon. Sinisten kehässä ravatessa Miko nappasi vähän väliä nameja maasta... Ei siis ollut taaskaan parhaat ravit, mutta onneksi se pääasiassa seisoi pää ylhäällä. Jatkoon ei odotetusti päästy. Loki kävi BIS-kehässä pyörähtämässä, mutta tällä kertaa ei sijoitusta tullut. Muutama kuva mätsäristä täällä.

Kotiin tultuamme nautimme aurinkoisesta kevätsäästä parvekkeella ja Miko meni nukkumaan aurinkoisimpaan paikkaan.

Vakuutusarvolaskelma, osa 2

Kennelliiton Omakoira-palvelusta pystyy tulostamaan koiran vakuutusarvolaskelman. Tulostin sellaisen ensimmäisen kerran helmikuussa 2012 ja silloin Mikon vakuutusarvo oli 2 300 €. Täältä löytyy silloinen kirjoitus. Tällä viikolla kävin katsomassa, miten FI MVA on vaikuttanut Mikon vakuutusarvoon ja tältä näytti:

Perusarvo 1 300 €

+ 500 € - vähintään 1,5-vuotias koira, jonka katsotaan olevan koulutettu metsästys- tai muuksi käyttökoiraksi

+ 200 € - terveystutkimukset

+ 1 500 € - FI MVA

Vakuutusarvo: 3 500 €

Miksiköhän perusarvo on noussut 100 €:lla?