Valmistautumista viikonloppuun

Eilen kävimme Saaran ja Huugon kanssa ampumaradan lähistöllä lenkkeilemässä. Harmittavasti ajankohta ei ollut paras mahdollinen, kun aluksi pauketta ei kuulunut ja kun ammunta viimein alkoi, niin se kuului kovin vaimeasti. Lenkin jälkeen pojat pääsivät uimaan. Ostin Mikolle vähän aikaa sitten kevyen 3 metrin hihnan uimareissuja silmällä pitäen. Hihna on max 10 kg koirille, joten ei siitä viitsi muuten käyttää. Miko ei aluksi meinannut innostua edes pienestä kahlailusta, mutta sitten se käveli niin syvälle, että joutui hieman uimaan. Miko löysi vedestä pienen kepin, jonka se toi rantaan. Heittelin keppiä pari kertaa ja Miko kävi noutamassa. En voinut kovin pitkälle keppiä heittää, joten Mikon ei tarvinnut uida sen saadakseen, mutta syvällä se silti kahlaili.

Tänään kävimme Mikon kanssa keskustassa valjasostoksilla. Leena Piiran luennolla helmikuussa oli myynnissä Xtra Dog-valjaita, joille Piira antoi suosituksensa. Tutkin silloin jo valjaita, mutta eihän niitä ilman koiraa voinut ostaa. Nyt kun valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi ryhdyin etsimään tätä merkkiä. Suomessa Xtra Dog-valjailla on vain kaksi jälleenmyyjää, Keskustan Eläinkauppa ja Koirakoulu Masseter. Molemmat sijaitsevat Helsingissä. Lähdimme Keskustan Eläinkauppaan, joka nimensä mukaisesti sijaitsee ihan keskustassa. Kokeilin ensin Mikolle joitain muita valjaita (kun oikeaa merkkiä ei näkynyt), mutta sitten myyjä suositteli toisenlaisia ja ne olivat juuri ne mitä etsinkin. Jonkin aikaa mietin ovatko valjaat hyvät vai ei. Erityisesti mietitytti tulevatko valjaat liian ylös eli painavatko kurkkua ja hieman se, että tulevatko ne liian lähelle kainaloa. Myyjän mielestä valjaat istuivat hyvin. Hänen koirillaan oli myös samanlaiset ja hän kovasti tykkäsi valjaista.  Ostin valjaat, vaikka edelleenkin hieman epäilyttää. Valjaat pääsevät testikäyttöön tänä iltana, ettei tule yllätyksiä tositoimissa sunnuntaina. Muistin, että valjaissa olisi ollut kiinnitysmahdollisuus myös vatsapuolella, mutta se olikin rinnassa. Mejästä siitä ei ole hyötyä. Palvelu liikkeessä oli ystävällistä ja juttelimme myyjän kanssa jäljestyksestä, joten mielelläni asioin siellä uudestaankin.

Uudet valjaat (ja tosi innokas mannekiini)

Toilseta puolelta (Miko kuolaa namin perään)

Joskus kävimme Mikon kanssa useastikin keskustassa, mutta nykyisin emme käy juurikaan muualla kuin rautatieasemalla silloin kun olemme lähdössä reissuun. Pitäisi käydä useamminkin, sillä vaikka Miko nätisti kulki vierellä, niin välillä se säpsähti joitain ääniä. Julkisissa Miko matkustaa aina nätisti, mutta paluumatkalla junassa Miko haukkui ohi kävelleille vartijoille. Istuimme vaunu-/pyöräosassa, jossa kaikki penkit olivat sellaisia läppäpenkkejä, joissa istutaan selkä ikkunaan päin ja ohi kävelevät ihmiset kulkivat edestä ohi. Ei Miko ole ennen reagoinut mitenkään muihin matkustajiin, mutta vartijat taisivat olla pelottavia varusteissaan ja kulkiessaan kädet vyötäröllä.

Edestä

Valjaista vielä sen verran, että kokeilin sunnuntaina Mikolle valjaita, jotka ostin sille pentuna. Valjaissa on paljon säätövaraa, joten ne menevät Mikolle edelleen. 4 kuukauden ikäiselle Mikolle valjaat olivat hieman reilut, mutta aika nopeasti Miko kasvoi niin, että ne olivat sopivat. Valjaat jäivät kaappiin, kun hankin Hurtan valjaat, joita olin himoinnut. Mutta kyllä vaan Top Canis -valjaat olivat lopulta ne paremmat :) Niistä tulee meidän juoksuvaljaat.

Top Canis-valjaat ja Miko 4 kk ja 4 v

Nyt keräilemme voimia viikonloppua varten ja seuraavan kerran kirjoittelen kuulumiset mejä-kokeesta. Jännää, vaikka odotuksia ei olekaan :)

Se on maksi!

Kävimme tänään Purina Open -kisoissa mittauttamassa Mikon. Tuli siis ostettua myös kisakirja, mutta merkintöjä sinne ei ole lähiaikoina odotettavissa, ihan jo senkään takia, ettemme ole vielä menossa kisaamaan ;) Jonottaessa ilmoittautumiseen kisojen toinen tuomari, mies sellainen, mittaili koiria kovin järeän näköisellä mitalla. Ajattelin jo, ettei Anne Savioja, jolle Mikon olin viemässä, mittaa ollenkaan. Saara ja Huugo tulivat myös paikalle ja ulkokentällä katselimme Saviojan radan rakentumista. Ja mietiskelin, että pitääköhän alkaa katsella taas kisakalenteria mittaamisen vuoksi. Kun radalla alkoi rataantutustuminen, niin menin käymään hallissa. Juuri sopivasti Savioja oli mittaamassa koiria, joten asetuimme jonon jatkoksi. Saviojalla oli onneksi kevyempi mitta, mutta sekin oli jännittävä, joten ensin annoin Mikon haistella mittaa ja tuomarikin antoi Mikolle pari nakkia. Mittaaminen meni hyvin, mutta Miko oli vähän kyyryssä. Savioja sai korkeudeksi 44 cm ja kysyi sitten mitä olen itse saanut. Sanoin sen 46 cm, jonka itse aina saan. Niin tuli kisakirjaan ruksi kohtaan "43 cm tai yli L". Sirun katsominen oli Mikosta mittaamistakin epämiellyttävämpää, mutta hyvin sekin meni. Kisakirjaa ja rekkareita ojentaessa tuomari toivotti onnea valitsemalleni tielle :D Olen jo aikaa sitten hyväksynyt sen, että Miko on maksi, mutta hyvä juttuhan se ei ole. Virallisilla kisakentillä on tarkoitus käydä, mutta nähtäväksi jää millainen agiura meille tulee.

Juhannusjälki

Valjaat

Perjantaina sain vihdoin aikaiseksi lähteä juoksulenkille. Eihän edellisestä kerrasta ole kuin 2 kk... Näin se kunto nousee ;) Pistin ensimmäistä kertaa Mikolle valjaat, vaikka se ei vedäkään. Normaalisti kun lähdemme ulos, niin Mikolla on aluksi kauhean kova kiire. Ihmettelin kun nyt ei hihna kiristynyt ollenkaan. Sitten katselin valjaita Mikon päällä ja ajattelin, että johtuu varmaan valjaista, sillä ne menevät ihan etujalan takaa eivätkä varmaan ole kovin mukavat päällä. Eivät valjaat kuitenkaan Mikon menoa estäneet, sillä lähes koko matkan Miko ravasi joko vierellä tai vähän takana. Pari kertaa hihna vähän kiristyi, mutta muuten lenkin juoksuosuus meni hyvin. Paitsi, että matkan puolivälissä pikkukoira syöksyi jalkoihin ärisemään. Miko ei onneksi reagoinut siihen mitenkään. Ensi viikolla on edessä valjasostokset.

Totinen Miko nauttii auringosta

Aikaisemmin perjantaina kävin tekemässä Mikolle jäljen. Tarkoituksena oli tehdä lähes täysipitkä jälki, sillä koe on viikon päästä ja tältä vuodelta vasta yksi lyhyt jälki takana. Kun suuntavaisto ja suunnistustaidot ovat ihan olemattomat, niin onnistuin ensin menemään harhaan, vaikka kartta oli mukana. Helteessä alkoi ottaa päähän kun olin kävellyt reippaasti väärään suuntaan, joten teinkin jäljen lähempänä olevaan metsään, jonne oli matkaa bussipysäkiltä muutama kymmen metriä. Metsäalue oli sen verran pieni, että sain tehtyä jäljestä vain 300-400 metriä pitkän. Ensimmäinen kulma tuli alle 100 metrin jälkeen, sillä edessä oli majarakennelma, jonka ohi en halunnut mennä. Toinen osuus oli myös hieman alle 100 metriä, sillä vastaan tuli tiheää lehtipuustoa ja kolmannella osuudella oli pituutta tuplasti enemmän kuin kahdella ensimmäisellä. Vähän ennen kaatoa piti ylittää polku. Toisella kulmalla sienen päälle laskeutui monta verenhimoista siipiveikkoa ja kun lisäsin verta sienelle, niin niitä tuli reippaasti lisää. Jotain paarman tyyppisiä, mutta pienempiä.

Kuolakalle

Lauantaina kävimme ajamassa jäljen. Vähän ennen kuin tuli meidän pysäkki, niin alkoi satamaan. Pikkusade ei menoa haitannut, mutta aika nopeasti märkä kasvillisuus kastoi sekä koiran että emännän. Ei muuten kannata mennä sateessa tai jos on märkää ilman kumisaappaita metsään. Aika nopeasti tuli Gore-Tex ulkoilukengistä vesi läpi. Matka jäljelle meni hyvin, Mikon meno ei ollut päätöntä niin kuin viime syksynä. Miko malttoi haistella alkumakauksen ja ohjasin sitä ensimmäiselle merkille asti, jonka jälkeen päästiin liinan pitkäksi. Miko lähti hyvin liikkeelle, mutta jo ennen ensimmäistä kulmaa puutuin Mikon menoon pysähtymällä, sillä Miko lähti muuhun suuntaan kuin mitä jälki vei. Kun olin yksin liikenteessä, niin en viitsinyt poiketa jäljeltä. Kulman Miko oikaisi, mutta lähti sitten takajäljelle. Miko ohitti kulman kiinnittämättä siihen mitään huomiota ja kun matka jatkui väärään suuntaan, niin palautin Mikon makaukselle ja hetken näytin sille missä jälki kulkee. Toinen kulma löytyi helposti ja Miko jäi sitä haistelemaan, mutta olisi jatkanut matkaa tiheän puuston sekaan. Toisen kulman jälkeen Miko oli ihan muissa hommissa kuin jäljestämässä, joten puutuin useamman kerran sen kulkusuuntaan. Polun yli Miko ei tahtonut löytää reittiä, joten avustin sen toiselle puolelle, jossa Miko jatkoi jäljestämistä ja löysi sorkan.

Palloleikkejä

Miko osaa jäljestää ja silloin kun se jäljestää, niin se menee hienosti jäljen päällä tai hieman sivussa. Miko ei kovin paljon laske päätään maahan, mutta ei se varmaan ole välttämätöntä kun Mikon pää ei kuitenkaan ole kovin korkealla aluskasvillisuudesta. Mutta ongelma on siinä, että Miko ei ole jälkiuskollinen ja sille on kaikkea muutakin mielenkiintoista metsässä. En tiedä mitä pitäisi tehdä jälkiuskollisuuden kasvattamiseksi. Miko saa edelleen palkaksi sorkan löytämisestä Cesar-purkin, jolla jälkiuskollisuutta on yritetty parantaa (lyhyt jälki --> sorkka --> Cesar). Miko ei varmaan ymmärrä yhteyttä jäljen ja palkan välillä, joten ei se ainakaan toimi. Ensi viikon kokeesta käymme hakemassa lisää kokemusta, mutta tulosta ei edelleenkään ole odotettavissa.

Tänään Miko sai Bayvanticit niskaan, sillä edellisestä kerrasta on jo kuusi viikkoa. Puolisen tuntia sen jälkeen lähdimme kohti Purinaa ja hyppytekniikkatreenejä. Matkalla huomasin punkin Mikon päässä, joka ei ollut ehtinyt vielä kiinnittyä, mutta kovasti se oli kohti ihoa menossa. Punkintappo-operaation jälkeen matka jatkui. Edellisen kerran Mikosta löytyi kiinnittynyt punkki päivää ennen RotuRacea. Hyppytekniikkatreeneissä Mikolla oli kivasti virtaa, vaikka vähän ennen lähtöä Mikolle heiteltiin palloa niin, että sillä lopuksi kieli roikkui pitkällä. Tehtiin perussarjaa 5,5 jalalla ja ruotsalaisilla oksereilla (= tasaokserit). Toisena harjoituksena oli kasvava sarja 6-7-8-9 jalan väleillä. Molemmat menivät hyvin.

Hyvät treenit, parempi mieli

Eilen illalla oli kesäkauden ensimmäisen puolikkaan viimeiset treenit ja nyt alkoi muistaakseni viiden viikon kesätauko. Meillä oli taukoa treeneistä viime viikolla kun olin työmatkalla. Rata oli kiva, mutta meille (tai mulle) oli pari vaikeaa kohtaa. Putkeen 5 koira ohjattiin valssilla ja sitten piti vasemmalla kädellä vetää koira putkesta, jotta se kääntyy suoraan oikeaan suuntaan. Koska muurin jälkeen koira ei näe mitä on seuraavana, niin koira piti kunnolla ohjata putkeen ja sitten juoksua kovaa vauhtia. Putkeen 14 ohjattiin pakkovalssilla ja hypylle 15 vekkaus, jotta koiran hyppylinja olisi parempi.

Mikolla rimat olivat 40 ja 45 cm. Muistin joka kerta puomilla antaa koske-käskyn ja joka kerta Miko pysähtyi ja lähti vasta luvalla. Tosin millään kerralla Miko ei jäänyt 2on2off asentoon, mutta pysähtyi kuitenkin kontaktialueelle. En palkannut kontaktilla vaan jatkoimme suoraan rataa. Ensimmäisellä kerralla puomilta vapauttamisen jälkeen Miko alkoi kaasuttaa (lisäsi siis reilusti vauhtia ;) ), mutta onnistuin vielä ohjaamaan sen putkeen 5. Jostain syystä käytin oikeaa kättä Mikon vetämiseen putkesta ja olin menossa seuraavien esteiden vasemmalta puolelta. Kun tein näin, niin Miko näki putkesta tullessaan pituuden ja hyppäsi sen väärään suuntaan ja siitä alkoi ralli ympäri kenttää, joka päättyi puomille. Tämä taisikin olla Mikon ensimmäinen hepuli agikentällä tänä vuonna. Aloitettiin alusta ja taas tein saman virheen putken jälkeen ja Miko syöksyi pituudelle. Aloitimme sitten putkelta 5. Ensin Miko pariin kertaan hyppäsi putken yli, joka kummastutti sekä minua että kouluttajaa kunnes kouluttaja huomasi, että putken paino roikkui vähän putken suun edessä. Sen jälkeen tehtiin ensin putki väärästä suunnasta ja sitten oikeasta ja sitten taas putkeen ja rata jatkui. Kepit onnistuivat oikein hyvin, aloituksessa ei ongelmaa eikä Miko lopettanut liian aikaisin. Maksimuuri sujui ongelmitta ja suoralla sain juosta ja kovaa. Kouluttaja sanoi, ettei minun pitäisi jäädä ihailemaan kun Miko on mennyt putkeen 9 vaan lähteä heti juoksemaan. Ohjaaminen putkeen 14 ei onnistunut. Yritimme saada ohjauksen onnistumaan, mutta se, että oma vauhti hidastui sai Mikon pysähtymään. Loppuun taisimme tehdä esteet 9-13 sekä viimeisen suoran.

Toisella kierroksella aloitimme taas radan alusta. Kepit menivät jälleen hienosti ja suoralla 9-13 yritin ihan tosissani juosta niin kovaa kuin vain pääsen, mutta se ei riittänyt enkä taaskaan saanut Mikoa putkeen 14. Palkkauksen jälkeen jatkoimme lopun eli 14-18. Vekkaus hypylle 15 onnistui kouluttajan mukaan hyvin, joten voin olla ylpeä itsestänikin :D Näistä treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, sillä Mikolta löytyi vauhtia ja motivaatiota  ja vinkupallo toimi hyvin palkkana. Pääosin kesän treenit eivät ole menneet kovin hyvin ja palkkana on pitänyt käyttää nameja kun palloa heitettäessä Miko on mieluummin lähtenyt haistelemaan kuin rallattamaan pallon kanssa. Olen kovin tyytyväinen myös siihen, ettei muuri tuottanut Mikolle ongelmia, vaikka nyt kesäkaudella korkeat hypyt ovat tökkineet. Innolla jo odotan meidän omatoimitreenejä, ehkäpä jo viikonloppuna palaamme Kivikkoon. Meidän seura järjestää heinäkuussa halliepiscupin "TattisCup", jossa on kaksi osakilpailua. Epistely houkuttaisi, mutta halli ei.... täytyy vielä miettiä.

Agilityn SM-kisat

Viikonloppuna olin Kirkkonummella katsomassa agilityn SM-kisoja. Menin molempina päivänä kisapaikalle jo klo 8 aikoihin ja siellä vierähti koko päivä. Lauantaina oli joukkuekisa. Kooikereita nähtiin 12 eri joukkueessa ja radan suoritti 21 kooikeria. Parhaiten menestynyt kooikerin sisältänyt joukkue oli Itä-Helsingin Agilityharrastajat eli meidän seura sijoituksella 8. :) Tosi hyvin kun ei meidän seuralla ole tainnut olla kuin parina vuonna medijoukkue sm-kisoissa. Halusin saada kaikki kooikerit kuvattua, joten aika meni pääasiassa radan vierellä istuessa. Paria kooikeria pääsin kuitenkin tervehtimään (ratojen läheisyyteen ei saanut tuoda koiria, joten siksi jäi rapsuttelut vähäisiksi). Medien tauolla kävin Annen ja Outin asuntoautossa, jossa myös Keira ja Fico olivat. Annelle kiitos hyvästä ruuasta! Ennen finaaliratoja pääsin tutustumaan Aiaan (Chirpy Supernova) ja voi miten valloittava tapaus hän olikaan! Ihanan avoin pentu, joka kovasti tahtoi päästä pusuttelemaan naamaa. Tapasin myös Egon (Chirpy Superego), joka oli myös hyvin avoin ja tuli iloisesti tervehtimään. Finaaliradat käytiin erikseen eli ensin minit, sitten medit ja lopuksi maksit. Lähdin kotiin maksien aikana, kun muuten olisin ollut aika myöhään kotona. Maksien kisaradalla sattui ja tapahtui, joten siksi tuli viivästyksiä.

Sunnuntaina oli jännittävämpi päivä eli kisattiin yksilömestaruuksista. Kooikereita osallistui 19, joista 6 pääsivät finaaliin. Minien finaalin aikana satoi reippaasti, mutta sade loppui medien ajaksi. Viimeisen medin mennessä radalle alkoi taas sade, jota taisi kestää maksien finaalin päättymiseen asti. Kooikereiden kuuden vuoden mestaruusputki medeissä päättyi tänä vuonna, mutta potentiaalia kyllä löytyy. Lähtiessä pääsin moikkaamaan Adyaa, joka oli myös kovasti antamassa pusuja. Kiva viikonloppu oli, vaikka samanlainen jännitys kuin kolme vuotta sitten Vantaalla oli puuttui. Silloin kooikeri oli sekä mineissä että medeissä kiinni mestaruudessa finaaliradalle mentäessä. Kuvia molemmilta päiviltä löytyy täältä.

Viimeinen perjantain toko

Perjantaina oli meidän viimeiset tokotreenit toistaiseksi. Aloitimme luoksepäästävyydellä, jossa Miko istui koko ajan hienosti paikallaan. Seuraavana oli paikalla makuu, jota olemme tällä viikolla treenannut kotona hyvin tuloksin. Häiriö kentällä oli kuitenkin liian suuri eikä Miko maahan mennessään laskenut päätä alas. Käskyn toistaminen sai Mikon nousemaan ylös. Kyykistyin sitten Mikon eteen, jolloin käsky toimi. Lopuksi nousin seisomaan ja taas onnistui, mutta kun tulin Mikon vierelle, niin pää nousi ylös. Välillä tuntuu ihan mahdottomalta tämä pää maassa makaamisen opettelu. Selkeästi vielä on paljon treenattavaa.

Seuraavaksi opettelimme tunnarin alkeita. Käytimme viime tokokokeesta jääneitä tunnarikapuloita, jotka saimme pitää. Kun otin kapulan pussista, Miko hyppäsi vasten ja oli kiinnostunut kapulasta. Miko otti sen suuhunkin, mutta tiputti saman tien. Kun Miko ei ota noutakapulaa suuhun, niin ei se tunnariakaan kantele, joten naksuttelin sitä kun Miko meni tunnarikapulan luo ja tökkäsi sitä nenällään. Sitten Miko jo pisti suun kapulan ympäri.

Lopuksi teimme niitä liikkeitä, joita toivottiin ja ne olivat hyppy ja luoksetulo. Teimme hypyn kahdesti ja molemmat kerrat olivat hyviä. Luokstulo tehtiin kerran ja se oli tosi hieno. Vauhti oli kohdallaan ja Miko tuli sivulle perusasentoon. Melko usein luoksetulossa Miko jää joko seisomaan sivulle tai perusasento on kovin vino. Kouluttaja meinasi, että meillähän on liikkeet ihan valmiit paikalla makuuta lukuun ottamatta. Seuraaminen on toinen iso juttu, joka ei todellakaan ole valmis, mutta kyllähän Miko liikkeet osaa. Kun vire on kohdillaan, niin Miko tekee liikkeet hyvin. Ahkeraa paikalla makuu ja seuraamistreeniä siis.

Tekniikkaa, tokoa, keilausta, agia

Sunnuntai-iltana olimme Mikon kanssa kahden hyppytekniikkatreeneissä. Pääsimme ensimmäistä kertaa uudelle kentälle, joka on tehty hallin viereen. Hallin vuoksi kenttä oli mukavasti varjossa. Aloitimme korkeuden arvioinnilla, sillä korkeammat rimat ovat olleet viime aikoina vähän hankalia. Aloitin 45 cm:stä. Miko taisi vähän hakea ponnistuspaikkaa ja syötyään palkan namikiposta pinkoi täyttä vauhtia kentän toiseen päähän. Kenttä on melko pitkä, joten Miko paineli aika kauas, portin luo. Lintuhan se siellä lenteli, mutta onneksi se jatkoi matkaansa yli aidan ja Miko palasi takaisin. Toinen kerta oli samalla korkeudella ja taas Miko juoksi sarjan jälkeen kentän toiseen päähän käymättä namikipolla. Siellä ei ollut mitään, joten Miko tuli saman tien takaisin. Miko oli jo ihan suu vaahdossa, joten ajattelin, että on parempi tehdä vain ihan vähän. Ennen riman nostoa Miko sai hypätä kaksi viimeistä hyppyä ja tällä kertaa se pysähtyi namikipolle. Seuraavat toistot olivat 50-55-45 cm. Miko edelleen haki ponnistuspaikkaa. Mikon vauhti oli aika hiljainen, joten ponnistuspaikan hakeminen voi johtua vauhdin puutteesta tai sitten sillä voi olla jumia. Vihdoin sain fyssariajan varattua, mutta Miko pääsee käsittelyyn vasta heinäkuun alussa. Olisi kannattanut varata jo aikaisemmin, mutta onpahan ainakin jumivapaa koira Agirodussa. Seuraavaksi tehtiin keppejä kaksi kertaa. Toisella kerralla aloin kaivaa lelua taskusta kesken pujottelun, joten ehkä sen takia Miko jätti viimeisen välin pujottelematta. Toisena harjoituksena tehtiin perussarjaa 5,5 jalan etäisyyksillä. Kolme toistoa meni ihan ok, mutta vauhti oli hiljainen. Viimeisellä kerralla menin namikipolle kutsumaan Mikon, jotta vauhtia olisi enemmän. Hyppytekniikkaharjoitusten jälkeen tein hyppy-mutkaputki-hyppy sarjan, jota tehtiin kolme kertaa ja Miko meni vauhdikkaasti.

Loppuaika käytettiin tokoon. Tehtiin seuraamista, liikkeestä maahan ja luoksetulo. Luoksetulo oli vauhdikas ja Mikon kieli roikkui pitkällä. Liikkeestä maahan onnistui ensimmäisellä kerralla vasta toisesta käskystä (Miko jäi ensin istumaan), mutta sen jälkeen Miko meni maahan ensimmäisestä käskystä. Seuraamispätkät olivat ihan ok. Miko oli kivan innokas yhdessä tekemiseen, mutta harmittavasti namit loppuivat kesken. Ihan riittävästi meille kuitenkin tuli treeniä yhdelle illalle.

Pieni huoli jäi linnuista. Purina tosiaan on aidattu, mutta aidan sisällä on pieni metsä, jossa linnut viihtyvät. Tilaa juosta lintujen perässä on aika paljon. Lähtiessä katsoin, että halutessaan Miko mahtuu portin ali. Onneksi se ei sitä ainakaan sunnuntaina tajunnut. Vieressä on Kehä I ja Vihdintie, joten Miko olisi varmaan entinen koira, jos se lähtisi linnun perässä karkuteille. Huoleni ei siis ole ihan aiheeton. Pitää pitää silmät auki ja tarkkailla jos lintuja on lähistöllä. Tosin en eilistäkään lintua nähnyt kuin vasta sitten kun se lensi portin yli, vaikka katsoin koko ajan Mikon kanssa samaan suuntaan.

Maanantai-iltana Miko pääsi keilaamaan. Ostin uudet, isommat keilat jokunen viikko sitten kun lasten ulkopelit olivat ilmestyneet kauppaan. Isommilla keiloilla keilaus onnistuu paremmin eikä niistä lähde pehmeämmän muovin vuoksi kaatuessaan niin kovaa ääntä. Keilaamisen jälkeen jatkettiin tokon merkeissä. Ensin kontaktin pitoa perusasennossa. Joka palkan jälkeen kontakti katosi kun Miko pureskeli namin (pikkunappulat eivät ehkä olleet tähän tarkoitukseen parhaita nameja), mutta nopeasti Miko otti uuden kontaktin. Tätä tehtiin peilin edessä, jossa minun ei tarvinnut katsoa alaviistoon. Tämän jälkeen tehtiin kaukoja vaihtelevilla välimatkoilla. Pääasiassa niin pitkällä kuin meidän eteiskäytävässä pystyy eli 3-4 metriä. Kaikki istu-maahan vaihdot olivat hienoja ja otin jossain vaiheessa myös käsimerkit mukaan. Niitä ei ole ennen tehty, joten Miko oli hieman hämillään erityisesti istu-merkistä. Kyllä se sitten alkoi sujua.