lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden viimeisten päivien tapahtumat / Tavoitteet 2011

Eilen päivälenkillä pamahteli muutamat raketit, mutta mielestäni Miko ei niihin sen kummemmin reagoinut. Loppumatkasta kun vastaan tuli koira, kutsuin Mikoa, mutta se ei reagoinut mitenkään. Pysähdyin ja pistin namin Mikon kuonon eteen, mutta siltikään se ei reagoinut mitenkään. Lopun matkaa Miko kulki hihnan mitan päässä meidän edellä, siihen ei saanut kontaktia ja sillä oli korvat luimussa. Hetki ennen koiran kohtaamista oli yksi pamaus kuulunut, mutta en uskonut sen vaikuttaneen Mikoon (vaikka niin epäilinkin). Miko ei ole koskaan pelännyt raketteja, vaikka välillä onkin saattanut säikähtää tai ihmetellä ääniä. Iltalenkillä, kun olimme meidän viereisen talon kohdalla, tuli pamahdus. Miko oli sen jälkeen kääntymässä talon vierestä niin, että olisimme kiertäneet sen ja mennyt takaisin kotiin. Sain kuitenkin houkuteltua Mikon mukaani, jotta lenkistä tuli vähän pidempi. Lenkki meni hyvin nopeasti, sillä Miko nosti koipea ehkä kaksi kertaa eikä haistellut ollenkaan. Niin kiire sillä oli kotiin. Pakko sitten oli todeta, että Miko pelkää raketteja. Etsijäkoiranliiton tiedotteessa mainittiin, että ” Vaikka lemmikkisi ei aiemmin olisi pelännyt ilotulitteita, pelko voi alkaa yhtäkkiä.” Ensimmäisenä uutena vuonna Mikon ollessa noin 8kk se ei pelännyt ilotulitteita ollenkaan. Vuosi sitten Miko oli hoitolassa, joten en tiedä miten se on reagoinut. Toivottavasti lähistöllä ei kovin kovasti paukuteltu, ettei Mikon ole tarvinnut yksin kopissaan pelätä.

Tänään aamupäivällä meidän piti lähteä Tainan ja Lokin kanssa agilityyn. Markus sanoi herättyäni, ettei me taidetakaan olla menossa, sillä Loki on kateissa. Tuli kova huoli Lokista, sillä katoamispaikassa Leppävaarassa on paljon vilkkaasti liikennöityjä isoja teitä. Aamutoimien jälkeen lähdin Mikon sekä Kaisan ja Veikon kanssa auttamaan Lokin etsinnöissä. Kiersimme ensin autolla Sellon ympärillä, jossa Lokista oltiin tehty havainto tuntia aikaisemmin. Sen jälkeen lähdimme jalan jatkamaan etsintöjä. Ei me kovin pitkään oltu Sellon ympärillä etsitty kun Taina soitti, että Loki oli löytynyt. Lokia oltiin juuri menossa hakemaan, joten me lähdimme takaisin kotiin. Olipas helpotus! Odotellessamme Kaisaa auton luona, nainen tuli meidän luokse ja sanoi, että Mikon näköinen koira on kadoksissa. Hän oli itsekin koiranomistaja ja sanoi, että kamalinta mitä tietää on se, että koira katoaa. Hän oli siksi kulkenut Sellon ympäristössä ja kertonut Lokin tuntomerkkejä muillekin. Kerroin hänelle, että Loki oli löytynyt. Lokin oli löytänyt VR:n työntekijä, joka oli sitä pari tuntia etsinyt. Ihanaa, kun ihmiset ovat niin avuliaita. Toivottavasti Lokille ei sen kummempia traumoja jäänyt.

Me voimme helpottuneena jatkaa vuoden viimeisen päivän viettämistä, joka sujuu ihan vaan kotona. Tässä vaiheessa on myös syytä katsoa, miten vuosi sitten asetettujen tavoitteiden kävi.

Agility

Kaikki esteet haltuunMiko osaa kaikki esteet, mutta vielä ei voi sanoa, että ne olisivat hallussa. Kepit ja erityisesti keinu kaipaavat vielä runsaasti harjoitusta.

Möllikisoihin osallistuminenTaidettiin käydä yhteensä kymmenessä möllikisassa, mutta melko heikolla menestyksellä. Paras tulos oli 5 aikavirheellä -13.89

Mejä

Tulos kokeestaKahdessa kokeessa käytiin eikä tulosta edelleenkään. Olisimme vielä päässeet kahteen muuhunkin kokeeseen, joihin olin Mikon ilmoittanut, mutta jätin ne suosiolla välistä. Harjoitusta me vielä kaipaamme. Runsaasti.

Näyttelyt

Tuomarin kosketukseen totuttaminen mm. mätsäreissä käymälläHelsinkiin muuton myötä mätsärikäyntejä kertyi ihan mukavasti. Harvemmin Miko enää tuomaria väistää, mutta hyvä kopelointiharjoituksia on edelleen jatkaa.

PU-sijoitusYksi tuli Oulusta heinäkuussa.

SertiYksi tuli samasta Oulun näyttelystä. Wuhuu!

Toko

Alokasluokan liikkeet kisakuntoonJoo, ei todellakaan ole. Tänä vuonna meillä ei ole ollut ohjattuja tokotreenejä ollenkaan ja omatoimiharjoittelu on ollut hyvin vähäistä.

Tokokokeeseen osallistuminenEi osallistuttu.

Muut

Toisten koirien ohitukset nätisti
Edelleen harjoituksessa. Oikeastaan vasta nyt loppuvuodesta olen aktivoitunut tämän asian suhteen. Yleensä nameja ei ole lenkillä mukana, mutta nyt yritän ottaa ne aina mukaan. Harjoittelua hieman hankaloittaa se, että arkisin vien Mikon vain aamu- ja iltalenkeille, jolloin harvemmin nähdään toisia koiria. Markus hoitaa usein iltapäivän pitkät lenkit, jolloin Miko ilmeisesti saa moikata toisia koiria. Ainakin jonkun verran.

Ihmisten ohitukset nätistiHmm… Tässä varmaan on ollut kyse siitä, kun Miko alkaa yleensä hämärässä haukkua epäilyttäville ihmisille. Ihmisten ohitukset sujuu hyvin ja Miko voi olla vaikka hihnanmitan päässä edellä kävelemässä. Lapsien kohdalla täytyy lyhentää hihnaa, sillä niitä Miko olisi menossa moikkaamaan. Jonkun verran Mikon kiinnostus vieraita ihmisiä, erityisesti miehiä(!), kohtaan on lisääntynyt, joten se välillä saattaakin kääntyä ohitettavaa ihmistä kohti. Miko edelleen iltojen pimetessä saattaa haukkua epäilyttäville tai pelottaville ihmisille, mutta ehkä vähemmän kuin ennen. Aika hyvin Mikon hännän asennosta tietää tuleeko haukku tai murina.

Kymmenestä tavoitteesta neljä toteutui ja yksi puoliksi (agiesteet haltuun). Huomenna kerron tavoitteet ensi vuodelle.

Menestyksellistä uutta vuotta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti