Spanieliliiton pääerikoisnäyttely 22.10.2011

Onpas ollut jännittävä viikonloppu. Perjantai-iltana saimme vieraita Virosta kun Tiiu, Täpi ja Lotte sekä Liina ja Stella tulivat meille yöksi. Kävimme ensin yhdessä iltalenkillä, mutta ei koirat ulkona kovin tuttavuutta tehneet, kun kaikki olivat hajujen perässä. Sisällä oli hieman liian vähän tilaa, joka aiheutti kärhämää tyttöjen välille. Joko Stella tai Täpi ja Lotte olivat vuorotellen häkissä, jolloin yhteiselo oli sopuisaa. Ainakin pari tytöistä heti alkuun ärähti liian lähelle tulleelle Mikolle, jonka jälkeen Miko oli hyvin nöyrää poikaa. Se pysyi loitolla tytöistä ja istui joko minun tai Markuksen vieressä. Miko ei yhtään tiennyt miten reagoida kun Stella-sisko osoitti kiinnostusta leikkiin. Kun Miko rohkaistui, niin sisarukset saivat pientä leikintynkää aikaiseksi. Myöhemmin myös Lotte osoitti kiinnostusta Mikoa kohtaan ja Miko yritti saada sitä leikkimään. Lopputuloksena tuli kuitenkin hammasta, joten Miko jätti tytön rauhaan. Vähän vaikea oli päästä ajoissa nukkumaan, joten Hyvinkäälle lähdettiin vähäisten yöunien jälkeen.

Stella ei ollut yhtä varautunut kun edellisillä kerroilla vaan teki rohkeasti tuttavuutta ja mm. kiipesi Markuksen syliin. Se tykkäsi silityksistä ja ihan samalla tavalla kiemurteli maassa kuin Mikokin. Markus oli muutenkin koirien suosiossa. Lotte yllätti Tiiun ja kävi heti ensimmäiseksi Markusta moikkaamaassa, vaikka muuten kai on vähän varautunut vieraita kohtaan.

Miko ei oikein tiedä miten siskon leikkiyrityksiin pitäisi suhtautua

Lotte ja Miko

Lauantaina lähdimme aikaisin Tainan ja Lokin kanssa kohti Hyvinkäätä. Olimme hyvissä ajoin perillä, joten oli varaa valita paikat kehän reunalta. Vähitellen porukkaa tuli lisää ja lisää ja kohta hallissa olikin kova kuhina ja meteli. Hyvinkäällä näin tosi paljon koiria ja ihmisiä, joita en ennen ollut nähnyt. Oma vuoro jännitti ihan kamalasti. Menimme kehään yhdessä viiden muun avoimen luokan uroksen kanssa. Tuomari Anna Stuifbergen-Hoetjes ikävästi kurottautui koirien päälle, mutta Mikoa se ei onneksi haitannut ja poika seisoi liikkumatta paikallaan tutkimisen ajan. Olipas yllätys kun Miko sai punaisen nauhan! Menimme siis vielä kilpailuluokkaan, jossa Miko sijoittui kolmanneksi saaden myös SA:n! Kävimme lopuksi PU-kehässä pyörähtämässä. Ei olisi voinut paremmin mennä, olen tosi tyytyväinen :) Miko oli myös yllättävän avoin ja kävi moikkaamassa mm. tuntemattomia miehiä! Meillä on mennyt aika hyvin erkkareissa, sillä Hyvinkäällä vuonna 2009 Miko oli pikkupentujen 1. + KP ja paras urospentu 2 ja Riihimäellä 2010 Miko oli junnu-urosten 4. (junnu-uroksia oli 18).

Hollantilaistuomari antoi Mikolle tällaisen arvostelun: 2,5-vuotias. Koon ylärajoilla. Erittäin hyväntyyppinen. Maskuliininen pää. Kiva ilme. Erittäin hyvät korvakorut. Hyvä ylälinja. Tasaisesti kulmautunut molemmin puolin. Erittäin hyvä turkki. Vahva luusto. Liikkuu erittäin hyvin.

Miko arvosteltavana

Mindi-siskopuoli (Estaika's Fable)

Siskopuoli Fellasta (Estaika's Flare) ei ole tämän parempaa kuvaa.
Fellaa en tunnistanut, joten häntä ei valitettavasti käyty
moikkaamassa

Joka kooikerista yritin saada kuvan (Markuksen avustuksella), mutta kaikista en ladannut kuvaa nettiin kovin huonon laadun takia. Kuvat löytyy täältä, joukossa myös melko huonolaatuisia, mutta pääasia, että on kuvia.

Tytti teki Mikolle hienon pannan

Onnistumisista ei jää todistusaineistoa...

Ainakaan niistä parhaimmista. Tänään meillä oli siis korvaavat agilitytreenit kesäkauden viimeisen ja talvikauden ensimmäisen treenin päällekkäisyyden vuoksi ja meni oikein hyvin. Kouluttaja ei ollut tuttu, mutta oli tosi mukava.

Meitä oli neljä koirakkoa, joista muut jatko2-tasoisia. Tuli opittua kaksi uutta ohjaustyyliä, vekki ja niisto. Kouluttaja näytti muutaman eri ohjaustyylin, jota voi käyttää hypyille 2 ja 3 ohjatessa ja niistä vekki+niisto vaikutti todennäköisimmin onnistuvalta. Kävimme Mikon kanssa ensin keinulla, jossa pari ihan kivaa toistoa ja pari pientä takapakkia aiheuttanutta toistoa. Parempi vaan käyttää vielä maksipöytää, nyt oli mini. Keinun jälkeen teimme kontaktivauhtiharjoituksen, jossa oli puomi-putki-a-putki ringissä. Tuossa saikin Mikoon hyvin vauhtia ja puomilla taisi tulla taas nopeusennätys! Ennen meidän vuoroa ehdimme vielä tehdä pienen hyppytekniikkaharjoituksen perussarjalla.

Ensimmäinen kerta radalla meni hyvin kepeille asti. Ohjasin vasemmalla puolella eikä Miko irronnut putkeen. Seuraavaksi tökki hypyn 12 jälkeen, jolloin oma rintamasuunta oli liikaa kohti hyppyä 3. Kouluttaja neuvoi juoksemaan putkelta enemmän sivuun ja sillä onnistui loputkin hypyt. Hypyn 9 kierrä-käsky piti sanoa aikaisemmin, jolloin ehdin valssata ja sitten ohjata kepit oikealta. Toinen ja kolmas kerta oli hyviä, molemmat taisi mennä nollana läpi. Joitain kohtia hinkkasimme, mm. erilaista ohjaustyyliä hypyltä 12 hypylle 13. Itse mokailin eikä valssi tahtonut onnistua toivotulla tavalla. Kun mokaan, en huomaa palkata Mikoa, joka taas vie Mikolta motivaatiota. Kouluttaja halusi meidän menevän radan vielä neljännenkin kerran, joka oli jo kovin huono Mikon motivaation laskusta johtuen. Siksi teimme viimeiset neljä estettä, joissa tuli mukava vauhti ja lopetus treeneille. Olisi pitänyt lopettaa aikaisemmin, koska Miko ei kestä kovin montaa toistoa ja omalla mokailulla ja siitä johtuneella palkkaamattomuudella vein viimeisetkin motivaatiot. Mutta muuten olen tosi tyytyväinen. Vekki parani joka kerta eli Mikon kaarros hypylle 3 pieneni ja pieneni. Radalla sai kovasti juosta. Kun Mikolla on vauhtia, se myös irtoaa hyvin esteille. Kepit meni tosi hienosti osana rataa. Erityisesti toisen kerran olisin halunnut videolle sekä kontakti-vauhti-harjoituksen, mutta parhaimmat hetket vaan jää tallentamatta (treeneissä kameraa ei edes ole mukana).

Melkein takapihalta löytyi ihania lehtiä, joten käytiin ennen agilitya vähän kameran kanssa kävelemässä:

Orava sai hännän pystyyn

Sinne se orava meni

Sunnuntaiaksat

Sunnuntai alkoi "hyvin" kun aamulenkillä meitä kohti juoksi kaksi koiraa (vinttikoira ja isompi musta sekarotuinen) ihan täysiä. Kun näin koirat, mietin vain mitä teen. Olisin nostanut Mikon syliin jos olisin ehtinyt. Yritin pitää koirat poissa Mikon luota, mutta se oli aika mahdoton tehtävä. Musta koira pysyi onneksi hieman kauempana, mutta vinttikoira oli kova tekemään tuttavuutta. Koirien omistaja huuteli, että ne on kilttejä. Kun hän pääsi koirien luo, mies pahoitteli ja sanoi vielä, että ne on kilttejä. En voi ymmärtää, jos joku "lohduttaa" sanomalla, että omat koirat on kilttejä. Eihän toisen osapuolen koirat välttämättä ole kilttejä. Nuo oli ilmeisesti tyttöjä, mutta kyllä Miko puolustautuu jos tilanne on siitä uhkaava. Silloin, kun kävimme agilitykurssin Munkkiniemessä, siellä oli yksi collieuros, joka tuli tosi hyvin Mikon kanssa toimeen. Sitten kerran Mikon ollessa puussa kiinni, collie tuli radalta moikkaamaan Mikoa ja tappeluksi se meni. Sen jälkeen Miko ei enää voinut sietää collieta. Olemme nähneet collieta kurssin jälkeen epiksissä ja Miko on edelleen suhtautunut siihen vihamielisesti. Kaikkein eniten irtokoirissa pelottaa se, että ne on uroksia.

Tänään oli taas agilitya ja suoritettavana suurin piirtein tämännäköinen rata:

Tein ennen meidän vuoroa A:ta. Ensin pistin Mikon suoraan kontaktille ja sitten tehtiin este kokonaan muutama kerta. Miko oli innokas, mutta siitä huolimatta pysyi kontaktilla. Radalle menimme toisena. Mun osalta rata oli sellaista sähläystä, että ihan hävettää. Radan muistaminen tuntui olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ensimmäiset esteet meni hyvin, mutta kolmoshypyn jälkeen putkeen ohjaus ei onnistunut (Miko meni hypylle 12) ja siihen kouluttaja antoi neuvon. Putki 4 osoittautui hyvin vaikeaksi. Miko ei jostain syystä mennyt putkeen. Ensin Miko vain pysähtyi putken suulle, mutta alkoi sitten hypätä putken yli. Putki oli musta, mutta ei sen pitäisi olla ongelma kun mustia putkia on Kivikon kentälläkin. Kokeilimme välissä suoraa keltaista putkea ja palasimme taas mustalle. Putken väärään päähän Miko kyllä meni, mutta ei siihen mihin piti. En ymmärrä. Pyöritys esteillä 5-7 oli ihan säälittävää. Kepit osana rataa hieman jännitti, mutta Miko meni kepeille hienosti. Jouduimme kuitenkin aloittamaan alusta, koska Miko ohitti yhden kepin. Kouluttaja kehui sitä, miten hyvin Miko haki kepeille. Putkella 11 oli tarkoitus juosta niin kovaa, että ehdin vaihtaa puolta ennen kuin Miko tulee ulos putkesta (persjättö?). Juoksin liian hitaasti, joten putken edessä leikatessa astuin Mikon varpaille. Otimme uudestaan puomin kontaktilta ja valssaten vaihdoin ohjauspuolta. Musta putki taas tökki, mutta muuten loppu oli ok. Kouluttaja pisti meidät menemään kepit ja puomin uudestaan niin, että teen takaaleikkauksen ennen puomia (keppien ohjaus oikealta puolelta).

Toinen kerta oli parempi. Ohjasin Mikon ihan suosiolla mustan putken väärään päähän. Kepeillä Miko jotenkin onnistui telomaan itseään (meni jotenkin keppiä päin tms.), joten aloitimme alusta. Miko oli vähän sen oloinen, että into kepeille meni, mutta onneksi se kolauksesta huolimatta suoritti ne hienosti loppuun. Kouluttajan ehdotuksesta jätimme putken 13 välistä eli menimme suoran putken jälkeen hypyt 12 ja 14 sekä renkaan. Kouluttaja sanoi, että alku meni nyt paljon paremmin, mutta hypyllä 6 kierrätin Mikon turhan kaukaa. Toinen kerta oli paljon parempi, mutta silti melko säälittävää räpellystä. Miksi koiran ohjaaminen on niin vaikeaa? Huomenna meillä on korvaavat agitreenit Kivikossa, koska meillä meni kesän viimeinen ja talven ensimmäinen treeni päällekkäin.

Edistystä keinulla & kontaktiharjoituksia

Tällä viikolla ei ole pahemmin mitään tapahtunut. Kahdesti olen käynyt juoksemassa Mikon kanssa. Toisella kerralla, joka taisi olla torstaina, kävimme samalla metsässä tekemässä tasapainoharjoituksia puunrungolla. Vähän harmittaa, että kun vihdoin on saanut jotain aikaiseksi juoksemisen kanssa, niin ilmat on kovasti viilenneet. Juoksemisen jälkeen kylmä tuntuu ikävältä kurkussa ja rintakehässä.

Perjantaina kävimme harjoittelemassa keinua ja kontakteja. Viime ohjatuissa treeneissä Mikohan ei tahtonut pysyä kontaktilla vaan lähti omin luvin pois. Keinun harjoittelua rupesin myös miettimään uudestaan. On se hyvä kun on selvät suunnitelmat... Ajattelin, ettei välttämättä ole hyvä, että kovasti harjoittelemme vauhdikkaasti keinun päähän juoksemista. Viime sunnuntaina katselemalla muiden keinuja tajusin, että haluan Mikon hidastavan keskellä, ettei keinu rämähdä niin kovasti maahan. Siirryimme nyt harjoittelussa keinun laskeutumiseen.

Miko sai ensimmäistä kertaa viime talven jälkeen takin päälle ennen ja jälkeen treenien, sillä oli niin kylmä. Tarkoituksena oli aluksi heitellä Mikolle vinkupalloa kentällä, jotta se kunnolla lämpenee. Mitään palloa ei tarvittu, sillä Miko lähti juoksemaan ympäri kenttää kun pääsi irti. Se piti jonkin aikaa omaa kivaa, jonka jälkeen teimme muutaman kerran hyppytekniikkaharjoituksia, tällä kertaa set pointia.

Keinu oli seuraavana. Pistin keinun maksipöydän päälle, jotta keinu olisi vaakatasossa. Otin varmuuden vuoksi Mikon pannasta kiinni. Hidastin Mikoa keskellä, jotta keinu laskeutui nätisti. Olin tosi yllättynyt, ettei Miko edes yrittänyt hypätä keinulta pois. Teimme muutaman kerran vielä pannasta kiinnipitäen, jonka jälkeen en enää pitänyt kiinni. Vähän tuli ahnehdittua ja päätin ottaa enemmän vahtia mukaan. No, keinuhan rämähti alas kovempaa, joka säikäytti Mikon. Miko hypähti eteen ja lähti pois keinulta, mutta ihan normaalia kautta eli ei hypännyt sivusta. Otimme heti perään uudestaan, jolloin Miko oli paljon varovaisempi ja hitaampi, mutta silti se meni keinulle, hienoa! Piti ennen A:lle siirtymistä ottaa muutama toisto lisää, että keinusta jäisi mahdollisimman hyvä fiilis.

A:lla harjoiteltiin kontaktilla pysymistä. Hienosti meni, sillä kertaakaan ei tarvinnut palauttaa Mikoa kontaktille, vaikka itse lähdin sivuun, menin edellä tai otin juoksuaskeleita. Keppejä teki mieli kokeilla niin, ettemme aloita ihan keppien vierestä. Markus oli kovin yllättynyt siitä kuinka hyvin kepit meni. Hän ei olekaan vähään aikaan ollut mukana treeneissä. Olen tyytyväinen siihen kuinka hyvin Miko menee kepeille vaikeammalta ohjauspuolelta meidän osaamistasoon nähden.

Lopuksi otettiin vielä pari kertaa keinua. Kokeilin kontaktilla pysymistä häiriössä. Ensin meni hyvin, mutta toisella kerralla Miko lähti, mutta palautukseen jälkeen pysyi. Oli kivat treenit ja juoksemista oli runsaasti. Miko sai juosta pallon kanssa ja ilman, välillä juoksin itsekin Mikon kanssa. Kilpajuoksusta Miko innostuu, mutta ei sen perässä pysy mitenkään :)

Kontaktilla palkkaamisessa heti pistää silmään, että annan palkan niin ylös. Miten voi olla niin vaikea muistaa antaa palkka alemmaksi ja säästää Mikon niskaa... Toinen mihin kiinnitin huomiota on se, että toistan koske-käskyä. Viime treeneissä kouluttaja sanoi, että käsky pitäisi sanoa vaan kerran ja sitten odottaa, että koira koskee. Viimeisellä keinutoistolla muistin sen ja siksi pistin sen videolle mukaan, vaikka siinä jouduinkin palauttamaan Mikon kontaktille.

Tässä vielä tapaus viime sunnuntain agilitymatkasta. Meidän toisessa bussissa jäimme keskelle, vaunupaikalle istumaan. Bussi tuli niin täyteen, että meidän viereen ja vastapäätä tuli ihmisiä istumaan. Miko oli makaamassa, vähän penkin alla. Vastapäätä tulleet mummot ihasteli, että Miko on niin kiltti ja rauhallinen ja arvelivat, että se on tottunut matkustamaan bussilla. Kun Miko nousi istumaan, niin kaikki vähän rapsuttelivat sen päätä. Kun meillä vaihtui vieruskaveri, Miko alkoi haistella uutta ihmistä. Nainen rapsutti Mikoa ja sanoi, että se varmaan haistaa sen oman koiran. Toinen nainen, joka seisoi lähellä, sanoi, että Miko haistaa varmaan senkin koiran ja sitten rapsutteli Mikoa. Sitten alkoi taas mummot silitellä Mikoa ja sanoivat vielä kuinka kiltti se on. Mikoa ei haitannut yhtään, vaikka vieraat silitti sen päätä. Vaikka Mikon kanssa on ikävää olla täydessä bussissa, niin tällä kertaa oli oikein mukavaa. Mutta eiköhän sitten yhdeltä pysäkiltä tullut rattaat, joten jouduimme kaikki siirtymään. Yksi mummoista harmitteli kun meidän idylli meni :D Jäi tosi hyvä fiilis tuosta hetkestä, joten piti se jakaa.

Viikon päästä onkin spanielierkkari, alkaa jo jännittää! Jännitystä lisää se, että Mikolle on silloin tulossa tyttöjä vieraaksi. Saa nähdä miten niiden kanssa menee :)

Koirahoroskooppi: Härkä

Netistä löydettyä, Miko on härkä (21.4. - 20.5.). Näistä molemmista löytyy Mikoa kuvaavia asioita.

Härkä

Häränmerkkiset koirat ovat usein hidasliikkeisiä, ja ne tarvitsevat aikaa tehdäkseen päätöksiä. Mutta kun päätös on tehty, on melkein mahdotonta saada niitä muuttamaan mieltään. Härkäkoira tarjoaa sinulle horjumattoman ystävyyden, mutta varo yhtä asiaa: härkä suuttuu hitaasti ja tuntuu sen tähden tyypiltä, joka ei koskaan menetä malttiaan. Mutta kun se lopulta hiiltyy, silloin kohtaus voi olla todella kiivas. Parasta siis pysyä huomaavaisena härkää kohtaan, siten välttää yllyttämästä sitä raivariin.

• Sopivat koirat: Kaksoset, tosin riidellen tai vaaka
• Sopivat omistajat: Härkäkoiran luonnollinen laiskuus yhdistyy parhaiten härkäihmisen samaan ominaisuuteen.
• Lempiväri: Pastellisävyt
• Onnennumero: 11
• Mieliruoka: Kyljykset
• Epämiellyttävää: Epävakaat olot, muuttamiset. Härkäkoiran uskollisuus tosin auttaa sitä sopeutumaan moneen uuteen asiaan.
• Ihanaa: Sopuisa perhe.
• Laatusanat: Uskollinen, hyväluontoinen, maltillinen

Eve Devereaux: Helli hauvaasi, http://www.delivet.net/horoskooppi.php

Miko ainakin agilityssä tekee päätökset nopeasti, mutta se on totta, että Mikoa on sitten vaikea saada muuttamaan mieltään. Mikolla on pitkä pinna, ei se helposti menetä malttiaan. Ainakaan jos pennuista on kyse. Minä olen myös härkä, joten me siis sovitaan hyvin toisillemme :) Possunkyljykset on ihan parasta ruokaa, Miko on heti keittiössä kun kuulee lihapaketin avattavan (tai oikeastaan jo silloin kun se otetaan jääkaapista). Suikaloin kyljykset pakastimeen ja Miko saa niitä iltanappuloiden kanssa. Epämiellyttävään voisi lisätä epävakaat alustat. Miko onneksi sopeutuu nopeasti uusiin asioihin. Perhe on sopuisa :) Onkohan Miko maltillinen? Ei ainakaan silloin kun ruokakuppi odottaa maassa, muuten kyllä.

Härkä-koira

on harkitseva nautiskelija, jolle aistinautinnot ovat hyvin tärkeitä. Lenkit kuluvat pitkään ja hartaasti nuuskutellen ja kaikkea mahdollista maistellen. Tottelee mieluummin leluilla aktivointia ja kannustavaa kiitosta, kuin komentelua. On erittäin uskollinen ja haluaa elämäänsä perusrutiineja. Ei sopeudu kovin helposti muutoksiin, mutta jos löytää sisäisen rohkeutensa innostuu osallistumaan ja vapautumaan. Saattaa olla varautunut ja ennakkoluuloinen. Yleensä sallivampi iän myötä. Rakastaa luonnossa vaeltelua ja nuuskuttelua (+ minkä vaan syömistä).

http://koirulini.blogspot.com/2011/03/koiran-horoskooppi-luonnehdinnat.html

"Lenkit kuluvat pitkään ja hartaasti nuuskutellen" on NIIN totta! Kaikkea Miko ei syö, mutta luonnossa vaeltelu ja haistelu on ihan parasta. Miko sopeutuu mielestäni helposti muutoksiin, mutta kyllä sen joissain asioissa täytyy rohkeus löytää, jotta se pystyy vapautumaan. On varautunut ja ennakkoluuloinen.

Uusi agilityryhmä

Tänään mentiin ensimmäistä kertaa talvitreeneihin Hakkilan halliin. Reittiopas näytti meille neljän bussin yhdistelmää, josta tosin olisin jättänyt viimeisen bussin pois, koska voin ihan yhtä hyvin kävellä kilsan matkan. Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos kun toinen bussi oli niin myöhässä, että myöhästyimme kolmannesta bussista. Se bussi menee sunnuntaisin kerran tunnissa, joten piti soittaa Markukselle ja pyytää sitä katsomaan meille uusi reitti (näissä tilanteissa sellainen puhelin olisi kätevä, jolla voisi käyttää hyvin nettiä). Samalla piti pyytää kouluttajan numeroa, jota en ollut tallentanut puhelimeen. Saatiin sitten uusi bussi ja soitin kouluttajalle, että myöhästymme 10 min.

Meillä oli treeni hallin toisella puolella ja olipas se puolikas pieni! Koirien haukku kaikui ja se hieman hämmensi Mikoa. Kentällä oli kolme pistettä, joilla vuorotellen harjoiteltiin.

Muistaakseni keinun jälkeisiä hyppyjä oli yksi enemmän, mutta en millään keksi missä kohtaa se olisi voinut olla...

Pisteet olivat esteet 1-5, 6-11 ja 12-14. Kävimme ensin puomi-pisteellä. Miko alkoi vähän käydä kierroksilla kun pääsimme kentälle ja päästi pari haukkua. Sen enempää Miko ei pitänyt ääntä, mutta paikalla se ei tahtonut pysyä ja vauhtia oli. Miko meni puomin niin reippaasti, etten ollut osannut varautua niin kovaan juoksemiseen. Ensimmäinen toisto oli oikein hyvä, mutta sen jälkeen putki alkoi olla vaikea ja Miko meni koko ajan puomille. Jokunen kerta otettiin uusiksi ennen kuin Miko meni taas putkeen. Kovin tyytyväinen olen vauhtiin yleensä, mutta erityisesti vauhtiin puomilla. Kontaktit oli myös hyvät.

Toisena kävimme keinu-pisteellä. Pyysin siihen apua, sillä halusin jonkun laskevan keinun alas. Ensimmäinen kerta meni hyvin, mutta toisella Miko hyppäsi keinulta saman tien pois kun muisti, että sehän laskeutui ikävästi. Mikolle ei olla pitkään aikaan keinutettu keinua vaan ollaan tehty pelkkää ylösmenoa. Otettiin keinu uudestaan ja sitten onnistui, mutta selvää hidastumista oli vauhdissa. Hypyillä pyöritys onnistui hyvin ja Miko oli hyvin kuulolla.

Viimeinen piste oli A, jossa kouluttaja oli katsomassa. Miko ensin skippasi renkaan. Olin menossa takaisin alkuun, mutta Miko jatkoikin A:lle. Olin tosi tyytyväinen, että Miko pysähtyi hienosti kontaktille siitä huolimatta, että itse olin A:n alussa eikä Miko huomannut minua, kuuli vain koske-käskyn. Otettiin toinen kerta ilman ensimmäistä hyppyä, jolloin rengas sujui hyvin, mutta kontaktilta Miko lähti omin luvin. A:n kontaktista tulikin hankala kun Miko tahtoi koko ajan lähteä ilman lupaa tai sitten se pysähtyi vasta kun kaikki jalat oli maassa. Kouluttaja veikkasi sen johtuvan uudesta ympäristöstä. Tehtiin sitten pelkkää alastuloa A:n molemmin puolin, jonka jälkeen otettiin koko A ja kontaktit onnistui.

Lopuksi tehtiin koko rata. Mietin käyttäisinkö kontakteilla kosketusalustaa, mutta luovuin ajatuksesta, koska radalla oli niin monta kontaktiestettä. Alku meni hyvin, mutta puomilla jouduin toistamaan koske-käskyä. Ehkä Mikoa hämäsi alustan puuttuminen. Pöydälle Miko taisi tulla liian kovaa kun hyppäsi siltä saman tien pois. Otettiin uudestaan edelliseltä hypyltä. Keinu meni ihan ok (kouluttaja oli avustamassa), mutta melkoista hidastamista silti. Kontaktilta Miko lähti omin luvin, joten siihen jouduin pojan kahdesti palauttamaan. Seuraavat hypyt tökki kun valssiaikomuksista huolimatta tein jaakotuksen hypyn 9 jälkeen ja olin sitten ohjaamassa Mikoa hypyn 10 takaa. Otettiin hypyt uudestaan ja taas tein saman mokan. Jostain syystä en saanut valssia tehtyä, mutta kolmannella kerralla jaakotus toimi hyppyjen 9 ja 10 jälkeen. A:n kontakti tökki ja jouduin palauttamaan Mikon monta kertaa. Kouluttaja sanoi, että Mikolla on hyvä vielä käyttää kosketusalustaa. Taisi hän myös sanoa, että mun pitäisi ottaa rauhallisemmin ja että mun ohjausstressaaminen vaikutti Mikoon.

Sellaiset oli meidän ekat treenit kisavalmiissa. Vähän jännittää, että onko jatkossa tulossa sellaisia ohjaustyylejä, joita en osaa, sillä me ollaan skipattu jatko2. Jaakotus opeteltiin viikko sitten eli viimeisissä jatko1-treeneissä. Ensi viikon omatoimitreenien aiheena on kontaktit ja keinu. En tiedä kuinka suuri vaikutus uudella ympäristöllä oli, mutta ei Mikon kontaktit ole koskaan ennen ollut noin huonoja. Keinua pitää alkaa tosissaan treenaamaan, koska Miko on meidän ryhmästä ainoa, joka sitä ei vielä osaa.

TokoAgiDog

Torstaina kävimme Pitkäkoskella tokoilemassa tulevaisuuden tokovalioiden kanssa. Ulkoilumajan parkkipaikka toimi kenttänä. Juuri sopivasti sade lakkasi kun aloitimme treenit. Alkuun tehtiin paikkamakuu, jossa oli neljä koiraa rivissä. Miko pysyi hyvin märässä maassa, mutta kerran lähti tulemaan luokseni. Paikalla makaaminen on vielä kovin epävarma liike, koska me ei olla juurikaan treenattu häiriössä. Luoksepäästävyydessä Miko taisi ensin lähteä kohti tervehtijää, mutta sitten pysyi paikallaan, vaikka lopuksi nousi seisomaan. Tämän jälkeen teimme liikkeitä yksi kerrallaan ja silloin neljän kasiryhmän koiran joukkoon liittyi myös nelikuinen nöffi. Muut koirat olivat siis flätti, kultsu ja koikkerit Loki ja Miko. Miko aloitti näyttämällä seuraamisosaamistaan. Meni ihan hyvin, mutta Miko oli hieman liian takana. Tämän jälkeen sai muut näyttää osaamistaan ja lopuksi Mikon kanssa tehtiin liikkeestä seiso ja maahan sekä luoksetulo. Liikkeestä seiso on ollut ihan hyvässä mallissa, mutta johtuiko häiriöstä vai mistä kun Miko ei meinannut pysähtyä. Kyllä se sitten hyvin pysähtyi kun pysähtyi (ei siis madellut, mutta ei se sitä teekään). Liikkeestä maahan on taas ollut sellainen liike, jossa Miko tosi helposti jää seisomaan, mutta nyt se meni oikein mallikkaasti. Luoksetulo suoraan sivulle meni myös hyvin, mutta Miko jäi seisomaan. Lopuksi tehtiin vielä paikalla makaamista ja luoksepäästävyyttä kun nöffin mukana tuli mies paikalle. Tosi hyvin Miko pysyi sivulla ja antoi miehen silittää päätä, vaikka ensimmäisellä kerralla nousi ylös.

Tokoilujen jälkeen muut koirat kävi leikkimässä koira-aitauksessa, jonka jälkeen tehtiin vielä pieni lenkki yhdessä. Sitten alkoi taas sade ja saimme kävellä kotiin melko myrskyisässä ilmassa. Olin hyvin varustautunut, joten ilmasta huolimatta oli oikein mukava kävellä.

Perjantaina kävimme Tainan ja Lokin kanssa omatoimiagitreeneissä. Kovasta tuulesta johtuen meillä oli hieman extreme-olosuhteet. Kaikki hyppyjen siivekkeet oli nurin ja pussi oli tuulesta johtuen kuin putki. Pussin siirsimme edellisen treenaajan kanssa sivuun. Teimme ensin hyppytekniikkaharjoituksia, jota varten pistimme hypyt niin päin, ettei tuuli niitä kaatanut. Miko teki perussarjan kolmesti. Kotona katselin videoita hidastetusti ja tulin siihen tulokseen, että Miko ei käytä takapäätään kunnolla. Takaosasta ei tule kunnolla voimaa ponnistukseen. Näinhän siis Ulla sanoi, mutta halusin nähdä sen itsekin. Ulla sanoi, että takapään käyttöä voi harjoitella juuri perussarjalla ja set pointilla, joten harjoituksia tekemällä takapään käyttö pitäisi parantua. Set point-harjoitusta en ole vielä kertaakaan tehnyt, se voisi ehkä olla tehokkaampi harjoite takapäälle.

http://sankipellon.vuodatus.net/

Rakensimme netistä löytämästäni ratapiirustuksesta radan, jossa oli esteet 1-9. Miko aloitti ja sillä oli kovasti intoa. Miko meni radan normaalia nopeammin, joten sain juosta. Teimme pätkän kaksi kertaa ja molemmat oli onnistuneita. Miko haki hyvin esteille. Toisen kerran jälkeen kun Miko ilotteli vinkupallon kanssa, tuli niin kova tuulenpuuska, että kaikki hypyt meni nurin. Miko sitä vähän säikähti, mutta pallo pysyi suussa. Tuimme siivekkeitä tiilillä, jolloin ne pysyivät pystyssä kovasta tuulesta huolimatta. Lokin jälkeen teimme radan vielä kerran, mutta putki 6 vähän tökki. Lopuksi Miko sai mennä esteet 4-8-7-6, mutta 8 ja 7 toiselta puolelta ja putki toiseen päähän. Hypyn neljä jälkeen Miko ensin sinkosi A:lle, mutta saimme muutaman yrityksen jälkeen onnistuneen suorituksen. Keppejä tehtiin myös pari kertaa molemmilta puolilta. Kokeilin myös vähän kauempaa kepeille lähetystä niin, että itse olin vaikeammalla puolella. Miko haki tosi hyvin oikeaan keppiväliin, mutta loppuun asti ei virheettä päästy. Ehkä kannattaa ensin tehdä lyhyemmillä kepeillä. Hyppytekniikan jälkeen kamerasta loppui akku, mutta Taina kuvasi kännykällä ja pätkä löytyy täältä. Videolla on radanpätkän toinen ja kolmas kerta. Kolmannella kerralla muut hypyt oli 40cm, mutta yksi 35 cm ja yksi 45 cm. Viimeisenä on neljän esteen onnistunut suoritus. Videota katsellessa mietin, että onko mun käskyt tosiaan noin myöhässä?