Mikon joulu

Viime keskiviikkona pidimme pienen tokotuokion läheisellä kentällä. Miko oli kovin innokas ja päästeli siksi ääniä. Vaikka äänet ei tokoon kuulukaan, niin olin niistä tosi iloinen. Miko on harvoin treenatessa niin innokas, että se päästelisi ääniä.

Aatonaattona pidimme pienet agitreenit Tainan ja Lokin kanssa. Teimme irtoamistreeniä ja kontakteja. Irtoamiset meni vaihtelevalla menestyksellä, mutta kontaktit hyvin. Keinulla tehtiin ensin pelkkää ylösmenoa ja sitten koko keinua. Ihan hyvin meni, vaikka keskiosalla saisi sekunteja vähentää. Tehtiin myös A:ta ja kontaktit oli oikein hyvät. Pari kertaa Miko jäi haahuilemaan ylös, kuten kuvakin kertoo:

© Taina Lempiäinen

Tassut kosketusalustalla ja katse kameraan. © Taina Lempiäinen

Ensimmäisen joululahjan Miko sai perjantaina sen jälkeen kun olin sen hakenut postista. En viitsinyt tätä lahjaa raahata aattona mukaan. Mikon uusi peti oli vähän ex tempore ostos. Se oli Peten Koiratarvikkeen 20. luukun tarjous, jonka bongasin FB:sta. Petin sain -40% alennuksella ja kun isommalle petille on ollut tarvetta, niin pakkohan se oli tilata. Ihan sattumalta värit sopii oikein hyvin meidän makkariin (tyynyssä on väreinä valkoinen, turkoosi ja ruskea ja nuo ruskeat reunat on samaa väriä meidän päiväpeiton kanssa :) )

Jouluaattona menimme sisaruksieni kanssa Rekolaan äidin ja Mikan luo. Markukselle ja Mikolle oli varattu maksalaatikko puoliksi ja lisäksi Miko sai kalkkunaa, jota "vahingossa" tippui lattialle, kun Mika leikkasi siitä siivuja. Mikan äidiltä Miko sai vähän joulutorttua, ensin luvallani ja sitten silloin kun silmäni vältti. No, mutta ei Miko kuitenkaan liikaa herkkuja syönyt.

Kuulimme ennen Mikoa joulupukin tulon, joten Markus nappasi Mikon syliin. Sylistä Miko päästi pari pikku haukahdusta joulupukin saapuessa, mutta tyytyi sen jälkeen murisemaan ja luomaan murhaavia katseita pukkia kohden. Mutta melko pian Miko rauhoittui ja kun se pääsi pois sylistä, ei se kiinnittänyt pukkiin mitään huomiota. Kun joulupukki lähti ja Mikon kohdalla vielä hyvästeli toisen siskon pojista, niin Miko pääsi vähän pukkia haistelemaan. Mutta kun pukki kiinnitti Mikoon huomiota, niin murinat pääsi. Pukin kohtaaminen meni paljon paremmin kuin odotin, ehkä myöhemmin Miko sen hyväksyy.

Mielenkiintoinen paketti

Miko odottaa malttamattomana

Puruluita!

Toisesta paketista löytyi kiva lelu (on jo roskiksessa)

Joulu-cowboy

 Joulupäivänä meidän piti käydä isän luona, mutta reissu peruuntui. Lähdimme sitten Mikon kanssa koirapuistolenkille eli tehtiin 6km lenkki, jonka varrella on kolme meidän lähintä koirapuistoa. Ensimmäinen oli isoin, jossa en ollut kertaakaan käynyt, mutta Miko on siellä käynyt Markuksen kanssa. Se on suosittu puisto varmaan kokonsa takia ja nyt se oli ensimmäistä kertaa tyhjänä, kun menimme siitä ohi. 10-15min Miko sai haistella ja spurttailla puistossa. Rikoimme myös yhdessä jäätä isommasta lätäköstä :) Matka jatkui Purina Areenan vieressä olevan puiston ohi. Sekin oli tyhjänä, mutta emme siellä poikenneet. Viimeiseen, pienimpään koirapuistoon oli vähän pidempi matka. Se on vanhan ostoskeskuksen luona ja siinä on kaksi puolta. Hetken olimme puistossa, kun sekin oli tyhjänä. Kun Miko oli uppoutunut hajujen maailmaan, kävelin aidan vieressä olevan laatikon vierelle ja kyykistyin. Hetken ehdin kyykkiä, kunnes Miko juoksi laatikon ohi. Poika vähän säikähti kun huomasi minut, mutta oli kovin helpottunut. Vähän tuntui pahalta, kun Miko niin hätääntyneen näköisenä oli menossa puiston portille. Ehkä se oli ilkeää, mutta halusin nähdä miten Miko reagoi, kun se ei näe minua.

Lenkkiin meni aikaa reilu 1,5h ja sen jälkeen Miko oli kovasti suihkun tarpeessa. Saisi jo tulla pakkaset ja lumi, sillä Mikon jalkoja ja vatsaa on jo puhdistettu ihan tarpeeksi. Onneksi tänään oli melko kuiva keli. Nämä kurakelit näkyy meidän lattialla, varsinkin kun en jaksa kovin usein olla lattioita pesemässä. Meillähän on vielä hissisaneeraus meneillään, joten sisäänkäynti on parvekkeen kautta suoraan olohuoneeseen. Siitä pitää mennä koko asunnon poikki, että pääsee kylppäriin. Rempan pitäisi olla joulukuussa valmis, mutta kyllä se ainakin tammikuulle venyy. Välillä kurkin ovisilmästä rappuun, jonne on ainakin hissikuilu jo tullut, mutta muuten en tiedä kuinka valmista tai keskeneräistä vielä on. Täytyy toivoa, että enimmät poraukset on jo ohi, sillä olen tämän viikon lomalla. Sairasloman aikana kuuntelin pärinää ihan tarpeeksi. Sen jälkeen, kun pääsemme taas käyttämään rappua, menee vielä oma aikansa väliaikaisten rakennelmien eli porrastornin ja "luhtikäytävien" purkamiseen sekä parvekkeiden etuseinien kiinnitykseen. Vasta sen jälkeen voin taas avata olohuoneen verhot. Sitä odotan kovasti, sillä olemme eläneet pimeydessä jo kesästä lähtien (muissa huoneissa on kyllä valoisaa, kun ikkunat on toiseen suuntaan).