maanantai 1. huhtikuuta 2013

Agilitytavoitteita, kuvia

Agilityn kesätreeniryhmät on nyt tiedossa. Mikon kanssa olemme saman tasoissa ryhmässä kuin vuosi sitten. Aloitimme treenaamisen I-HAH:ssa noin kaksi vuotta sitten ja nyt meillä on ensimmäisen kerran treenit muulloin kuin viikonloppuna. Treenaamme keskiviikkoiltaisin klo 21-22, joka on jo melkein yövuoro.

Tavoitteena kesäkaudelle on saada keinu kuntoon (ikuisuusprojekti). Ilmoitin meidät keinuklinikalle, joka on muistaakseni kolmen viikon päästä. Katsotaan saadaanko sieltä jotain uusia vinkkejä. Keinua on tarkoitus harjoitella pääasiassa omatoimitreeneissä. Treeneihin tarvitsen apua, joten toivottavasti seuran saaminen onnistuu.

Muita tavoitteita ovat maksien muuri, rengas ja pituus sekä kontaktit. Pituutta ja muuria teimme ehkä kerran viime kesäkaudella, mutta en ole varma olivatko ne ihan maksikorkeuksissa. Maksirenkaan Miko on kerran hypännyt, kun en osannut madaltaa rengasta. Olisi kiva osallistua Agirotuun ensi kesänä, maksina medien ALO-joukkueeseen. Jos radalla voi olla rengas, niin maksirenkaan harjoittelu pitää jättää myöhemmäksi. Sitten kun aloitamme maksirenkaan opettelun, niin medirenkaaseen ei enää palata, jotta ei käy onnettomuuksia. Onneksi meidän kentällä on sellainen rengas, jota voi nostaa asteittain ylemmäksi.

Kontakteissa olen alkanut pahasti lipsua, joten niiden opettelu aloitetaan lähes alusta. Epiksissä on myös tarkoitus käydä mölliradoilla, mutta kontaktien harjoittelun kannalta se ei välttämättä ole hyvä juttu... Mölleissä kun useimmiten on agilityratoja. Riippuen miten treenit sujuvat, niin ehkä loppukesästä/alkusyksystä käymme hakemassa kisakokemusta yhdeltä hyppäriltä.

Ja sitten sekalaisia kuvia maaliskuulta.

Nukkuma-asento tämäkin

Pojat päikkäreillä

Tietokonepöydällä syystä X (Miko on itse mennyt)

Aurinko häikäisee


Suklaamunasta löytyi jotain Mikolle

Kaunis poika






Vinkupalloleikkejä

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen

Lauantaina kotidoboiltiin ensimmäisen kerran. Aluksi lämmiteltiin tasapainotyynyn avulla ja sitten otettiin pallo käyttöön. Pallon päällä Miko sai tehdä muutamat asennonvaihdot. Kuvat kertokoot enemmän.






Iltapäivä ja ilta vietettiin äidin luona. Alkuun Miko pyöri kovasti ympäriinsä ja viihtyi varsinkin keittiössä. Loppuillan Miko oli aika apaattisen oloinen, mutta ehkä se oli vain väsynyt. Poika sai maistaa lammasta parissa eri muodossa.

Sunnuntai-iltapäivällä eli tänään kävimme Purinalla katsomassa maksi3-kisoja. Aluksi seisoimme radan vierellä ja Miko oli kovin räjähdysherkkä. Koko ajan sai olla syöttämässä namia tai poika haukkui radalla menevälle koiralle, juokseville lapsille tai ohi kulkevalle miehelle... Siirryimme "katsomon" puolelle istumaan kun seuraavaa rataa ryhdyttiin rakentamaan ja rataantutustumisen aikana uskalsin jättää Mikon yksin, kun kävin hakemassa makkaraa ja mehua. Istuskellessa meni paljon paremmin, Miko haukkui vain pari kertaa kun joku muu alkoi ensin lähistöllä haukkua. Radalta poistuessa kilpailijat saivat Kinderin, olipas kiva idea. Suut makiaksi ja jää hyvä mieli, vaikkei rata olisi mennytkään ihan nappiin :) Purinalla vierähti pari tuntia.

Miko paistattelee auringossa sunnuntaiaamuna

Kotona olimme ehkä puolisentoista tuntia ennen kuin lähdimme isälleni syömään. Ovella oli taas Sisi ja Sandra vastassa eikä Miko meinannut uskaltaa tulla sisälle. Eteisessä Sandra-irlis tuli taas haistelemaan ja Miko nurkkaan ahdistettuna vähän murisi sille. Sen jälkeen Sandra karttoi Mikoa, vaikka välillä kävikin sitä haistelemassa. Oli hassua kun yli 60 kiloinen irlanninsusikoira ei uskaltanut mennä noin 15 kiloisen Mikon ohi. Kun Sandra viimeinen rohkaistui, se sujahti nopeasti Mikon ohi ja vähän hypähti Mikon kohdalla. Sisillä on juoksujen jälkeen aina valeraskaus, jolloin se hoitaa pentujaan, joten Sisi pysyi kokoajan sohvalla pienokaisiaan (eli leluja) hoivaten. Myöhemmin Sandra tuli haistelemaan makaavaa Mikoa ja painui itsekin maahan, puolen metrin päähän Mikosta. Sandra säpsähti kun Miko liikutti etujalkaansa. Onhan toi meidän hurja-Mikke aika pelottava :) Tälläkin reissulla Miko sai maistella lammasta.

Isän luota kotiuduttua pistin nopeasti kamat kasaan ja lähdimme hyppytekniikkatreeneihin. Saara ja Huugo lomailevat, joten Taina ja Loki tulivat meidän seuraksi. Ensiksi teimme perussarjaa. Luulin, että Miko olisi jo vähän väsynyt, mutta poikahan lähti viilettämään ympäri hallia kun päästin sen irti. Miko oli koko puolituntisen hyvässä vireessä. Selvisi, ettei huutaminen liity Huugoon, sillä Miko huusi myös Lokin vuorolla. Perussarja meni ihan ok. Sen jälkeen taidettiin tehdä pari toistoa keppejä ja sitten keinua, jossa Taina oli apuna. Kepit oli ihan reippaat ja keinu meni ok. Viimeisenä tehtiin U:n muotoinen pätkä, jossa oli suora putki-muuri-hyppy-kepit. Lähdin Mikon kanssa samaan aikaan, joten en pysynyt mukana ja ennen muuria Miko kääntyi kuin ohjeita kysyäkseen eli ei siis irronnut, vaikka "hyppyä" toistin. Toisella kerralla käytin eteen-sanaa, joka toimi. Olisi ihan hyvä muistaa, että sellaistakin sanaa voisi käyttää... Kepit meni ihan kivasti osana radanpätkää, vaikka toisella kerralla ei heti onnistunutkaan. Oli kivat pikku treenit ja kiva kun saatiin seuraa.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ei mennyt putkeen putkiradalla

Putkirata
Miko sai eilen viettää ansaittua vapaapäivää ja tänä iltana kävimme Tainan & Lokin sekä Tainan siskon ja Tessi-sheltin kanssa Tehis Cup-epiksissä putkiradalla. Matkalla hallille tajusin, ettemme ole Mikon kanssa epistellyt koskaan hallissa (paitsi kerran KKK-hallissa, mutta se oli vähän eri asia :) ). Se pisti vähän jännittämään. Hallissa oli kovin tiivis tunnelma ja aika paljon meteliä. Putkiradalla oli puolen tunnin välein rataantutustumisia ja radalle pääsi jonottamalla. Ensimmäisen kierroksen katselimme kentän laidalla. Mikoa katsellessa alkoi epäilyttää ja mietin pitäisikö meidän sittenkään mennä radalle. Menimme kuitenkin Tainan kanssa seuraavaan rataantutustumiseen ja sitten jonottamaan omaa vuoroa. Meidän vuoron lähestyessä yritin innostaa Mikoa, jota normaalisti epiksissä ei ole tarvinnut tehdä, sillä Mikon vire on ollut korkeampi kuin treeneissä.

Radan alku meni putkeen 7 asti ihan ok, vaikka kovasti Mikoa piti kannustaa. Putkella 8 tuli kielto. Putken 9 jälkeen Miko jatkoi samoin kuin ensimmäisellä kierroksella, vaikka mutkaputki olisi pitänyt jättää välistä. Siinä tuli hyl. Radalta kai sai vaan joko 0 tai hyl, kieltoja ei mielestäni jaettu. Putkella 11 tuli taas kielto, joka viretilan lisäksi johtui siitä, että lopetin putkelle viennin ja käännyin liian aikaisin. Putkeen menosta ei tahtonut tulla mitään, joten jätettiin 11 välistä ja juostiin vaan loppuun eli viimeinen mutkaputki (14) sai myös jäädä. Pääasiassa Miko meni hitaasti, mutta välillä se vähän kiihdytti. Halli oli varmaan pojalle liian stressaava ympäristö, joten jatkossa epistellään vaan ulkokentillä. Loki sen sijaan kaahasi radan hienosti.

Tätä ei varmaan pitäisi pistää julkisesti näytille, mutta tässä meidän putkirata :)


Agilitykoirakon kehitysvaiheet

Eilen illalla osallistuin HSKH:n järjestämään Juha Oreniuksen luennolle, jonka otsikko yllä. Aikaa meni melkein kolme tuntia ja tykkäsin kovasti. Luennon jälkeen jäi sellainen fiilis, että seuraavan koirani vien Juhan alkeiskurssille :) Luennon aikana näytettiin pätkiä kahdesta DVD:stä, joita oli myös mahdollista ostaa. Mukaan lähti Agilityn perusteet - esteopetusta ja ohjaustekniikoita, ohjaustekniikkaopetusten vuoksi. Niissä tarvitsen treeniä ja paljon. Tässä lyhyesti luennolla kerrotuista asioista.

Koiran peruskoulutuksen osa-alueet ovat
  1. Irtoaminen eli estehakuisuus
  2. Vartalonhallinta käännöksissä, ns. kokoaminen
  3. Erilaisten ohjauseleiden merkityksen opettaminen, eli koiran ohjauksenlukutaidon kehittäminen
Irtoaminen eli estehakuisuus on tärkeää ja sen merkitystä korostettiin. DVD:llä esteet opetetaan niin, että koirasta tulee estehakuinen. Lähelle tuleminen on myös tärkeää, joten irtoamisen lisäksi myös sitä tulee opetella.

Vartalonhallintaa voi harjoitella pistämällä palkan siihen kohtaan, johon koiran esteen jälkeen tulee kääntyä. Jos käännös on tiukka ja vaatii jarrutusta, voi mukaan lisätä suhinan ja jonkin eleen ohjaukseen. Esimerkiksi jos palkan pistää esteen taakse siivekkeen luo, koira yleensä luonnostaan kokoaa itsensä tavoitellessaan palkkaa.

Harjoittelun alkuvaiheessa keskitytään yllä olevien asioiden opetteluun, mutta niitä ei tule unohtaa myöhemminkään. Koiran kanssa ei pitäisi tehdä pelkkää ratatreeniä. Esimerkkinä oli 2on2off kontaktien opetus. Opetuksen osa-alueet ovat 1. Vahva peruskoulutus, 2. Häiriön lisääminen pikkuhiljaa, 3. Samat kriteerit niin treeneissä kuin kisoissakin. Tämä oli hyvä esimerkki, sillä meillä alkaa, kunhan päästään taas kentälle, kontaktitreenit. Möllikisoissa en ole pysäyttänyt Mikoa kontaktille, mutta treeneissä olen (siitäkin on lipsuttu). Tässä talven aikana olen huomannut, ettei Mikolle ole selvää, mitä sen haluan tekevän. Eli tavallaan me aloitetaan kontaktien opettelu uudestaan. Etupalkka opetuksessa oli myös hyvä vinkki ja se, että koira ymmärtää 2on2offin paremmin jos sen opettaa nenäkosketuksella. Yleensä treeneissä kontakteilla koiraa seisotetaan, mutta kisatilanteessa se vapautetaan nopeasti. Kun kisoissa kriteeristä vähitellen lipsuu, niin kontaktiongelma on syntynyt ennen kuin siihen itse reagoi. Koira voi oppia, että eri tilanteissa (treenit vs. kisat) kontaktit tehdään eri tavalla. Juhan ohje oli, että ennen kisoja aletaan treenaamaan nopeaa vapautusta kontaktilta. Kuitenkin treenataan myös kontaktilla pidempään olemista. Nopeassakin vapautuksessa koiran tulisi lähteä kontaktilta vasta luvan saatuaan. Treeneissä voi testata kontakteja niin, että ensin tekee nopeita vapautuksia ja sitten seisottaakin koiraa ja itse jatkaa matkaa. Jos koira lähtee mukaan, niin sitten lisää treeniä, sillä kriteeri ei ole koiralle vielä selkeä. Kisoissa voi seisottaa koiraa pidempään kontakteilla esim. silloin kun hylly on jo alla.

Koiran peruskoulutuksen lisäksi tärkeää on ohjaajan peruskoulutus. Pääpaino tälle osa-alueelle tulee silloin, kun aletaan treenata osakokonaisuuksia. Olennainen osa ohjaajan peruskoulutusta on ohjaustekniikoiden opettelu, mutta sitäkin tärkeämpää on liikkeen suunnan, liikkeen rytmin, ylävartalon sekä ohjauksen muiden elementtien merkityksen ymmärtäminen = ohjaustaito. Liikkeen suunnasta, rytmistä ja ylävartalosta katsottiin pätkät toiselta DVD:ltä. Pätkiä katsoessa ajattelin vaan, että "wau", oli niin hienon näköistä enkä koskaan tule itse kykenemään niin taitavaan ohjaukseen :) Mutta pointti tuli selväksi eli noilla asioilla on suuri merkitys, sillä koira lukee ohjaajan vartaloa niin taitavasti eikä sillä ole niin paljon merkitystä mitä sanoja käyttää.

Kolmas tärkeä osa-alue on koiran ja ohjaajan välisen yhteistyön kehittäminen. Tässä tärkeää on oman ohjaussysteemin valitseminen, jossa huomioidaan koiran ominaisuudet esim. ohjaajahakuisuus vs. liike-/estehakuisuus. Esimerkkinä pyöritys vs. niisto (tai niistopersjättö tms.) Jos koira on ohjaajahakuinen, niin ei kannata tehdä niisto(persjättöä) vain siksi, että se on hienompaa kuin pyöritys, sillä pyörityksessä koira saa liikkeeseen tukea ohjaajalta. Jos koira on irtoava, niin sitten niistoa voi käyttää. Juha korosti sitä, että ohjaajan ei tarvitse osata kolmeakymmentä erilaista ohjaustapaa, toki jos ne kaikki osaa hyvin, niin niitä voi käyttää. Sekin riittää, että osaa kolme eri tekniikkaa hyvin. Omaan ohjaussysteemiin voi valita 5-10 tekniikkaa. Eli KISS - keep it simple, stupid. Yksinkertainen ohjaussysteemi onnistuu todennäköisemmin myös paineessa. Kannattaa valita tiettyihin tilanteisiin tietty ohjaustapa, koska virheitä tulee todennäköisemmin jos johonkin kohtaan on monia vaihtoehtoja. Kisoissa ei kannata käyttää sellaista ohjaustekniikkaa, joka treeneissä onnistuu vain 50 % vaan ennemmin niitä tekniikoita, jotka onnistuu 99 %. Esimerkkinä yksinkertaisesta ohjaussysteemistä oli Jari Suomalainen, joka on ohjannut Frodoa hyvin yksinkertaisesti, ilman mitään kikkailuja (esim. Frodon kanssa ei ole tehty välistävetoja) ja sillä on voitettu Suomen, maailman ja Pohjoismaiden mestaruuksia. Yleisöä kiinnosti mitä ohjaustekniikoita kannattaisi omaan systeemiin valita. Tekniikat valitaan sen mukaan, mikä koirakolle parhaiten sopii, mutta tekniikoita, joita on hyvä osata, ovat mm.

  • valssi, myös takaakiertovalssi
  • persjättö, myös takaakiertopersjättö
  • päällejuoksu, myös takaakiertopäällejuoksu
  • saksalainen
  • pyöritykset / niistot
  • takaaleikkaus
  • poispäinkääntö
  • pakkovalssi
  • puolivalssi
Viimeisenä kerrottiin vielä palkkaus- ja motivointikeinoista. Seuraavan koiran kanssa aion käydä agilitykentällä ensin vain leikkimässä. Mikon kanssa on kova opettelu leikkimisen kanssa, kun Miko ei välttämättä sisälläkään innostu mun kanssa leikkimisestä (koska leikit ei ole yhtä rajuja kuin Markuksen kanssa).

Ei nyt tullutkaan niin lyhyesti, mutta luennolla tuli paljon hyvää asiaa. Olen tosi tyytyväinen sisältöön ja että osallistuin.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Lisää treeniä

Sunnuntaina kävimme taas tuuraamassa tokotreeneissä. Treeneissä oli tarjolla oikein hyvää vadelmasuklaakakkua, joten kannatti mennä :p Treenaajia oli tällä kertaa vähemmän ja paikalla makuun teimme kolmen koiran voimin. Myöhemmin paikalle tuli vielä yksi treenaaja. Kaksi kertaa Miko pysyi hienosti maassa kun olin 2-3 metrin päässä, aikaa ehkä 20 sekuntia. En käynyt palkkaamassa välissä vaan tehtiin liike loppuun eli palkkasin vasta kun tulin seisomaan Mikon vierelle. Jos Miko nosti pään ylös, niin palkkasin vasta kun pää painui takaisin maahan. Kolmannella yrityksellä Miko tuli melkein saman tien luokseni ja samoin kävi seuraavalla yrityksellä. Tehtiin ilmeisesti liikaa. Kannattaisi ehkä ensin tehdä kotona pidempiä toistoja eikä heti häiriössä...

Muita liikkeitä olivat luoksetulo, tokohyppy, liikkeestä maahan ja seiso sekä seuraaminen. Luoksetuloja tehtiin ensin kaksi ja tunnin lopussa vielä yksi. Kaikki menivät oikein hyvin eikä Miko päästellyt ääniä. Hienosti Miko pysyi paikallaan ennen luoksetulokäskyä, vaikka ympärillä käskytettiin toisia koiria kovalla äänellä. Hieman Miko katseli ympärilleen ja luimisteli. Sivulle tulossa olen huomannut edistystä, Miko ei nimittäin kiinnitä enää huomiota käteeni, johon se aikaisemmin "syöksyi" namin toivossa. Liikkeestä seisominen onnistui joka kerta hyvin, mutta liikkeestä maahan oli ongelmallinen. Ensimmäisellä kerralla Miko meni hyvin maahan, mutta sen jälkeen se jäi seisomaan enkä saanut sitä maahan muuten kuin pysähtymällä ja toistamalla käskyä. Tunnin lopussa vihdoin liike onnistui. Tokohyppy oli paljon parempi kuin viimeksi. Miko osasi jo suoraan seis-käskyllä jäädä seisomaan esteen taakse ja vielä melko suorassa. Seuraamista tehtiin useammissa pienissä pätkissä. Välillä meni tosi kivasti ja välillä sai huhuilla Mikoa mukaan. Kokeista oli hieman puhetta. Muiden liikkeiden ei tarvitse olla ihan kunnossa ennen kokeeseen menoa, mutta paikalla makuun pitää olla. Se on se liike, jossa voi pilata muidenkin suorituksen. Se antoi vähän toivoa, että voidaan jopa joskus kokeeseen mennä :) Paikalla makaamista pitää harjoitella ahkerasti kotona ja kun lumet sulaa, niin tarvitsemme paljon treeniä ulkona muiden kanssa.

Illaksi menimme hyppytekniikkatreeneihin, jossa tehtiin alastulo + etäisyys ja liikkuva hyppy. Ensimmäinen harjoitus meni kai ihan ok, mutta liikkuvassa hypyssä Saaran mukaan Miko hyppäsi kummallisesti. Kokeilimme viimeisen riman laskemista, viimeisen esteen siirtämistä jalan taaksepäin ja rimojen pistämistä vinoon, mutta mikään ei auttanut. Paremman suorituksen sai vasta kun Saara piteli Mikoa ja minä vingutin lelua. Voi olla, että väsymyksen vuoksi Miko ei hypännyt kunnolla. Meillä meni treenireissuihin 6 tuntia, kun tokotreeneihin matkoineen meni 4 h (josta 1 h treeniä) ja hyppytekniikkatreeneihin matkoineen 2 h (josta 0,5 h treeniä). Kyllä sitä joskus tule mietittyä, että onko tässä mitään järkeä :)

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Harri Huittisen koulutuksessa

Tänään lauantaina lähdimme aikaisin aamulla Tainan ja Lokin kanssa kohti Lempäälää, jossa meillä oli ensin kolmen tunnin agilitykoulutus Harri Huittisen opeissa ja sitten Tampereella Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokous. Jännitti mennä ensimmäistä kertaa "ulkopuoliseen" koulutukseen. Tai no, ollaan me oltu kerran, kauan aikaa sitten Oreniuksen koulutuksessa, mutta sen yritän unohtaa.

Kooikereita koulutuksessa oli 7, joista ensimmäisessä ryhmässä oli 3 ja toisessa eli meidän ryhmässä 4, koska Loki ja Miko jakoivat yhden paikan.  Ratapiirustuksen saimme etukäteen ja siitä oli huimat 29 estettä. Aluksi koko porukka tutustui rataan, jonka jälkeen Harrin kanssa käytiin rata yhdessä läpi. Mun oli tosi vaikea muistaa rataa, mutta onneksi radan alun muistaminen riitti.

Meidän vuoro tuli 1,5 h myöhemmin, jolloin piti jo vähän muistella miten se rata menikään. Ensimmäisellä kerralla pääsimme hypylle 6, jonka jälkeen en enää muistanut miten rata jatkuu. Harri halusi vaihtaa ohjaustavan hypylle 3, sillä ensimmäisellä kerralla tekemäni pyöritys vie liikaa aikaa. Uusi ohjauskuvio oli jotenkin vaikea sisäistää, vaikka yksinkertainen juttu olikin. Kuivaharjoittelin siis vähän, mutta silti ensimmäisellä kerralla Mikon kanssa en vielä tiennyt mitä olin tekemässä. Kuivaharjoittelussa sain palautetta valuvasta valssistani ja ehkä sain valssin toimimaan. Pieleen menneen yrityksen jälkeen meni hyvin ja päästiin putkelle 11, jonka jälkeen palkkasin. Seuraavalla kerralla mentiin yksi este pidemmälle ja sitten matka tyssäsi putkelle 11 kun en ohjannut kunnolla... Tämän jälkeen aloitettiin jostain muualta kuin radan alusta ja tehtiin kepeille asti. Yritin saada Mikolle vähän helpomman kulman kepeille kaarroksen kautta, jolloin Miko meinasi lähteä väärään suuntaan, mutta hyvin se silti meni kepeille, pujottelu vain loppui liian aikaisin. Otettiin kepit uudestaan ja tässä vaiheessa alkoi näkyä merkit siitä, että oltiin tehty jo aika paljon. Kepeiltä putkeen 14 oli hankala, mutta ei sitä yritetty kuin kaksi kertaa. 14-15 väliä jäätiin hinkkaamaan eikä oikein tahtonut onnistua kun itse ohjasin väärältä puolelta ja Miko oli jo menettänyt mielenkiintonsa. Miko myös ahdistui vieressä surisevasta lämmittimestä ja kerran Miko vaan lähti pois väliaitojen vierelle eikä reagoinut kun kutsuin sitä. Loppuun yritin saada vauhdikkaamman suorituksen, mutta ei me hyvää lopetusta saatu.

Ensimmäisen ja viimeisen videon välillä on 11 minuuttia, joten teimme noin 12 minuuttia putkeen. Se oli ihan liikaa Mikolle. Harmittaa, etten lopettanut aikaisemmin, vaikka tiesin että olisi pitänyt lopettaa. Videolla on vaan parhaimmat palat ja niistä kyllä tulee hyvä mieli. Miko meni oikein kivasti.


Aikaa jäi sen verran, että pääsimme vielä toistamiseen radalle. Tein vain esteet 1-12, jotta saataisiin se hyvä suoritus loppuun. Aluksi Miko meni varmaan kolme kertaa A:lle, joka oli houkutusesteenä. Kun Harri seisoi A:n vierellä, niin sain Mikon oikealle esteelle. Saatiin onneksi se kiva suoritus. Kepeille Miko tuli vauhdilla ja se meni suoraan ensimmäisestä välistä läpi maassa olevien hanskojen luo. En tiedä oikeita termejä, mutta tuollainen keppikulma on vielä vaikea. Miko ei ymmärrä lähteä pujottelemaan vaan tosiaan juoksee keppien välistä. Lopuksi Harri puhui palkkaamisesta ja suositteli, että opettaisin Mikon leikkimään niin, että voin palkata sen ilman lelun heittämistä.

Oli kiva koulutus, kiitos Tainalle järjestämisestä! Tytiltä sai myös hyviä kommentteja. Huidon käsillä enkä kunnolla näytä mihin mennään. Sen olen itsekin huomannut videoita katsoessa, mutta radalla en tiedosta sitä ollenkaan. Esteiden välit pitäisi myös ohjata. Eipä me varmaan kauheasti jatkossakaan olla menossa vastaaviin koulutuksiin, kun se 5 minuuttia on Mikolle ihan riittävä treeniaika.

Treenien jälkeen jatkoimme matkaa Tampereelle. Vuosikokoukseen ja hallituksen, jossa jatkan varajäsenenä, järjestäytymiskokoukseen meni enemmän aikaa kuin kuvittelin, joten Mikolle ja Lokille tuli melkein 3 h autossa odottelua. Kokouksen jälkeen koirat pääsivät vähän kävelemään ja kooikereita parkkipaikalla oli sitten vähän enemmänkin. Petteri mittasi muutaman kooikerin, myös Mikon. Mittakeppi oli edelleen kamala, mutta aluksi mittaus onnistui jotenkuten. Petteri sai Mikosta medin ja sitä se ei kyllä ole. Uusintamittaus ei meinannut onnistua, kun Miko yritti niin väistää mittaa ja sitten se alkoi murista Petterille. Tainan avustuksella Petteri sai mittaustulokseksi 43,5 cm mutta ei sekään pidä paikkaansa. Uskon, että oma 46 cm on lähimpänä. Muriseminen/haukkuminen on Mikolle hyvin yleinen reaktio tilanteissa, jotka se kokee pelottaviksi/ahdistaviksi/uhkaaviksi. Petteri mittatikkuineen taisi olla pelottava, kun Miko mittauksen jälkeen pyrki syliin. Kuvia kooikereiden kokoontumisesta täällä.

Kotimatkalla Mikoa väsytti kovin, mutta sopivan asennon löytäminen jalkatilassa ei tahtonut onnistua. Kotona Miko onkin pääasiassa nukkunut.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Ikioma Dobo-pallo

Tilasin meille oman Dobo-pallon alkuviikosta ja eilen kävin sen noutamassa Mikon kanssa Koirakoulu Kompassista. Varmistin vielä paikan päällä, että pallo on oikeaa kokoa. Kannatti, nimittäin pallon piti olla koon isompi. Ensimmäisellä dobo-tunnilla ohjaajan mukaan meidän käyttämät pallot olivat 55 ja 65 cm, mutta todellisuudessa ne olivatkin 65 ja 85 cm. Oikeita lukuja käytti ohjaajasijainen viime perjantaina, mutta luulin hänen vahingossa sanovan väärin. Pallo vaihdettiin ja saimme kotiin sopivan pallon. Onneksi viimeisen kerran ohjaaja suositteli pienempää palloa, sillä se vie vähemmän tilaa kotona. Voimme siis aloittaa kotidoboilut, mutta vasta ensi viikolla, sillä viikonlopulle on ihan tarpeeksi treeniä jo muutenkin. Oli mukava yllätys, että pallon mukana tuli pumppu (luulin, että  täytyy hankkia itse) ja pieni peltirasia nameja, joista Miko kovasti tykkää.


Tänään sain postia Hollannista. Luulin jo, ettei Mikon veret ehtineet maaliskuun testaukseen kun muut saivat postia jo aikaisemmin. Testien tuloksena Miko ei kanna ENM- tai vWd-mutaatiota eli se on ENM- ja vWd-vapaa. Hyviä uutisia siis!

Tänään alkoi loma. Vapaapäiviä kertyy pääsiäisen takia 10, kuulostaa oikein hyvältä! Lomalle on mukavaa tekemistä, ainakin agilitya, KOOHO ry:n vuosikokous, tokoa, hyppytekniikkaa, Oreniuksen luento, epikset, pääsiäispäivällinen äidillä, lisää hyppytekniikkaa ja tietenkin kotona oleilua.