keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Voihan keinu

Huomasin maanantaina katsoessani kartalta Helsingin koira-aitauksia, että Purina Areenan lähellä on kolmaskin koirapuisto. Kolme koirapuistoa muodostaa kolmion ja etäisyys puistojen väillä on 600-700m. Kauimmainen ei ollut tuttu, joten tiistaina kävimme sen katsastamassa. Koirapuistossa oli omat puolet isoille ja pienille koirille ja kokoa oli ihan mukavasti. Kävimme isojen puolella, jossa Miko sai taas juoksennella ja haistella. Me käydään koirapuistoissa vaan, jos ne on tyhjiä, sillä Miko ei osaa olla nätisti kaikkien koirien kanssa. En tiedä, mistä se johtuu, mutta jo vajaan vuoden ikäisenä alkoi näkyä ikävä käytös joiden koirien seurassa. Jos Miko ei tykkää jostain koirasta tai narttu ei sille lämpene eikä liian kovasti sano takaisin, niin Miko alkaa härnätä haukkumalla ja hyppimällä toisen ympärillä. Ja kun muita koiria on ympärillä, niin Miko ei reagoi luoksetulokäskyihin mitenkään. Joten kaikkien parhaaksi olemme koirapuistoissa vain keskenämme. Lenkillä menimme jääkiekkokaukalon ohi, josta kuului kovia pamahduksia eikä Miko niihin sen kummemmin reagoinut. Meidän kadulla, kadun toisella puolen, pojat pamauttelivat jotain pikkupommeja eikä Miko niistäkään ollut moksiskaan. Hyvä niin.

Tänään kävimme I-HAH:n kentällä treenaamassa agilitya. Päivä oli mukavan aurinkoinen eikä juuri tuullut. Teimme ensin hyppytekniikkaa, tällä kertaa aiheena oli korkeuden arviointi (tai mikä se nyt olikaan). Viimeinen rima oli ensin 35cm, josta nostin rimaa 5cm kerrallaan 50cm asti. Hyvin meni Mikolta korkeinkin hyppy.

Toisena teimme mölliradan, jonka löysin netistä (ratapiirrosta en enää löydä kun se hävisi muiden kuvien kanssa Vuodatuksesta). Rata oli oikein mukava ja sopivan helppo viimeistä hyppyä lukuun ottamatta. Palkkasin Mikon puomin kontaktilla ja pöydällä, joten palkka tuli tarpeeksi usein Mikon mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Yritin saada ohjattua Mikon viimeiselle hypylle tekemällä persjätön, mutta taisin olla turhan pitkään selin Mikoon kun ei tahtonut onnistua. Kolmannella eli viimeisellä kerralla onnistui jotenkuten. Kuvasin kaikki pätkät, mutta kamera piti pistää kovin kauas, että koko rata, tai ainakin melkein, näkyi, joten jääköön video julkaisematta.

Viimeiseksi tehtiin vielä keinua. Ei ollut ihan parhaimpia toistoja, sillä Miko taas kovin hidasteli. Kolmas kerta oli jo parempi ja päätin tehdä vielä yhden toiston. No, eiköhän käynyt niin, että juuri kun Miko oli keskellä ja meinasi liikkua keinauttaakseen keinun, niin joku räjäytti raketin. Miko kääntyi äänen suuntaan ja hyppäsi sitten alas keinulta. Halusin saada loppuun hyvän toiston, mutta Mikon ilmeestä jo näki, etten saa sitä innostumaan namista tai lelusta. Jonkinlainen keinu saatiin kuitenkin tehtyä, mutta tuli taas keinusta asteen ikävämpi este. Kävin pistämässä Mikon kiinni ja korjasin rimoja pois, jonka jälkeen tehtiin vielä keppejä, jotta saataisiin jotain kivaa loppuun. Kepit oli jaettuna ja teimme kahdeksan kepin pätkää. Kolmannella toistolla Miko skippasi yhden keppivälin. Menin takaisin alkuun ja kutsuin Mikoa, joka oli keppien toisessa päässä. Miko lähti itsenäisesti pujottelemaan keppejä ja pujotteli ihan oikein loppuun asti. Olin ihan hämmästynyt, mutta tajusin sentään palkata kovasti kehuen. Ei ole Miko koskaan ennen pujotellut ilman, että kuljen vierellä. Hieno poika!
Viime kirjoituksessa oli kuva Mikon uudesta petistä, tässä vanha.
Onhan se hieman pieni :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti